tiistaina, elokuuta 12, 2008

Wincapita kokonaan kuulusteluun

STT:n haastatteleman Krp:n rikoskomisario Seppo Rautavan mukaan jokainen Wincapitaan rahojaan sijoittanut kuulustellaan jossakin vaiheessa. Tämä on poliisilta järkevä liike.

Kuulusteluissa saadaan lisätietoa Wincapitan värväystoiminnasta ja "sponsorien" esittämistä väitteistä. Samalla kukaan mukana ollut ei jätä tekemättä rikosilmoitusta poliisikuulustelun pelossa, koska tapaaminen poliisin kanssa on joka tapauksessa edessä.

Kuten aiemmin arvelin, Wincapitan jäsenet jakautuvat rikostutkinnassa ja tulevissa oikeudenkäynneissä kolmeen eri joukkoon.

Pelkästään rahoja sijoittaneet ovat jutussa asianomistajana. Samoin asianomistajan asemassa ovat ne toimintaan muita mukaan "sponsoroineet", jotka ovat toimineet hyvässä uskossa.

Mikäli sponsori on värvätessä esittänyt tieten tahtoen valheellisia väitteitä koko toimintaa tai esimerkiksi omia tulojaan koskien, häntä voidaan epäillä rahankeräysrikoksesta ja petoksesta.

Kolmas, pienin ryhmä ovat toimintaa varsinaisesti pyörittäneet jäsenet ja perustajat, jotka ovat tienneet asioiden todellisen laidan. Heidän kohdallaan rikosnimikkeet ovat todennäköisesti ainakin rahankeräysrikos ja petos. Myös muita rikoksia kuten veropetoksia voi tulla ilmi tutkinnan kuluessa.

Erityisesti asianomistajan asemassa olevien on syytä muistaa, että poliisikuulusteluissa tulee puhua totta. Ainoastaan kertomalla asioiden oikean laidan voidaan toiminnasta vastuulliset saattaa oikeuden eteen ja mahdollistaa omien menetysten saaminen takaisin.

Rautavan mukaan ensimmäiset tutkinnan perusteella nousseet rikosepäilyt on tarkoitus viedä syyteharkintaan vielä tänä vuonna.

tiistaina, elokuuta 05, 2008

Global Pension Plan (GPP) - tutkinta etenee

Vakuutusvalvontaviraston varoituksista helmikuun 2008 jälkeen käynnistynyt Global Pension Plan -huijauksen tutkinta on edennyt. Turun Sanomien mukaan poliisi on suorittanut tutkintaan liittyviä kotietsintöjä.

GPP oli tyypillinen "vakuutuspyramidihuijaus" (tai C-tyypin pyramidihuijaus). Mukaan lähteviä houkuteltiin tekemään pieni muutaman kympin "vakuutusmaksu", jonka vastikkeeksi heille maksettaisiin eläkettä kymmeniä tuhansia tietyssä eläkeiässä. Lisäksi samoilta jäseniltä pyydettiin lisämaksuja korotettua eläkettä varten.

Pyramidipeliä GPP:ssä muistuttaa se, että järjestelmä toimi "verkostomarkkinointiperiaatteella". Eläkkeen saamisen edellytyksenä oli, että ihmisiä saataisiin riittävästi mukaan - yhteensä 100 000. Lisäksi osallistujan mukaan houkuttelemien eläkkeet tuottaisivat "sponsoreille" merkittäviä lisätuottoja. Nämä kannustimet rohkaisivat osallistujia värväämään mukaan myös sukulaisensa ja tuttavansa.

Jopa kymmenet tuhannet suomalaiset ja ulkomaalaiset haksahtivat mukaan. Pieni alkupanos oli omiaan herättämään kiinnostusta toimintaan. Värväystilaisuuksia pidettiin ympäri maata. Kansainvälisestikin levinnyttä toimintaa on ilmeisesti johdettu Suomesta.

Koska vakuutustuottoja toiminnasta ei syntynyt kenellekään osallistujista, toimintaa tutkitaan todennäköisesti petosrikoksena, johon toiminnan pyörittäjät ja mahdolliset rahaa välistä vetäneet ovat voineet syyllistyä. Toimintaan rahansa sijoittaneita ei todennäköisesti tulla epäilemään rikoksesta.

Keskusrikospoliisin mukaan kotietsinnöissä on paljastunut GPP:n pyörittäjien suunnitelmia uusien huijausten pystyttämiseksi. Lisää tämäntyyppisiä huijauksia on todennäköisesti tulossa. GPP ei muutoinkaan ole ainoa Suomessa levinnyt vastaavankaltainen vakuutusviritelmä. Esimerkiksi nimellä E65 tai Endowment 65 on markkinoitu vastaavanlaista vakuutusjärjestelmää. E65:n juuret ovat tiettävästi ulkomailla.

maanantaina, elokuuta 04, 2008

Aspiritus kaatui

Rahapelejä ja leikkiosakekauppaa jäsenilleen tarjonnut pelisivusto Aspiritus ilmoitti ilman ennakkovaroitusta lopettavansa toimintansa viime viikon loppupuolella. Sivuston mukaan toiminta on lakkautettu pysyvästi.

Aspiritus yhdisti nettipelit verkosto- tai suosittelupalkkiojärjestelmään. Jäsenet saivat palkkioita siitä, kun toivat uusia jäseniä osallistumaan erilaisiin peleihin. Peleihin osallistuminen oli vuorostaan palkkioiden saamisen edellytys. Aspirituksen toimintaa ei Suomessa tutkittu pyramidipelinä, vaikka aihetta olisi ehkä ollutkin.

Toiminta näyttää päättyneen, koska jäseniltä tuleva rahavirta ei enää ollut riittävä. Aspiritukselle nettipelejä tarjonneen Inside Gamingin mukaan Aspiritus ei ollut huolehtinut velvoitteistaan enää toukokuun 2008 jälkeen.

YLE:n A-studio kertoo asiasta lisää lähetyksessään keskiviikkona 6.8.2008 kello 21.05. (TV1).

Suomessakin pyramidipelinä tuomitun WGI:n jalanjäljissä seurannut Aspiritus ehti olla olemassa kolmisen vuotta. Loppuvaiheessa Aspirituksen aktiivisia jäseniä oli Suomessa enää joitakin kymmeniä tai korkeintaan satoja.

Kuten samojen pyörittäjien aiemmille viritelmille, myös Aspiritukselle on todennäköisesti luvassa jatkoa. Aspirituksen todennäköisesti väitetään "myyneen" jäsenrekisterinsä "toiselle" firmalle, joka sittemmin tarjoaa rikastumismahdollisuutta aiemmille jäsenille. Kuten tähänkin asti, osa aiemmassa virityksessä köyhtyneitä lähtee jälleen mukaan.

tiistaina, toukokuuta 20, 2008

Ajankohtainen Wincapita

Ylen Poliisi-tv:n ja Ajankohtaisen kakkosen yhteisjuttu kertoi Wincapitan toiminnasta ja vaikutuksista kahdella suomalaisella pikkupaikkakunnalla, Urjalassa ja Konnevedellä.

Molemmilla paikkakunnilla Wincapitalla on ollut vaikutuksia myös kunnallispolitiikkaan. Konnevedellä kunnanvaltuuston puheenjohtaja erosi taannoin Wincapita-yhteyksien vuoksi.

Raportti näytti erinomaisen hyvin, kuinka tavalliset ihmiset ovat suhtautuneet sijoituskerhoon eri tavoin. Osa on lähtenyt mukaan, osa pitänyt selvänä huijauksena.

Juttu sisälsi myös joitakin lisätietoja poliisitutkinnan etenemisestä. Krp on saanut Wincapitan tilitiedot Moneybookersilta ja englantilaisilta viranomaisilta. Yhäkään mitään merkkejä valuuttakaupasta ei ole löydetty.

Klubin tililtä ei ole siis siirretty rahaa valuutta-alustalle eikä valuuttakaupan tuottoja ole siirretty takaisin tilille. Tulot, 97 miljoonaa, ovat siis kokonaan koostuneet jäsenten lähinnä Suomest käsin tekemistä maksuista ja sijoituksista; menot, kaikkiaan 89 miljoonaa, on kaikki siirretty jäsenille tuloutuksina.

Klubin toiminnassa ei näin ole voinut olla kyseessä muu kuin perinteinen Ponzi-huijaus.

Jutusta saa edelleen sen kuvan, että toiminnan ydinjoukko on mahdollisesti jakanut suuren osan huijauksen tuotoista, noin 30 miljoonaa euroa. Toiminnan pyörittäjän ohella näin myös varsin rajattu joukko alusta asti mukana olleita, aktiivisia toiminnan levittäjiä on hyötynyt huijauksesta merkittävästi. Tätä joukkoa poliisi tulee todennäköisesti epäilemään rahankeräys- ja petosrikoksesta.

maanantaina, toukokuuta 19, 2008

Wincapitan viestit

Blogille on lähetetty pitkä pätkä Wincapitan jäsenten välistä kirjeenvaihtoa, joka nyt on muutenkin vuotanut nettiin. Kirjeenvaihdosta huokuu epätietoisuus ja epätoivo.

Jäsenet eivät tiedä, mitä on tapahtunut ja mitä tulisi tehdä. Itseä ja toisia yritetään kuitenkin yhä vakuuttaa siitä, että klubi ja rahat saadaan vielä takaisin. Osittain vakuuttelun motivaatio voi olla toivo omien rahojen takaisinsaamisesta, osittain kyseessä lienee hätääntyneiden sponsorien pyrkimys lykätä ikävien tilanteiden kohtaamista.

Rikostutkinta

Eräs viesteissä paljon kommentoitu aihe on tietysti Wincapitaa koskeva rikostutkinta. Vieläkin klubin jäsenet tuntuvat toivovan, ettei tutkinta liittyisi koko klubin toimintaan vaan vain johonkin epäselvyyteen siinä, esimerkiksi jonkun jäsenen harjoittamaan rahanpesuun. Oman etunsa vuoksi klubilaisten kannattaisi nyt viimeistään miettiä asiaa uudemman kerran.

Keskusrikospoliisi on kuitenkin selkeästi tiedottanut, että Wincapitan koko toimintaa on syytä epäillä huijaukseksi ja rahankeräysrikokseksi. Toimintaan liittynyt rahanpesu ja muut epäselvyydet ovat poliisin ja hallitusneuvos Laihon mukaan sivuseikka.

Rahankeräysrikoksen osalta rikosepäilyä voimisti selvästi se, että klubin rahaliikennettä tutkittaessa jäsenten tekemien maksujen ja sijoitusten määrä ylitti merkittävästi jäsenten tekemien nostojen määrän. Mitään viitteitä ei ole löytynyt siitä, että klubi olisi siirtänyt rahaa tuottamaan valuutta-alustalle ja takaisin.

Kun edelleen klubin taustahenkilö on hyötynyt toiminnasta ja hävinnyt rahojen kanssa, häntä on syytä epäillä petosrikoksesta. Tämä rikosnimike voi koskea myös sellaisia sponsoreita, jotka ovat esittäneet taloudellista hyötyä tavoitellen ja tietoisesti valheellisia tai harhaanjohtavia väitteitä.

Klubin pyörittäjä on Keskusrikospoliisin epäilty numero yksi. Hän ei ole millään tavalla käynnistänyt, osallistunut tai edesauttanut tutkintaa. Poliisi voi jättää jotakin kertomatta, mutta valehdella poliisi ei saa edes tutkinnallisista syistä.

Sulkeutumisen syyt

Kuten rikosepäilyjen, myös sivustojen sulkeutumisen syytä Wincapitan jäsenet näyttävät yhä etsivän muualta kuin toiminnan pyörittäjästä. Keskeisenä kirjeenvaihdossa nousee esiin Wincapitan pari viikkoa ennen sulkeutumistaan lähettämä jäsentiedote, jonka mukaan joitakin klubin jäseniä epäillään epärehellisestä toiminnasta klubin sisällä. Klubin jäsenpalvelusta saaduksi esitetyn viestin mukaan yksi tällainen toimija olisi valuuttakauppakerho Smart Profit Club.

Jos klubi olisi sulkeutunut sisäisen tutkinnan vuoksi, sulkeutumisesta olisi pitänyt ilmoittaa jäsenille etukäteen. Hiljaisuus on kestänyt jo kaksi kuukautta, eikä klubin paluusta ole mitään tietoa. Huonolta vaikuttaa.

Erään jäsenen viestin mukaan jos taustahenkilö olisi halunnut ottaa klubin kassan itselleen, hänellä olisi ollut kaksi vaihtoehtoa: joko lopettaa toiminta kuin seinään - kuten nyt - tai näyttää jäsenille pitkään tappiollista valuuttakauppaa ja valitella kassan häviämistä. Viestissä esitetään, että pyörittäjä olisi tietysti valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon.

Kysymys kuitenkin kuuluu: miten klubin taustahenkilö esittää jäsenille tappiollista valuuttakauppaa, jos tähän asti esitetty valuuttakauppa on ollut todellista ja reaaliaikaista? Vai pystyisikö hän sittenkin vaikuttamaan siihen, millaisia voittoja tai tappioita kaupanteosta syntyy?

Salaliittoteorioita

Missä tahansa "verkostomarkkinointiin" perustuvassa järjestelmässä "me vastaan muut" -asetelma on sekä ratkaisevan tärkeää toiminnan jatkuvuuden kannalta että ihmeellisen helppoa saada aikaan. Osallistujille luodaan vaikutelma, että ulkopuoliset ovat ymmärtämättömiä tai kateellisia. Tällöin ulkopuolelta tuleva kritiikki on helposti kumottavissa keskustelematta kritiikin varsinaisesta sisällöstä oikeastaan ollenkaan.

Klubin jäseneksi kutsuttu tuntee pääsevänsä mukaan suljettuun seuraan, jonka keskuudessa vallitsee luottamus yhteisen salaisuuden vuoksi. Salaisuudesta ei tietysti kannata julkisuudessa kertoa - vain omat hyvät ystävät kannattaa kutsua mukaan.

Wincapitan jäsenille on esimerkiksi uskoteltu, että suuret liikepankit tekevät valtaosan voitostaan sijoittamalla asiakkaidensa tileillä makaavia varoja. Valuuttakauppa on saatu kuulostamaan suoranaiselta Graalin maljalta, jota raharikkaat ovat onnistuneet piilottelemaan holveissaan. Tosiasiassa valuuttakaupan käymiseen ei pitkään ole tarvittu pankkikorttia enempää, eikä minkään liikepankin toiminta ole koskaan perustunut näin riskipitoiseen toimintaan.

Samaan tapaan klubin häviämiselle etsitään syypäätä kokonaan toiminnan ulkopuolelta. Viesteissä syytellään mediaa, keskustelupalstojen ja blogin kirjoittajia, MTV3:n tilaamaa ohjelmaa aikoinaan kuvannutta ja julkisuuteen Wincapitan jäsenenä tullutta henkilöä, Krp:a ja Sisäministeriötä kummallisesta salaliitosta, joka on pyrkinyt kaikin keinoin kaatamaan klubin toiminnan.

Tältä tilanne täysin ymmärrettävästi vaikuttaa toimintaan uskoneen jäsenen näkökulmasta. Yhtäkkiä kaikenlaiset klubiin liittymättömät ihmiset ja tahot esittävät kritiikkiä, joka ei oman kokemuksen perusteella tunnu oikeutetulta.

Kaikenlaisesta keskustelupalstojen liioittelusta huolimatta klubin jäsenten olisi kuitenkin syytä ymmärtää, etteivät poliisin ja virkamiesten lausunnot perustu tietämättömyyteen tai kateuteen. Wincapitan toiminnasta ollaan tässä vaiheessa jo hyvin perillä.

Ja vaikka netin keskusteluissa väitellään kiivaasti, ainakin virkamiehet ovat klubin jäsenten asialla, eivät missään "vastapuolella". He nimittäin epäilevät, että klubin jäseniä on jymäytetty pahemman kerran, ja yrittävät saada vastuulliset kiinni sekä rahat palautettua oikeille omistajilleen. Mitään muuta intressiä ei monella netin kirjoittajallakaan ole, joidenkin irvailuista huolimatta.

Tutkintapyynnöt

Klubin jäseniä yritetään kaikin keinoin taivutella olemaan tekemättä tutkintapyyntöä. Kirjeenvaihdossa esitetään eriskummallisia väitteitä nimien julkitulosta ja tutkintapyynnön hyödyttömyydestä.

Tutkintapyyntö tai rikosilmoitus on ainoa laillinen tapa saada huijaukseen hävittyjä rahoja takaisin. Tutkintapyynnön tehneiden nimet tulevat esiin ainoastaan oikeudenkäynnissä. Huijatuksi tulleella ei ole mitään hävettävää olla asianomistajana rikosjutussa. Hävettävää on ainoastaan siinä tapauksessa, että on tiennyt osallistuneensa kiellettyyn toimintaan.

Vaikka klubissa ei olisi kyseessä Ponzi-huijaus ja näin muodoin rahankeräysrikos, klubin häviäminen kassan kanssa voi täyttää (törkeän) petoksen tunnusmerkistön. Samasta rikoksesta olisi kyse, jos esimerkiksi yhdistyksen varainhoitaja katoaisi kassan kanssa.

Jos klubi esimerkiksi yllättäen palaa, tutkintapyynnön tai rikosilmoituksen voi perua. Omat vaatimukset voi peruuttaa vielä siinä vaiheessa, kun juttu menee syyttäjälle tai oikeuteen. Tällöin rikosilmoituksen aiemmin tehnyt ei ole jutussa asianomistajana.

Perätön lausuma

Wincapitan rivijäsen, joka ei ole värvännyt, ei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen. Sama koskee valtaosaa sponsoreista. Rikoksella saatu hyöty voidaan joka tapauksessa tuomita menetetyksi kaikilta sitä saaneilta.

Ainoastaan jutun asianomistajana jäsenen on mahdollista vaatia omia menetyksiään korvattavaksi ja otettavaksi huomioon laskettaessa, kuka on hyödyn ohella myös kärsinyt tappioita.

Tutkintapyynnön tai rikosilmoituksen tekeminen ei voi täyttää perättömän lausuman tunnusmerkistöä, mikäli poliisille puhuu totta. Perätön lausuma voi olla vain silloin, jos se on totuudenvastainen.

Poliisille voi kertoa sijoittaneensa toimintaan, jossa tuottojen väitettiin syntyvän valuuttakaupasta, mutta sivuston ja sijoituskerhon kadonneen. Tällöin poliisin tehtäväksi jää selvittää, ovatko valuuttakaupasta esitetyt väitteet tosia ja mihin sijoitusvarat ovat hävinneet. Poliisi pyrkii samalla saamaan selville, kuka toimintaa koskevista väitteistä ja rahojen katoamisesta on vastuussa.

Ilmoitus ei johda syytteisiin tai oikeudenkäyntiin, jos tuotot todella ovat perustuneet valuuttakauppaan eikä klubin kassaa ole kähvelletty. Mitään haittaa tutkintapyynnöstä ei voi klubille olla, jos sen toiminnassa ei ole ollut kyseessä rikos.

Poliisilla on jo tiedossaan klubin jäsenten tilitiedot ja nimet. Lisäksi noin 400 jäsentä on tehnyt rikosilmoituksen. Nyt voi vain kysyä, miksi jotkut haluavat estää toisia tekemästä rikosilmoitusta? Pelkäävätkö he, että heidän toiminnastaan paljastuu tätä kautta jotakin?

sunnuntaina, toukokuuta 18, 2008

Nollasummapeliä

Valuutan omistaminen ei sinällään tuota mitään. Tämän vuoksi valuuttakauppa on kokonaisuudessaan nollasummapeliä. Kun yksi voittaa, toinen häviää saman verran.

Käytännössä tilanne on tätäkin huonompi kauppaa käyvän "treidaajan" kannalta: valuuttakaupan palveluntarjoaja vetää välistä osto- ja myyntikurssien erotuksen ("spreadin"). Valuuttamarkkinoilla tehdään tämän vuoksi keskimäärin tappiota; ainoa takuuvarma voittaja on palveluntarjoaja.

Menestyksekkäällä valuuttakaupalla rikastumista luvannut sijoitusklubi Wincapita on paljastunut samanlaiseksi nollasummapeliksi. Jäseniltä kerätyt maksut ja sijoitukset - yhteensä noin 97 miljoonaa - jaettiin takaisin jäsenille, ainoastaan eri suhteissa. Ensimmäisenä liittyneet saivat suuria summia, viimeisenä mukaan lähteneiden suuri joukko jäi nuolemaan näppejään.

Kuten valuuttakaupassa, myös Wincapitassa joku veti välistä. Toiminnan päättyessä kuin seinään korvaukseksi pelin pyörittämisestä Wincapitan vetäjälle jäi noin kahdeksan miljoonaa euroa.

Samankaltainen tilanne on kaikessa jäsenten keräämiseen perustuvassa verkostomarkkinoinnissa. Osallistujat maksavat aloituspakettien ja kuukausitilausten hinnan. Raha jaetaan verkostoon uudestaan osallistujien hankkimien "pelipositioiden" perusteella. Ja toimintaa pyörittävä emoyritys vetää välistä sievoisen voiton.

Verkostomarkkinoinnissa toiminnan esittely perustuu aluksi usein mullistavaksi väitettyyn tuotteeseen. Varsin nopeasti aletaan kuitenkin kuvata lähinnä loistavaa ansaintamahdollisuutta, jonka toiminta tarjoaa. Lopulta tuote onkin sivuseikka, vain väline rahan uusjaolle.

Wincapitan tapauksessa tuote ja ansaintamahdollisuus olivat yhtä: osallistuja osti lisenssin valuuttakaupan signaalijärjestelmään, joka mahdollisti satojen prosenttien vuosituotot. Jäsenet eivät yleensä "treidanneet" valuuttaa itse, vaan klubin signaalien mukaisesti käymän valuuttakaupan tuotot jaettiin lisensseihin tehtyjen sijoitusten perusteella.

Taustoistaan Wincapita ei tarjonnut mitään tietoa. Nettisivuilla mainittiin ainoastaan sähköpostiosoite. Taustayhteisöksi toiminnalle oli Panamaan rekisteröity yritys, jonka rekisteröintitiedoissa mainitut henkilöt tuskin liittyivät valuuttakauppaan millään tavalla. Toiminnan pyörittäjästä taas levitettiin huhuja: hän oli jonkinlainen omalaatuinen nörtti ja nero, joka halusi tarjota tavallisille ihmisille oikotien rikkauksiin.

Nyt moni kysyy, miten taustoiltaan näin epäilyttävään toimintaan saadaan ketään matkaan? Miten tuhannet ihmiset saattoivat kuvitella, että signaalijärjestelmä on aito ja toimiva?

Wincapitaan sijoittaneet eivät menneet mihinkään aivan halpaan temppuun. Valuuttakaupan signaalijärjestelmä näyti paitsi lähes reaaliaikaisia kursseja, myös avoimia "kauppapositioita", siis valuutan ostoja ja myyntejä. Nettisivua katsomalla näki näin omin silmin, miten klubi teki valuuttakaupassa voittoa.

Miten tämä on mahdollista?

Kurssit ja kauppojen aukeamista ja päättymistä merkitsevät merkit näyttivät tulevan signaalijärjestelmään muutamia sekunteja myöhässä. Aikaviive ei ole pitkä, mutta valuuttakaupassa "positio" on usein auki vain joitakin kymmeniä sekunteja tai minuutteja. Tällöin viiveellä on merkitystä. Kaupan voidaan esimerkiksi näyttää sekä avatuneen että sulkeutuneen klubin kannalta edullisempaan kurssiin.

Järjestelmän nerokkuus piilee tässä. Valuuttakaupan kaltaisessa nollasummapelissä suuriin tuottoihin ei vaadita paljoa. Riittää, että samansuuruisista kaupoista selvästi yli puolet on voitollisempia kuin vähemmistö tappiollisia.

Kun tällaista "valuuttakauppaa" tehdään jatkuvasti, pienikin kurssien viilaus aiheuttaa pitkässä juoksussa merkittävän muutoksen lopputulokseen. Samaan aikaan kauppoja seuraavan jäsenen näkökulmasta kaikki vaikuttaa toimivalta ja aidolta.

Viisaskin voisi mennä näin hyvin suunniteltuun vipuun. Ja vaikka toiminnan taustalla ei olisikaan valuuttakursseja monimutkaisella järjestelmällä ennustamaan kykenevä nero, aivan tyhmänä ei voi pitää idean isääkään.

Wincapita - tietoisku

Wincapitan lyhyt historia

"Sijoitusklubi" Giiclub aloitti vuonna 2003 toimintansa urheiluvedonlyönnillä. Vuoden 2005 tienoilla toiminta siirtyi valuuttakauppaan, ja klubin uudeksi nimeksi tuli Winclub. Sisäministeriön esitettyä epäilyjä pyramidihuijauksesta klubi vaihtoi nimekseen Wincapita vuoden 2007 lopulla.

Vuosien varrella klubin jäseniksi on liittynyt jopa 10 000 suomalaista, joiden klubille suorittamat jäsenyysmaksut ja sijoitukset ovat olleet tuhansia euroja jäsentä kohden. Jopa kymmenien tuhansien eurojen sijoituksia on tehty, ja sijoitusten yhteissumma nousee kymmeniin miljooniin euroihin.

Jokaisen jäsenen on klubiin houkutellut mukaan tuttava, "sponsori", joka on saanut lisää tuottoja klubiin tuomiensa uusien jäsenten tekemistä sijoituksista.

Huikean menestyksekkäästä valuuttakauppasta syntyneiksi väitettyjä tuottoja maksettiin klubiin sijoituksia tehneille jäsenille aina helmikuuhun 2008 asti. Tällöin tuottojen "kotiutus" ja klubin toiminta alkoivat kuitenkin takkuilla.

Rikosilmoitukset ja -epäilyt

Wincapitan sivusto sulkeutui 7.3.2008. Seuraavan kerran kotiutuksia piti voida tehdä 16.3.2008. Sivusto ei kuitenkaan enää avautunut. Sadat toimintaan osallistuneet ovat tehneet rikosilmoituksen.

Mikäli Winclub/Wincapita paljastuu huijaukseksi, se voi hyvin olla Pohjoismaiden historian suurin huijaus. Pahimmassa tapauksessa Wincapita kuuluu lähihistorian suurimpien Ponzi-huijausten joukkoon.

Poliisin uusimpien tietojen mukaan Wincapitassa on ollut mukana noin 10 000 jäsentä ja kerättyjen varojen yhteissumma nousee lähelle 100 miljoonaa euroa.

Rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön tekeminen on ainoa tapa saada huijauksessa menetettyjä rahoja takaisin. Keskusrikospoliisi on jo ilmoittanut ottavansa jutun käsittelyyn yhteistyössä Sisäministeriön kanssa. KRP on aloittanut asiassa esitutkinnan 25.3.2008 rikosnimikkeillä rahankeräysrikos ja petos. Tutkinta keskitetään KRP:n pohjoiselle yksikölle.

KRP kehottaa huijatuksi tulleita tekemään rikosilmoituksen paikallispoliisille. Tietoa WinCapitasta voi välittää KRP:lle ottamalla yhteyttä päivystävään tutkijaan puhelinnumeroon 050 456 4780 tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen krp-wincapitatutkinta@krp.poliisi.fi

Kummankin epäillyn rikoksen kohdalla toimintaan rahojaan menettänyt voi halutessaan olla asianomistajana ja vaatia vahingonkorvausta rikoksen tekijöiltä kärsitystä taloudellisesta vahingosta. Epäilyt koskevat lähinnä toiminnan taustatahoja, mutta myös rikollista toimintaa edistäneitä voidaan epäillä samoista rikoksista tai niiden lievemmästä tekotavasta.

Wincapitan taustatahot

Toiminnan taustahenkilöistä on saatavilla tietoa hyvin vähän, joskin joitakin suomalaisia nimiä on yleisesti tiedossa.

Wincapitan taustayhteisö löytyy Panamasta väärin kirjoitetulla nimellä Worlwide Investment Company Corp. Rekisteriin merkityt yrityksen taustahenkilöt Ana Valenzuela Miranda, Juanita Rodriquez Reyna sekä Maria Esther Cherigo Gonzalez näyttävät olevan paikallisia bulvaaneja.

Worldwide Investment Company on aiemmin ollut rekisteröitynä USA:n Wyomingin osavaltioon, jonka yritysrekisterin mukaan yritys on purettu viran puolesta hoitamattomien velvollisuuksien - veroilmoituksen ja lupaverojen - vuoksi. Yrityksen toimitusjohtajaksi (manager) on merkitty toinen yritys, "Smith & Wesson Inc.", joka on rekisteröity Niuen saarelle ja jonka taustoista ei tietoja ole saatavilla. Worldwide Investmentin paikalliseksi agentiksi on mainittu Registered Agency Services, Inc.

Rahaliikenne Wincapitaan on kulkenut Moneybookers-nettimaksupalvelun kautta. Moneybookers on sulkenut Wincapitan tilin epäselvyyksien vuoksi. Ilmeisesti osakaan saaduista sijoitusrahoista ei ole päätynyt Panamaan rekisteröidyn yrityksen tileille.

Tietoa

Tietoa jäsenille:
Taustatietoa:
Lähteitä:

Wincapitaa koskevat uutiset netissä:
(uusimmat viimeisenä)

Muita aihetta käsitteleviä sivustoja

Keskusteluja:

Tätä sivua päivitetään ja pidetään blogin ensimmäisenä tekstinä toistaiseksi. Sivun ensimmäinen versio julkaistiin 17.3.2008. Wincapita/Winclub -aiheesta on tällä sivulla kirjoitettu vuodesta 2006 alkaen.

Mursis
Yhteydenotot: mursism@gmail.com

torstaina, toukokuuta 15, 2008

Wincapitassa huijatuille

Keskusrikospoliisin mukaan Wincapitan pyörittäjä on maksanut tuotot uusilta jäseniltä kerätyistä maksuista ja sijoituksista pitäen osan rahoista itsellään. Sijoitusten summa oli selvästi jäsenille maksettuja tuottoja suurempi eikä valuuttakauppaa ole käyty. Jos näin on, Wincapita oli täydellisen puhdas huijaus.

Mitä huijatuksi tulleen olisi syytä tehdä?

Tässä tapauksessa Wincapitan toiminnassa on kyseessä ollut pyramidipeli, jonka toimeenpanossa on kyseessä rahankeräysrikos. Rikosilmoitus on ainoa tapa saada rikoksella vietyjä rahoja takaisin. Rikosilmoitus on myös ainoa laillinen keino pyrkiä vaikuttamaan siihen, että tällainen huijaus ei toistu.

Poliisilla on tiettävästi tieto lähes jokaisesta osallistujasta, joten oman tai sponsorin nimen paljastumista ei tarvitse pelätä. Rikosilmoituksen tekijöistä ei muutoinkaan anneta tietoa kenellekään poliisin ulkopuolelle. Huijatuksi tulemisessa ei ole mitään hävettävää.

Wincapita-tapaus käsitellään parhaassa tapauksessa yhdessä oikeudenkäynnissä, johon rikosilmoituksen tehneet voivat ilmoittautua asianomistajiksi. Asianomistajien etua ajaa oikeudenkäynnissä yleinen syyttäjä, eikä oma läsnäolo tai oman asianajajan palkkaaminen ole välttämätöntä. Todennäköistä tosin on, että tapaus jakaantuu useampiin oikeudenkäynteihin.

Laajaa ja monimutkaista sijoitushuijausta ei Suomessa vielä koskaan ole saatettu oikeuden eteen, joten ennakkotapauksia ei ole. Järkevältä ja hyvältä oikeuskäytännöltä vaikuttaisi se, että kaikilta pyramidipelistä tuottoja saaneilta hyöty tuomittaisiin menetettäväksi siltä osin kuin se ylittää heidän tekemänsä sijoituksen suuruuden.

Menetetyiksi tuomituilla varoilla voitaisiin edelleen kattaa toimintaan rahaa hävinneiden kärsimiä tappioita. Samoin toiminnan pyörittäjältä takavarikoidut rahat on syytä jakaa takaisin tappioita kärsineille.

Rahankeräysrikoksen ohella toiminnan pyörittäjää tai pyörittäjiä voidaan syyttää myös mm. törkeästä petoksesta. Siinä tapauksessa, että sponsorit ovat tietoisesti esittäneet paikkansapitämättömiä väitteitä tai liioitelleet toiminnasta heille annettuja tietoja, heitä voidaan syyttää rahankeräysrikoksesta ja/tai petosrikoksesta.

Joidenkin värvääjien kohdalla todisteita tällaisesta toiminnasta voi olla. Useimmat ovat kuitenkin toimineet hyvässä uskossa.

Ohjeet yhteydenottoon ja rikosilmoituksen tekemiseen saa Keskusrikospoliisin sivuilta.

keskiviikkona, toukokuuta 14, 2008

Wincapita paljastui

Ylen A Plus -ohjelman haastattelussa Keskusrikospoliisin rikosylitarkastaja ja tutkinnanjohtaja Leila Melander kertoi juuri Krp:n saamat tiedot Wincapitan rahaliikenteestä.

Klubiin on sijoitettu rahoja yhteensä noin 97 miljoonaa. Rahoista on jäsenille palautettu noin 89 miljoonaa.

Ilmeisesti tähän 89 miljoonaan ei ole laskettu klubin taustahenkilön itselleen jättämiä varoja, joten pyörittäjälle on jäänyt noin 8-9 miljoonaa euroa. Rikosylitarkastajan kommenttien perusteella nämä rahat eivät kokonaisuudessaan tule löytymään Moneybookersin tililtä vaan ilmeisesti summa sisältää Britannian ja Espanjan pankeista tavoitetut noin 6 miljoonaa euroa.

Valuuttakaupan käyminen edellyttäisi, että klubin Moneybookers-tililtä olisi siirretty rahaa välissä myös valuutta-alustalle. Tälle rahalle saatua tuottoa olisi sitten siirretty takaisin Moneybookersiin.

Jos poliisilla on käytössään kaikki Wincapitan tilitiedot, valuuttakauppaa ei niiden perusteella ole lainkaan käyty. Klubin maksamat tuotot ovat perustuneet kokonaan jäsenten tekemiin maksuihin ja sijoituksiin.

Tällöin klubin pyörittäjän itselleen keräämien varojen jääminen poliisin ulottuviin viittaa siihen, että jokin on mennyt loppuvaiheessa vikaan. Toimintaa olisi ehkä ollut tarkoitus vielä jatkaa, koska rahoja ei ole siirretty turvaan.

Poliisin mukaan noin 10 000 jäsentä kyetään todennäköisesti identifioimaan. Toiminnasta vastuullisina pidettävien joukkoa rajataan esitutkinnan kuluessa. Tämän jälkeen epäiltyjä haetaan kuulusteltavaksi ja tehdään mahdollisia pidätyksiä.

Wincapitan uusimmat lyhyesti

Tässä lyhyesti Wincapitaa koskevat viime viikkojen aikana selvinneet tiedot.

Valuuttakauppaa ei käyty

Keskusrikospoliisi ei ole tutkimuksissaan löytänyt viitteitä siitä, että Wincapita olisi käynyt valuuttakauppaa, josta sijoittajien väitettiin saavan tuottonsa. Tämä tieto perustunee klubin Moneybookers-tilille ja -tililtä siirretyistä rahoista saatuihin tietoihin.

Wincapitan jäsenet uskottelevat toisilleen, että turhien siirtojen välttämiseksi tuotot on maksettu suoraan Moneybookersin tililtä. Krp:n antama tieto kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että Wincapitan Moneybookers-tilille jäseniltä tulleet varat ovat riittäneet kaikkien jäsenten saamien tuottojen maksuun.

Nän klubin taustahenkilöille rahaa on virrannut tililtä ainoastaan ulospäin, ei lainkaan takaisin tilille. Tällä tavoin Ponzi-huijaus nimenomaan toimii.

Osallistujat poliisin tiedossa

Todennäköisesti jokainen klubin toimintaan osallistunut on saatu selville tilitietojen perusteella. Ainoastaan kimppasijoituksia tehneistä vain yhden nimi lienee poliisin tiedossa.

Taustat vielä peitossa

Wincapitan taustahenkilöä tai -henkilöitä ei ole tavoitettu. Puolestaan klubin toiminnan aktiivisimpia edistäjiä poliisi ei vielä ole tavoitellut. Thaimaahan muuttaneiden Wincapitan jäsenten joukko vaikuttaa hajonneen, ja koko joukko asuntoja on Pattayalla kaupan.

Poliisi toimii tässä asiassa todennäköisesti siinä vaiheessa, kun Wincapitan juttua selvittämään nimitetty kolmen syyttäjän ryhmä tekee päätöksensä siitä, kuinka laajaa joukkoa on syytä epäillä rikoksesta.

Britanniasta ja Espanjasta löydetyiltä, taustahenkilön nimissä olleilta pankkitileiltä on saatu takavarikoitua noin kuusi miljoonaa euroa. Näitä varoja toivottavasti käytetään rikoksen uhreiksi tulleiden vahinkojen korvaamiseen.

Spekulaatiota on käyty toiminnan liittymisestä laajempaan kansainväliseen rikollisuuteen. Mitään konkreettista todistetta tästä ei vielä tällä hetkellä ole. Pitkän historiansa vuoksi Wincapita edeltäjineen on voinut olla myös melko puhtaasti suomalainen huijaus, joka on vain käyttänyt hyväkseen kansainvälisistä huijauksista opittuja keinoja.

Uskoa yhä ilmoilla

Vasta noin 300 jäsentä on tehnyt rikosilmoituksen. Monilla Wincapitan jäsenillä uskoa riittää yhä, vaikka mitään merkkejä toiminnan jatkumisesta ei ole, ainoastaan jatkuvasti leviäviä huhuja.

Usko ei kuitenkaan ole ainoa tekijä vaikenemiseen. Osa häpeää suotta huijatuksi tulemista, pieni osa taas tietää osallistuneensa huijaukseen.

Jotkut taas eivät halua kertoa omaa nimeään tai sponsorinsa tietoja poliisille, vaikka poliisilla jo onkin kaikkien jäsenten nimet. Wincapitakaan ei mistään saa rikosilmoituksen tehneiden tietoja, eivätkä taustatahot todennäköisesti näistä tiedoista mitään välitäkään.

tiistaina, toukokuuta 13, 2008

Wincapita taas aukeamassa

Kuun puolivälin lähestyessä Wincapita-keskustelu kiihtyy jälleen. Wincapitan tuottojen seuraava maksatuspäivä olisi 16.5. Taas kerran levitetään huhua siitä, että klubi jatkaa toimintaansa entistä ehompana.

Tällaisia huhuja leimaa aina yksi piirre: epämääräisyys. Mitään tarkempia tietoja ei anneta siitä, mitä tarkalleen ottaen odotetaan. Sitä ei aina välttämättä tiedetä itsekään.

Verkostomarkkinoinnissa ja verkostoperiaatteella leviävissä pyramidipeleissä huhut syntyvät yleensä kahdella tavalla. Joskus huhut perustuvat vain mukana olevien esittämiin toiveisiin, jotka levitessään suusta suuhun ovat muuttuneet varmoiksi tulevaisuudenlupauksiksi. Joskus huhuja levittää järjestelmän pyörittäjä tai värvääjä, joka joko haluaa rahastaa lisää tai sitten yksinkertaisesti voittaa aikaa omia suunnitelmiaan varten.

Epätarkkuus on aina huhujen levittäjien edun mukaista. Tästä syystä huhuja ei tietysti saa kertoa ulkopuolisille, kirjallisten todisteiden jättämisestä puhumattakaan. Kun toiveet eivät toteudukaan, koko huhu on helppo tuomita "joidenkin jäsenien turhaksi innostukseksi" tai kieltää sen sisältäneen mitään varsinaista lupausta.

Huhuilla voidaan usein yllättävän tehokkaasti estää ja hidastaa huijauksen uhrien reaktiota. Tahattomasti ja tahallaan levitettävät huhut nostavat toivoa ja hidastavat tosiasioiden kohtaamista. Toivon sammuessa hitaasti huijattu ei reagoi voimakkaasti tai ryhdy toimiin omien menetystensä takaisinsaamiseksi.

Jos Wincapita ei aukea tälläkään kertaa, luvassa lienee rikosilmoituksien tulva Keskusrikospoliisille. Rikosilmoitus on ainoa tapa saada huijaukseen menetettyjä rahoja takaisin.

Rikosilmoituksen tekemisellä ei ole vaikutusta siihen, saako poliisi tietää omasta tai toisten osallisuudesta toimintaan. Tilitietojen kautta poliisi saanee selville aivan jokaisen, jolla on ollut tekemistä Wincapitan kanssa.

Rikosilmoitus voi myös olla merkki siitä, että kokee tuleensa huijatuksi. Jos taas on osannut aavistaa, ettei toiminnassa ole kaikki kohdallaan, rikosilmoituksen tekeminen ei ehkä tunnu oikealta. Toisin kuin huijatuksi tulemisessa, huijaamisessa on hävettävää.

Wincapita A-studiossa

Tämänviikkoisessa A-studiossa on tulossa ulos verrattain laaja ja pitkään valmisteltu juttu Wincapitasta.

Jutussa haastatellaan sekä viranomaisia, toimintaan osallistunutta sponsoria että Wincapitan toiminnasta pitkään epäilyksiään esittäneitä kriitikoita, myös tämän blogin pyörittäjiä. Toimintaakin lienee luvassa.

A-studio siis Ylen tv yhdessä keskiviikkona 14.5.2008 kello 21.05.

maanantaina, maaliskuuta 31, 2008

Pyramidipelin ABC

Wincapita-tapauksen vuoksi pyramidipeleistä on viime päivinä käyty erityisen vilkasta keskustelua. Mutta mikä pyramidipeli on? Mistä pyramidipelin erottaa laillisesta kaupankäynnistä tai sijoitustoiminnasta? Mitä pyramidipelistä seuraa?

Kielletty pyramidipeli

Suomessa pyramidipelit kieltävä säädös on sijoitettu rahankeräyslakiin. Laissa pyramidipeli määritellään seuraavasti:
[Tässä laissa tarkoitetaan] pyramidipelillä toimintaa, jossa mukaan liittyvän henkilön ansainta- tai voittomahdollisuudet osaksi tai kokonaan muodostuvat vastikkeetta niistä maksuista, joita toimintaan myöhemmin mukaan liittyvät maksavat osallistumismaksuina tai muina kerta- tai toistuvaissuorituksina. (4 § kohta 5.)
Yksinkertaistetusti pyramidipelissä on kysymys kaikenlaisesta toiminnasta, jossa toimintaan liittymisen tai siinä mukana olemisen edellytyksenä on (1) maksettava jokin maksu ja (2) tämä maksu oikeuttaa saamaan tuottoja, kun muut mukaan liittyvät suorittavat samankaltaisia maksuja.

Pyramidipelin toimeenpanemisessa on kyse rahankeräysrikoksesta, josta maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta (Rikoslaki 17:16 b). Aiemmassa oikeuskäytännössä toimintaan osallistuneita ja siitä taloudellista hyötyä saaneita on myös tuomittu lievästä rahankeräysrikoksesta.

Pyramidipeliä ei koskaan markkinoida pyramidipelinä: toimintaan mukaan lähteviä ei suoraan pyydetä suorittamaan maksua eikä tuottojen sanota suoraan syntyvän toisten tekemistä maksuista. Päinvastoin toimintaa esitellään aina laillisena kaupankäyntinä tai sijoitustoimintana, jossa on mahdollista saada aikaan suuriakin tuloja - lopulta jopa töitä aktiivisesti tekemättä.

Laiton pyramidipeli on näin poikkeuksetta pukeutunut laillisen toiminnan valeasuun: muutoin toimintaan olisi vaikea saada ketään mukaan. Laittoman toiminnan ja huijauksen havaitsemiseksi on syytä eritellä joitakin pyramidipelien keskeisiä ominaisuuksia - erityisesti koska pyramidipelejä on tällä hetkellä valloillaan kolmea eri päätyyppiä, jotka poikkeavat toisistaan joidenkin olennaisten piirteiden osalta.

Tyyppi A: Verkostohuijaus

Aivan viime vuosien aikana kahden verkostomarkkinointiperiaatteella toimivan yrityksen toimintaa tai toimintaan osallistuneita suomalaisia on syytetty ja tuomittu rahankeräysrikoksesta pyramidipelit kieltävän säädöksen nojalla. Verkostomarkkinointia ja pyramidipeliä ei useinkaan voi erottaa minkään selkeän nyrkkisäännön perusteella. Rajanveto on päinvastoin tällä hetkellä käynnissä ja oikeuskäytäntö aiheesta muotoutumassa. Koska verkostomarkkinoinnissa on kyseessä kielletty pyramidipeli?

Verkostoa esiteltäessä yleensä väitetään, että edustajan verkostosta saamat tulot perustuvat tuotteiden tai palveluiden myyntiin ja että edustaja voi halutessaan värvätä edelleen uusia edustajia mukaan järjestelmään ja saada tuloja myös näiden myynnistä. Tällainen toiminta onkin sinänsä laillista.

Verkostomarkkinointi on kuitenkin useimmiten suunniteltu niin, että se muuttuu pyramidipeliksi. Ensinnäkin verkoston palkkiojärjestelmän vuoksi toimintaan osallistujien kannattaa todellisuudessa pyrkiä värväämään jokainen mahdollinen asiakas mukaan toimintaan omaan verkostoonsa. Myyntiä verkoston ulkopuolisille ei olekaan tarkoitus harjoittaa, vaan pääsääntöisesti tuotteet ostetaan itselle.

Toiseksi verkostomarkkinoijan on usein pakko ostaa jokin "aloituspaketti" tai tietyn verran tuotteita esimerkiksi kuukaudessa saadakseen palkkioita. Verkostomarkkinoijan palkkiot puolestaan syntyvät siitä, kun hänen verkostoonsa mukaan liittyneet, toiset verkostomarkkinoijat suorittavat samankaltaisia ostoksia.

Kolmanneksi, koska palkkioita maksetaan verkostoon lukuisille osallistujille, jotka eivät mitenkään osallistu tavaran toimittamiseen asiakkaalle, verkostomarkkinoinnilla myytävät tuotteet ovat poikkeuksetta kalliimpia kuin muussa vähittäiskaupassa. Käytännössä verkostomarkkinoija ei näin myy mitään vaan ostaa ylihintaisia tuotteita itselleen saadakseen palkkioita siitä, kun hänen verkostonsa jäsenet ostavat itselleen ylihintaisia tuotteita.

Toiminnassa on näin kyseessä käytännön pyramidipeli, joka on enemmän tai vähemmän onnistuneesti verhottu tavaroiden tai palveluiden kauppaan. Osallistujat (1) suorittavat maksun toimintaan osallistumisesta tuotteista maksamassaan ylihinnassa ja (2) voivat saada tuottoja, kun toimintaan myöhemmin mukaan liittyneet suorittavat samanlaisia, tuotekauppaan verhottuja maksuja.

Valtaosa, usein noin 99 %, tällaiseen toimintaan osallistuneista jää tappiolle prosentin murto-osan saadessa huomattavia tuloja.

Miksi tällaista verkostomarkkinointia ei sitten saada kuriin? Kysymys verkostomarkkinoinnin ja pyramidipelin rajasta on keskittynyt rahankeräyslain pyramidipelin määritelmän edellytykseen maksun "vastikkeettomuudesta". Tämä vastikkeettomuus käytännössä edellyttää, että tuotteesta on maksettu varsin selkeää ylihintaa. Tämän vuoksi ainoastaan räikeimmät tapaukset, kuten Move Networksin aloituspakettikauppa sekä WGI, on tähän mennessä saatettu oikeuden eteen.

Näissä oikeustapauksessa on tuomittu sekä verkostomarkkinointipohjaisen pyramidipelin toimeenpanijoita (rahankeräysrikoksesta) että toimintaan osallistuneita (lievästä rahankeräysrikoksesta). Tuomiot ovat tähän mennessä olleet sakkorangaistuksia. Menettämisseuraamuksena valtiolle on tuomittu rikoksen tuottama hyöty; näissä kahdessa tapauksessa varsinaisia asianomistajia ei ollut.

A-tyypin pyramidipeleissä onkin selvää, että osallistujien tulisi ymmärtää toiminnan olevan lain näkökulmasta epäilyttävää. Toiminnan pelisäännöt ovat selkeitä: suorittamalla tietyn maksun (esimerkiksi ostoksen muodossa) saa oikeuden tuottoihin, kun omaan verkostoon liittyy maksua suorittavia jäseniä. Tämän vuoksi onkin varsin perusteltua, että tuomituksi voivat tulla myös toimintaan osallistuneet.

Samoin A-tyypin pyramidipelin paljastuminen ei useinkaan tuota suurta vaivaa, kun järjestelmän periaatteet tulevat viranomaisten tietoon. Tästä huolimatta, toisin kuin on joskus väitetty, esimerkiksi Sisäministeriö tai lupaviranomainen ei voi suoraan puuttua laittomalta vaikuttavaan toimintaan vaan korkeintaan saattaa toiminnan poliisin tutkintaan. Rajanvedon ollessa häilyvää jokainen tapaus on kuitenkin koeteltava yksi kerrallaan, eikä mitään yleispätevää sääntöä toiminnan laillisuuden arvioimiseen ole.

Rahankeräyslaki ei näin sinänsä riitä estämään verkostomarkkinoinnin pyramidipelipiirteitä. Lain ei ole tarkoitus koskea nimenomaan verkostomarkkinoinnin keinoin tapahtuvaa huijaamista; lisäksi uusia yrittäjiä löytyy aina. Verkostomarkkinoinnin ongelmia poistava säädös ei muutenkaan sovi vastikkeettomia suorituksia koskevaan lakiin.

Verkostomarkkinoinnin voi lopullisesti puhdistaa pyramidipelistä ainoastaan lainmuutos, jossa kielletään jonkin ostoksen tekemistä tai "myynnin" suorittamista toimintaan liittymisen tai palkkioiden saamisen edellytyksenä. Samoin verkostomarkkinoijien kuluttajaoikeudellista asemaa on syytä parantaa ja selkeyttää.
Varoitus! Verkostomarkkinoinnissa on kyseessä pyramidipeli tai muu huijaus, jos:
  • Toimintaan liittymisen edellytyksenä on käytännössä tehtävä jokin ostos, tai
  • Tuotteiden myymisen sijasta toiminta painottuu pikemminkin uusien edustajien värväämiseen, tai
  • Saadakseen palkkioita osallistujan on käytännössä ostettava itselleen tuotteita, tai
  • Toiminnasta väitetään voivan saada joidenkin satojen eurojen kuukausituloja ylittäviä tuottoja
Tyyppi B: Ponzi- tai sijoitushuijaus

Merkittävästi toisenlainen pyramidipelin tyyppi ovat sijoitushuijaukset. Näissä järjestelmissä tuottojen ei millään tavalla väitetä perustuvan toimintaan mukaan liittyvien jäsenten suorittamiin maksuihin, sijoituksiin tai ostoksiin. Päinvastoin, tuottojen kerrotaan tulevan aivan muualta kuin uusien jäsenten liittymismaksuista tai sijoituksista - yleensä jostakin erityisen onnistuneesta sijoitustoiminnasta, jonka tuottoja jaetaan toimintaan rahaa sijoittaneiden kesken.

Todellisuudessa valtaosa kaikkien tällaisten järjestelmien osallistujilleen maksamista tuotoista tulee suoraan uusien mukaan liittyvien maksamista maksuista tai sijoituksista. Järjestelmä on olemassa ja tuottoja maksetaan niin kauan kuin uusia ihmisiä saadaan mukaan sijoittamaan riittävästi.

Tämän vuoksi myös B-tyypin pyramidipelissä houkutellaan värväämään uusia jäseniä erilaisilla "suosittelupalkkiojärjestelmillä", joissa usein ei kuitenkaan makseta palkkioita niin usealle tasolle kuin A-tyypin pyramidipeleissä.

Sijoitushuijauksissa on edelleen tyypillistä, että ensimmäisenä mukaan liittyville tai ensimmäistä kertaa sijoittaville tuotot maksetaan täysimääräisenä ja ajallaan. Tämä rohkaisee osallistujia sijoittamaan uudestaan, enemmän ja hankkimaan mukaan myös muita sijoittajia.

Tuottojen nostamista omalle pankkitilille on samoin hidastettu merkittävästi erilaisten aikarajoitusten avulla. Suuret tuotot ovat usein tosiasiassa lähinnä virtuaalisia - esimerkiksi lukuja nettisivuilla.

Ponzi-huijauksen tulos on kuitenkin lopulta aina se, että noin 90 % häviää käytännössä koko sijoittamansa summan ja korkeintaan muutama prosentti, yleensä ensimmäisenä mukaan lähteneet, pääsevät omilleen.

Tämänkaltainen huijaus on selkeästi rahankeräyslaissa kiellettyä pyramidipelitoimintaa: osallistujat (1) maksavat "sijoituksen" muodossa maksun osallistumisesta ja (2) heidän saamansa tuotot riippuvat ja usein kokonaan muodostuvat toimintaan myöhemmin mukaan lähtevien tekemistä suorituksista.

Huijauksen paljastuminen ei kuitenkaan ole kovin yksinkertaista. Vaikka esimerkiksi tuotto-odotukset ovat usein uskomattomia, ainoastaan toiminnan pyörittäjät voivat tietää varmuudella, mihin tuotot perustuvat. Sijoitushuijausten monimutkaisuuden vuoksi poliisitutkinta voi usein alkaa vasta, kun toiminta näyttää jo päättyneen ja huijatuksi tulleet ovat tehneet rikosilmoituksia.

Toiminnan läpinäkymättömyydellä on kuitenkin seurauksensa myös sen suhteen, kuka toimintaan osallistuneista on voinut syyllistyä rikokseen. Toimintaan rahojaan sijoittanut on selkeästi tullut rikoksen uhriksi. Myös muita sijoittajia mukaan houkutelleet ovat voineet toimia hyvässä uskossa.

Ainoastaan siinä tapauksessa, että he ovat tietoisesti esittäneet paikkansapitämättömiä väitteitä tai liioitelleet toiminnasta heille annettuja tietoja, värvääjiä tulisi syyttää rahankeräyslain rikkomisesta tai esimerkiksi petosrikoksesta.

Menettämisseuraamuksen kohdalla tilanne on kuitenkin toinen. Mikäli laaja sijoitushuijaus paljastuu pyramidipeliksi, toisten tekemistä sijoituksista on voitu maksaa "tuottoja" suurille joukoille toimintaan osallistuneita. Rikoslain 10 luvun säädösten nojalla oikeuden on tällaisessa tapauksessa mahdollista tuomita menetetyksi kaikki toiminnasta syntynyt hyöty myös sellaisilta, jotka eivät ole varsinaiseen rikokseen osallisia.

Laajaa ja monimutkaista sijoitushuijausta ei Suomessa vielä koskaan ole saatettu oikeuden eteen, joten ennakkotapauksia ei ole. Mielekkäältä kuitenkin vaikuttaisi, että kaikilta pyramidipelistä tuottoja saaneilta hyöty tuomittaisiin menetettäväksi siltä osin kuin se ylittää heidän tekemänsä sijoituksen suuruuden; menetetyksi tuomituilla varoilla voitaisiin edelleen kattaa toimintaan rahaa hävinneiden kärsimiä tappioita.

Tällainen ratkaisu olisi syytä tehdä jo kriminaalipoliittisista syistä: jos menettämisseuraus ei koske kaikkia rikoksesta hyötyä saaneita, pyramidipelin toimeenpaneminen esimerkiksi perheenjäsenen tai muun läheisen hyväksi voi olla liian houkutteleva vaihtoehto.

Sijoitushuijaus päättyy yleensä vasta siihen, että huijari häviää saatuaan kerättyä riittävän summan varoja yksityisiltä sijoittajilta: ennen rikosilmoituksia viranomaiset usein joutuvat tyytymään hiljaiseen varoitteluun ja epäilysten esittelyyn. Sijoitushuijauksiin pitäisi voida puuttua niiden ollessa vielä käynnissä.

Suomalaisissa viranomaisista rahoitusmarkkinoita ja sijoitustoimintaa valvoo Rahoitustarkastus (Rata), joka tähän mennessä ei kuitenkaan ole mitenkään puuttunut vallalla olleisiin, suuriinkaan sijoitushuijauksiin. Ratalla on tähän kuitenkin mahdollisuus: se voi katsoa yleisölle tarjotut tuotteet arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetuiksi arvopapereiksi. Arvopaperien tarjoaminen yleisölle edellyttää Ratan hyväksymän esitteen julkaisemista. Esitteen tulee sisältää mm. tiedot liikkeeseenlaskijan varoista, vastuista, taloudellisesta asemasta, tuloksesta ja tulevaisuudennäkymistä.

Ratan olisi syytä edellyttää esitteen julkaisemista myös niiltä toimijoilta, jotka eivät nimitä tuottoihin oikeuttavia välineitä osakkeiksi tai muiksi arvo- tai tuotto-osuuksiksi - jopa sitä suuremmalla syyllä, koska tämänkaltaisilla toimijoilla ei useinkaan ole puhtaita jauhoja pussissaan.
Varoitus! Sijoitustoiminnassa on todennäköisesti kyseessä pyramidipeli tai muu huijaus, jos:
  • Sijoitukselle luvataan takuuvarmaa yli 10 % vuosituottoa, tai
  • Sijotukselle lupaillaan melko varmaa kymmenien - tai jopa satojen - prosenttien vuosituottoa, tai
  • Sijoitusta suosittelee tuttava, joka tavalla tai toisella saa palkkiota suosituksestaan, tai
  • Sijoituksen tarjoaja ei ole Ratan valvonnassa ja sijoituskohteesta ei ole Ratan hyväksymää esitettä, tai
  • Sijoituksen kohteesta ja sijoituksen hallinnoijasta ei ole saatavilla erittäin tarkkoja tietoja.
C-tyyppi: Vakuutushuijaus

Pyramidipeleistä on vielä erotettavissa yksi tyyppi, joka muistuttaa läheisesti sijoitushuijausta, mutta jonka toimintaperiaate on erilainen. Kyseessä ovat erilaiset usein vakuutusten nimillä kulkevat huijaukset, joita myös Suomessa on levinnyt useita.

Vakuutushuijauksen toimintaperiaate on yksinkertainen. Ihmisille markkinoidaan usein melko halpahintaista, muutaman kymmenen tai sadan euron hintaista vakuutusta tai pitkäaikaista sijoitusta. Markkinoinnissa vakuutetaan, että tiettyjen ehtojen täyttyessä vakuutuksen ottanut saa suurehkon summan rahaa joko kertasuorituksena tai toistuvina suorituksina esimerkiksi eläkeiässä.

Jälleen kerran toiminnan leviäminen perustuu suosittelu- tai sponsorointijärjestelmään. Vakuutuksen ottaja voi usein saada entistä enemmän "eläkettä", kun hän on tuonut mukaan lisää vakuutusmaksun maksaneita.

Lisäksi koko vakuutusjärjestelyn väitetään usein toteutuvan vasta siinä vaiheessa, kun tietty määrä vakuutuksenottajia on saatu kerättyä. Kerran toimintaan mukaan lähteneille markkinoidaan yleensä lisämaksusta erillisiä lisävakuutuksia ja heiltä vaaditaan erilaisia hallintokuluista syntyviä maksuja.

Todellisuudessa mitään tuottoja ei aiota maksaa. Kyseessä on mitä puhtain huijaus, jossa suurelta joukolta ihmisiä kerätään pieniä maksuja, joista huijauksen pyörittäjille syntyy suuri rahavirta.

Vakuutushuijauksessa ei välttämättä ole kyse pyramidipelistä, sillä osallistujille ei lopulta useinkaan makseta minkäänlaisia tuottoja, Tällöin ainoastaan pyramidipelin ensimmäinen kriteeri täyttyy: maksuja kyllä maksetaan, mutta tuottoja ei saa kukaan. Vakuutushuijausta onkin usein tarkasteltava pikemminkin petossarjana kuin pyramidipelinä.

Vakuutushuijausten kiinnisaamista vaikeuttaa se, että osallistujien menetykset ovat varsin pieniä. Rikosilmoituksen tekeminen ei useinkaan vaikuta mielekkäältä, vaikka osallistuja huomaa tulleensa huijatuksi.

Vakuutushuijauksen taustatahot ovat hekin usein tavoittamattomissa. Suomessa levinneiden huijausten toimeenpanijat ovat usein ulkomaalaisia huijausnikkareita, jotka pyörittävät samantyyppistä toimintaa useissa eri maissa.

Tästä huolimatta useissa tapauksissa vaikuttaa siltä, että toiminnan suomalaiset puuhamiehet ja -naiset ovat hyötyneet taloudellisesti esimerkiksi keräämiensä "toimistomaksujen" muodossa. Myös osa vakuutusmaksuista on voinut päätyä toiminnan ulkomaalaisten tahojen tilien sijasta suomalaisten pyörittäjien taskuihin. Tällä tavoin myös suomalaiset osallistujat ovat todennäköisesti syyllistyneet petosrikokseen tai laittomaan pyramidipeliin.

Vakuutushuijaukset eivät useinkaan tule tarpeeksi aikaisin julkisuuteen. Yksi merkittävä tekijä on huijatuksi tulleiden pienet menetykset: kukaan ei vaivaudu lähtemään vaatimaan oikeutta itselleen.

Suomessa vakuutustoimintaa valvoo Vakuutusvalvontavirasto, joka on viime aikoina aktivointunut varoittamaan tämäntyyppisistä huijauksista. Vakuutusvalvontaviraston tulisikin jatkuvasti varoittaa mediassa ja nettisivuillaan tietoonsa tulleista tapauksista, joissa vakuutuksia tai vakuutuksenkaltaisia sijotuksia markkinoidaan lainvastaisesti riittämättömin tiedoin.

Huijauksen uhriksi tulleita on kehotettava tekemään toiminnasta rikosilmoitus, vaikka yksittäisen henkilön menetykset olisivatkin pieniä. Tällöin toiminnan vyyhti voi lähteä purkautumaan.
Varoitus! Vakuutustoiminnassa on todennäköisesti kyseessä huijaus, jos:
  • Pienelle vakuutusmaksulle luvataan suuria tuottoja, tai
  • Vakuutuksen sisällöstä ja ehdoista ei saa tarkkaa kirjallista kuvausta, tai
  • Vakuutusta markkinoi tuttava, joka on ottanut vastaavan vakuutuksen ja saa lisätuottoja muiden vakuutuksen ottajien värväämisestä, tai
  • Vakuutusta kauppaava henkilö tai yritys ei ole ilmoittautunut Vakuutusvalvontaviraston ylläpitämään vakuutusedustajarekisteriin, tai
  • Vakuutuksen antajasta ei ole saatavilla tarkkoja yhteystietoja.

Yhteenveto

A-tyypin pyramidipeleissä:
  • Toiminta on yleensä verhoiltu tavaran kauppaan
  • Tarkoitus on lähinnä värvätä uusia ostajia
  • Tuotot syntyvät värvättyjen jäsenten ostaessa ylihintaisia tuotteita
  • Palkkioiden saamisen edellytyksenä on tehtävä ostoksia tai myytävä itselleen tuotteita
  • Kaikkien toiminnasta hyötyneiden voidaan katsoa syyllistyneen rikokseen
B-tyypin pyramidipeleissä:
  • Toiminta on yleensä verhoiltu sijoitustoiminnaksi
  • Uusien sijoittajien värväämisestä palkitaan
  • Sijoitusta tarjoaa tuttava eikä Rata ole hyväksynyt esitettä
  • Väitteet saaduista tuotoista ylittävät selvästi tyypilliset tuotto-odotukset
  • Toimintaan osallistuneet eivät välttämättä ole syyllistyneet rikokseen
  • Tuotot voidaan ja tulisi tuomita menetetyiksi
C-tyypin pyramidipelissä tai huijauksessa
  • Toiminta on yleensä verhoiltu vakuutukseksi tai pitkäaikaiseksi sijoitukseksi
  • Uusien vakuutuksenottajien hankkimisesta luvataan palkkioita
  • Vakuutusta tarjoaa tuttava, joka ei ole vakuutusasiamiesrekisterissä
  • Väitetty vakuutussumma on suhteettoman suuri verrattuna muutaman kympin tai satasen maksuun
  • Tuottoja ei makseta kenellekään
  • Toimintaan osallistuneet ovat yleensä joutuneet rikoksen uhriksi
  • Osa toiminnassa mukana olleista on voinut syyllistyä rikokseen
Jokaisessa pyramidipelissä:
  • Toimintaa esitellään laillisena kaupankäyntinä tai sijoitustoimintana
  • Toiminnan laajeneminen perustuu värväys- tai suosittelujärjestelmään
  • Suurin osa osallistujista jää toiminnasta väistämättä tappiolle

tiistaina, maaliskuuta 18, 2008

Huijaukset, media ja netti - Esimerkkinä Wincapita

Wincapita-aiheesta kiinnostuneet voivat hypätä suoraan Wincapita-tietoiskuun, jossa esitetään lyhykäisyydessään kaikki tällä hetkellä Wincapitasta saatavilla olevat tiedot.

Tämä kirjoitus on pikemminkin kannanotto viranomaisten, median ja nettikirjoittajien toiminnasta Wincapita-tapauksessa kuin neutraali kuvaus viime vuosien ja päivien tapahtumista.

Julkisuuden tärkeä rooli

On erinomaista, kuinka suurta ja pitkäaikaista huomiota Wincapita-juttu on lehdistössä, televisiossa ja jopa Ylen uutisissa saanut. Suuretkin rikosjutut ja huijaukset on aiemmin usein jätetty roska- ja kohulehtien käsiteltäväksi, vaikka ne koskettavat meistä monesti useampaa kuin Ilkka Kanervan tekstiviestit.

Median paljonpuhuttu "viihteellistyminen" ei tässä suhteessa ole kenenkään tappio: kun vähäisemmät ja joskus typerätkin aiheet pääsevät "oikeisiin" uutisiin, myös merkittäville rikosjutuille on sijaa. Erityisestä kiitosta ansaitsevat MTV3 ja Aamulehti Wincapita-jutun pitkäjänteisestä seuraamisesta, joka varmastikin jatkuu vielä tämänhetkisen kohun laskeuduttua.

Myös viranomaiset ovat tehneet monessa suhteessa voitavansa. Sisäministeriön poliisiosasto varoitti Wincapitan/Winclubin epäilyttävyydestä siinä vaiheessa, kun toiminta näytti olevan kasvamassa vauhdilla. Käy jutussa miten tahansa, tämä ehkä auttoi joitakin mukaan houkuteltavia harkitsemaan asiaa ja tekemään päätöksensä tarkemman selvitystyön jälkeen.

Mitä enemmän ihmisillä on oikeaa tietoa saatavilla, sitä vähäisemmät ovat huijareiden mahdollisuudet. Internet mahdollistaa nopean ja helpon tiedonvälityksen aiheesta kuin aiheesta. Wincapita-juttua koskevat nettisivut, keskustelut ja nettiuutiset ovat jälleen kerran jonkin verran vaikuttaneet tapahtumien etenemiseen ja yksittäisten ihmisten päätöksentekoon.

Netti on myös vaikuttanut mediaan antamalla uutisointiin vinkkejä ja virikkeitä, joita muualta ei olisi tullut. Netti osoittaa, mistä ihmiset puhuvat ja mikä heitä kiinnostaa - ja media seuraa perässä, kuten usein on hyväkin.

Painettu sana, painava vastuu

Julkisuus ei kuitenkaan sinänsä estä huijausta - tietynlaisena sinänsä negatiivinenkin julkisuus voi olla jopa huijareiden edun mukaista. Näin käy, kun media uutisoi puutteellisesti tai asiantuntemattomasti aiheesta kuin aiheesta - varsinkin huijauksesta itsestään.

Viime päiviltä löytyy valitettavasti myös esimerkkejä siitä, miten viranomaisten kommentit ja uutisointi voi pienien puutteiden vuoksi muuttua joko huijatuksi tulleiden kannalta epäuskottavaksi tai muuten vain ajautua toimimaan perimmäistä tiedonvälitystarkoitustaan vastaan.

On täysin ymmärrettävää, että pieniä virheitä ja epätarkkuuksia esiintyy: uutisoinnissa on usein hyvin vähän aikaa koota erilaisista palasista yleisölle ymmärrettävä juttu. Erityisesti Wincapita-tapauksen kohdalla hyvin paljon asiaa on yritetty välittää yleisölle kiitettävän nopeasti. Muutamaan kohtaan on kuitenkin syytä puuttua.

Kummastusta herättävät ensinnäkin KRP:n rikostarkastaja Markku Ranta-ahon kommentit Helsingin Sanomien nettiuutisissa. Rikostarkastajan mukaan kyseessä saattaa olla "rahankeruurikos", jollaista lakikirjoista ei tahdo löytyä. Vielä enemmän ihmetystä herättää Ranta-ahon kommentti Krp:n toiminnasta:
Nyt sivujen tilalla on vain teksti "Service Unavailable". Rikostarkastaja Ranta-aho ei ole varma, ehtikö Keskusrikospoliisi tallentaa sivuston sisällön ennen kuin sivu ja koko klubi haihtui kuin tuhka tuuleen.
Krp on tutkinut Wincapitan toimintaa medialle antamiensa tietojen mukaan jo syksystä 2007 lähtien. Olisiko liikaa olettaa, että tässä ajassa edes toiminnan näkyvimmästä - tai oikeastaan ainoasta näkyvästä - osasta, nettisivuista, olisi otettu tiedot talteen? Vai onko Krp istunut tämän jutun kanssa tumput suorina samaan tapaan kuin Rahoitustarkastus, joka ei ole ottanut Wincapita-toimintaan mitään järkevää kantaa?

Ongelmallinen on myös Hesarin tuottama tietonurkkaus, jossa kuvataan jo oikein nimetyn rahankeräysrikoksen perusteita muun muassa seuraavasti:
Pyramidimarkkinointi muistuttaa siinä mielessä verkostomarkkinointia, että liittyvä jäsen maksaa aloitus- tai muun maksun. Maksu menee pyramidissa ylempänä olevalle ihmiselle. Uuden jäsenen on puolestaan tarkoitus saada rahaa osuus hänen alapuolelleen liittyvien jäsenten maksuista.

Toisin kuin verkostomarkkinoinnissa, pyramidissa tulot eivät riipu myynnin määrästä vaan rahantulo perustuu uusien jäsenien hankkimiseen ja heidän maksuihinsa. Pyramideissa myytävät tuotteet tai palvelut (kuten valuuttakauppa) ovat yleensä pelkkää lumetta, jotta toiminta näyttäisi aidolta.

Suomen rahankeräyslain perusteella pyramidit ovat laittomia. Sen sijaan verkostomarkkinointi on laillista.
Hyvästä tarkoituksesta ja sinänsä paikkansa pitävistä tiedoista huolimatta tällaiset kuvaukset ovat omiaan aiheuttamaan sekaannusta. Ensinnäkin, useimmissa tuomituissa pyramidipeleissä mukaan liittyvän tekemä suoritus ei mene "yläpuolella olevalle" vaan toiminnan pyörittäjille, joka sitten jakaa tuotoistaan värvääjille erilaisia "provisioita", "bonuksia" tai "tuottoja". Pyramidihuijarit usein yrittävätkin tämän vuoksi esittää, etteivät he saa rahaa värväämisestä.

On myös syytä huomata, että pyramidipelejä on viime aikoina ollut vallalla kahdenlaisia. Toisissa pyramidipeleissä osallistujille maksetaan palkkiota siitä, että hän tuo mukaan uuden jäsenen, joka "ostaa" toimintaan osallistumisen edellyttävän tuotepaketin tai palvelun. Kauppahinta ja saatu vastike ovat kuitenkin selkeästi epäsuhdassa. Tosiasiassa tuotteen tai palvelun ostaja on maksanut oikeudesta saada tuottoja siitä, kun hän tuo edelleen toimintaan mukaan uusia saman maksun suorittajia. Osallistujan saamat tuotot perustuvat näin käytännössä toisten osallistujien osallistumismaksuihin, eivät terveeseen kaupankäyntiin.

Tällaisten pyramidipelien ja "laillisen" verkostomarkkinoinnin ero riippuu tämänhetkisen oikeuskäytännön mukaan siitä, millä tavalla kauppahinta ja saatu vastasuoritus kohtaavat. Mitään tarkkaa rajaa ei ole vedetty.

Toisentyyppisissä, sijoitustoimintaan liittyvissä pyramidipeleissä, joita kutsutaan myös Ponzi-huijauksiksi, tuottoja ei selkeästi sidota värväystoimintaan. Jokaiselle toimintaan "sijoittaneelle" luvataan yhdenvertaiset tuotot, joiden väitetään syntyvän jostakin tuottoisasta sijoitus- tai liiketoiminnasta. Tosiasiassa tuotot perustuvat kuitenkin toisten toimintaan liittyneiden maksamiin maksuihin ja sijoituksiin. Rahan riittävyyden takaamiseksi näissäkin järjestelmissä on toki aina merkittäviä porkkanoita niille, jotka tuovat toimintaan mukaan uusia jäseniä.

Viisastelunkin uhalla on vielä todettava, että pyramidipeli on rahankeräyslaissa kiellettyä toimintaa. Pyramideja saa jokainen kotipihalleen rakentaa, kunhan luvat ovat kunnossa, eikä pyramidimarkkinoinnista itse lakikirja totea mitään.

Kun kuvataan sitä, mikä täyttää laissa kielletyn teon tunnusmerkistön, täytyy olla äärimmäisen tarkkana. Me emme kävele kaduilla lakikirja kädessä tai Finlex avattuna palmtopiin; useimpien tietämys laista perustuu siihen, mitä on sattunut kuulemaan. Virheellinen tai tulkinnanvarainen esitys voi johtaa siihen, että laissa kielletyn toiminnan ei huomata olevan laissa kiellettyä.

On pakko huomauttaa myös Aamulehden haastattelemien, Wincapitan materiaalia kommentoineiden analyytikkojen erikoisista väitteistä, joita lehdessä kuvataan näin:

Kaikkein räikein kohta on analyytikkojen mielestä se, jossa kaupankäyntiä tehdään lainarahalla.

- Ei kukaan anna lainaa ilman vakuuksia.

Wincapitan toiminnan väitettiin perustuvan nopeatahtiseen valuuttakauppaan, jossa jokaiseen kauppaan sidottu pääoma moninkertaistetaa "lainarahalla". Tämä ei ole lainkaan epäuskottavaa: kuka tahansa, jolla on luottokortti, voi avata kotoa käytettävän valuuttakauppatilin ja saada esimerkiksi 50-kertaisen "lainavivun" kaupoilleen. Tällainen vipu käytännössä 50-kertaistaa jokaisen kaupan voiton tai tappion. "Lainan" vakuutena on tässä kaupankäynnissä kauppaan sijoitettu pääoma, jonka määrää tappiot eivät automatiikan vuoksi voi ylittää.

Varsin epäuskottavaa on tietysti se, että joku kykenisi jatkuviin satojen prosenttien vuosituottoihin tässä nollasummapelissä.

Uhrista tulikin idiootti

Ei tässä vielä kaikki. Finanssialan keskusliiton rikostorjunnan asiantuntija möläyttää YLEn TV-uutisille, että Wincapitan toimintaan mukaan lähtenyt on kategorisesti epäilyttävä idiootti:
Karhusen mukaan huimia tuottoja lupaavien sijoitussivustojen kanssa leikkiin lähtevä on yksinkertaisesti ahne ja hölmö.
Tällainen toteamus on täysin epäasiallinen, ja sopii vain toivoa, että Karhunen - tai edes YLE - tajuaisi vetää sen pois.

Totta kai huijauksia aiemmin nähneet tai sijoitustoimintaa tuntevat huomaavat Wincapitassa perinteiset vedätyksen tunnusmerkit: epäselvät taustatahot ja huikean suuret lupaukset. Mutta ensimmäistä kertaa huiputettava ei valitettavasti näitä merkkejä tunne - vähän samaan tapaan kuin useimmat meistä eivät osaa potenssilaskentaa ennen kuin se meille opetetaan.

Jälkikäteen on helppo osoitella sormella ja nimitellä. Tilanne, jossa huijaukseksi osoittautuvaan toimintaan on lähdetty matkaan, on kuitenkin aivan toinen. Kun asiaansa täysin uskova ystävä esittelee toimintaa, kriittisimmänkin mielessä herää kysymys: entä jos tämä toimiikin? Kun hyvin toteutetun huijauksen ensimmäisillä osallistujilla on esittää pankkitilille asti tulleista huomattavista tuloista tositteita, alkaa älykkäälläkin mielikuvitus laukata. Ja kun vielä naapuri ostaa "bisneksestä" saaduilla rahoilla ulkomaanmatkan, monet muut tuntemukset peittävät epäilyksen alleen.

Wincapitan nettisivuilla esitetyt valuuttakurssitiedot ja jo surullisen kuuluisaksi tullut signaalijärjestelmä eivät vaikuttaneet valuuttakauppaan perehtyneistä kovin uskottavilta. Asiantuntijat eivät kuitenkaan voineet niitä suoralta kädeltä tuomita huijaukseksikaan - sen verran niihin oli silti panostettu. Miten maallikon olisi tarkoitus pystyä erottamaan tosi ja epätosi valuuttakauppa, kun asiantuntijakaan ei siihen kykene?

Pyrkiikö Karhunen saamaan huijatut tuntemaan olonsa entistäkin pahemmaksi? Onko Finanssialan keskusliiton tarkoitus edistää sijoitushuijauksia varmistamalla tällaisilla lausunnoilla, etteivät huijatuksi tulleet häpeän pelossa uskaltaudu ilmoittamaan rikoksesta poliisille?

Täytyy aivan pysähtyä miettimään: millaista rikostorjunnan asiantuntemusta oikein osoittaa kommentti, jonka mukaan kaikella todennäköisyydellä rikoksen uhriksi joutuneen täytyy olla "ahne ja hölmö"?

Tällaiset epätarkkuudet uutisoinnissa sekä - varsinkin viranomaisten - oudoksuttavat lausunnot voivat olla haitaksi. Ne vievät huomion pois pääasiasta: siitä, että suuri joukko ihmisiä vaikuttaa tulleen pahanpäiväisesti huijatuksi. Ne esittävät viranomaiset välinpitämättöminä ja tietämättöminä. Ne antavat vähäisissäkin virheissään huijatuille turhaa syytä uskoa huijaustoimintaan. Ja aivan erityisesti Karhusen kommentin kaltaiset sammakot antavat huijareille mahdollisuuden huijata uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan.

Viranomaiset ja media, olkaa tarkkana. Suuren vaikutusvallan mukana tulee raskas vastuu. Teitä kuunnellaan, joten puhukaa asiaa.

Vallaton netti

Vastuu ja valta jakautuvat netissä eri tavalla. Nettikeskusteluiden ja nettisivujen etu verrattuna perinteiseen mediaan ja aivan erityisesti viranomaisten tiedottamiseen on se, että netissä - kuten tässä tekstissä - voi ottaa rohkeammin kantaa ja kirjoittaa mistä aiheesta lystää juuri niin paljon kuin haluaa. Netissä luetaan kriittisemmin, eikä kukaan oleta löytävänsä tavalliselta kotisivulta lopullisia totuuksia aiheesta kuin aiheesta.

Netissä painoarvon vähenemisen myötä tuntuu häviävän myös vastuu. Viime päivinä keskustelupalstat ovat olleet täynnä toinen toistaan typerämpiä kommentteja Wincapita-jutusta. Keskustelu on hyvästä ja huumori elämälle välttämätöntä, mutta monien kirjoitusten sisältämä asiattomuus ei sovi mihinkään.

Useimmat ovat jo tajunneet, että netissä ei tiedä, kenen kanssa puhuu: mitä tahansa ei kannata paljastaa eikä keneenkään kannata heti luottaa. Opetus ei ole mennyt täysin perille, jos ei samalla huomata, ettei tuntemattomia ole syytä mollata: heidän taustoistaan ja tekemisistään ei usein voi tietää mitään.

Näin on erityisesti huijausten kohdalla. Osa osallistujista on varmastikin huijareita tai tulevilla rahoillaan jo valmiiksi leveilleitä typeryksiä. Osa taas on menettänyt säästönsä tarkkaan suunniteltuun huiputukseen.

Yleistävät kommentit vedättäjistä ja rahanahneista idiooteista ovat Karhusen letkautuksen kaltaisia naurettavuuksia. Paitsi mediassa, myös netissä niistä pitäisi pyrkiä eroon.

Viranomaiset joutuvat olemaan niukkasanaisia tutkinnan ja oikeusprosessin ollessa käynnissä, eikä tietoa kovin tehokkaasti levitetä tuomiolle tulleistakaan tapauksista. Median taas on oltava tiedottamisessaan asiapitoinen, esittää sanottavansa lyhyesti ja kiivaassa tahdissa tuottaa suuria määriä eri aiheiden juttuja. Tietoa huijauksista on saatavilla usein vasta, kun vahinko on jo tapahtunut, eikä varsinaisia varoituksia voi virkamies tai toimittaja mennä esittämään.

Puolestaan netin villi länsi on pullollaan kaikenlaista - sekä hyvää että huonoa. Erilaisten kannanottojen paikkansapitävyyttä ei takaa kukaan, ja monesti tärkeät kriittiset huomiot hautautuvat keskustelupalstojen, blogien ja nettisivujen valtaisaan tekstimassaan.

Wincapita-keskustelu on nostanut jälleen esiin tärkeän teeman: olisiko netissä mahdollista saada aikaan jotakin, joka estäisi huijausten jatkuvan uusiutumisen? Keskusteluja aiheesta on käyty jo useita vuosia, ja huijauksista tiedottavaa nettisivustoa ja -yhteisöä koskevia suunnitelmia on myös vireillä.

Toiminnan mahdollisuudet ovat ilmeiset. Netti voi tuoda yhteen eri aloja ja asioita tuntevia, yhteistyökykyisiä ja aktiivisia ihmisiä, jotka haluavat puhaltaa yhteen hiileen. Netissä on parhaimmilaan mahdollista tiedottaa ja selvittää asioita totuudenmukaisesti, aktiivisesti ja asiallisesti mutta samalla tehokkaasti ja turhaa kiertelyä ja paperinmakua välttäen, huumoriakaan unohtamatta.

Onnistunut toiminta kuitenkin edellyttää oikeaa taustamotiivia. Huijatuille ilkkuminen tai pelkkä väittelyn voittaminen eivät riitä: pyrkimyksenä täytyy olla aidosti kaikkien etu.