Moforus ja Move Networks

Suomi24:n keskustelupalstalla esiintyneiden viestien mukaan Move Networks Oy:n taustahenkilöiden firma Moforus Oy, joka antoi luottoja Moven aloituspakettien ostamista varten, on siirtänyt joitakin luottoja turkulaisen asianajotoimisto Heikkilä & Co:n perittäväksi. Tämä teksti on lyhyt selonteko tähänastisista tapahtumista sekä kannanotto verkostomarkkinoijien kuluttajastatuksen puolesta.

Moforuksen tarina lyhyesti

Vuonna 2005 ja alkuvuonna 2006 Move-toiminnan aloittamisen eräänlaisena käytännön edellytyksenä oli 999 euron aloituspaketin ostaminen. Jos rahaa ei taskussa sattunut olemaan, Moforukselta sai luoton, jota lyhennettiin joitakin kymppejä kuussa.

Suuri joukko Moveen mukaan lähteneistä koki kuitenkin jonkinlaisia katumuksen tunteita varsin pian toiminnan aloitettuaan. Monet peruivat kaupan 14 vuorokauden perumisajan sisällä (tavaran toimittamisesta lukien). Jotkut peruivat kaupan myöhemmin vetoamalla siihen, ettei ostajalle ollut toimitettu kuluttajansuojalain mukaista kotimyyntiasiakirjaa. Useat saivat rahat takaisin, ja luottoja peruttiin.

Jossakin vaiheessa Moven kanssa tehdyn kaupan luonteesta syntyi kuitenkin keskusteluissa kiistaa. Ensin kauppaa väitettiin etämyynniksi, sitten kai jonkinlaiseksi kotimyynniksi, jossa kotimyyntiasiakirjaa ei kuitenkaan tarvitse toimittaa - molemmissa tapauksissa kuitenkin kuluttajakaupaksi. Joskus vuoden 2006 kesän tietämillä lopulta esitettiin, että kyseessä on elinkeinonharjoittajien välinen kauppa, jota kuluttajansuojalain perumissäädökset eivät koske. Moven kanssa kauppoja ei enää saatu peruttua.

Kuluttajakauppaa vai ei?

Verkostomarkkinointiyritykseltä itselleen tuotteita ostavan edustajan kuluttajastatuksen puolesta puhuvat monet seikat. Ensinnäkin, tuotteet on ostettu omaan käyttöön eikä yritystoimintaa varten. Esimerkiksi Moven tapauksessa polkupyöräpaketti ei ole jälleenmyytäväksi tarkoitettu varasto eikä paketin pääasiallinen sisältö – tuo kuuluisa Sprint – mitenkään liity toimintaan edustajana, vaikka pyörä pitkään olikin yrityksen varsinainen myyntiartikkeli.

Toiseksi, verkostomarkkinointiyrityksen edustajalta puuttuvat usein monet yrittäjyydelle tunnusomaiset piirteet, kuten y-tunnus, merkintä ennakkoperintärekisteriin, toiminnan jatkuvuus ja päätoimisuus sekä ylipäätään kokemus yritystoiminnasta.

Kun tuotteet on ostettu itselle, edustajaa tulisi näin pitää pikemminkin kuluttajana kuin yrittäjänä. Tehty kauppa olisi tällöin kuluttajakauppaa.

Kun kuluttajakauppa tapahtuu muualla kuin yrittäjän toimitiloissa – kun siis jotakin myydään kotona, ovelta ovelle, kuppilassa, ravintolassa jne. – kyseessä on kuluttajansuojalain 6 luvussa tarkoitettu kotimyynti. Kotimyynnissä ostajalle on toimitettava kotimyyntiasiakirja. 14 vuorokauden perumisaika lasketaan sekä kotimyyntiasiakirjan että tuotteen vastaanottamisesta. Jos kotimyyntiasiakirjaa ei ole toimitettu, ostajalla on lain mukaan peräti vuosi aikaa perua kauppa vetoamalla sen sitomattomuuteen.

Kun kuluttajakaupassa edelleen tarjotaan luottoa myyjän puolelta, luotto on luonteeltaan kauppaan sidottu kulutusluotto. Jos kuluttajakauppa perutaan, myös sitä varten myyjältä otettu luotto peruuntuu automaattisesti ja ilman kustannuksia.

Kuluttajavirasto on omissa esitteissään pitänyt verkostomarkkinoijan emoyritykseltä itselleen tekemiä ostoksia kuluttajakauppana. Kuluttajariitalautakunta (KRL, ent. kuluttajavalituslautakunta) on kuitenkin 90-luvun alusta peräisin olevassa ratkaisukäytännössään katsonut, etteivät verkostomarkkinointiyritysten edustajien ja emoyhtiön väliset kaupat varsinaisesti kuulu sen toimivaltaan. KRL on ilmeisesti pitänyt rajanvetoa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä liian häilyvänä puuttuakseen tällaisiin tapauksiin.

Myös Moven tapauksessa yli 20 entistä edustajaa teki KRL:lle valituksen siitä, ettei Move suostunut heidän tapauksessaan perumaan kauppaa, kun ostaja vetosi kotimyyntiasiakirjaa koskevaan säädökseen. KRL ei kuitenkaan tutkinut valitusta, koska kyse oli verkostomarkkinoinnista. Koko asia jäi siihen, koska tiettävästi kukaan ei riitauttanut asiaa oikeudessa, joka olisi ollut seuraava askel KRL:n suosituksen jälkeen.

KRL:n käytäntö on vähintäänkin kuluttajansuojalain hengen vastaista. Lain tarkoitus on nimenomaan suojella heikommassa asemassa olevaa kuluttajaa. Tällaiseksi pitäisi laskea myös yksityishenkilö, jolle tullaan tarjoamaan verkostomarkkinoinnilla myytäviä tuotteita, vaikka tuo sama henkilö samalla tai sittemmin ryhtyisikin verkostomarkkinointiyrityksen edustajaksi. Edelleen myös aktiivisten tai pidempään toimineiden edustajien itselleen tekemien ostosten pitäisi kuulua kuluttajansuojan piiriin.

Paradoksaalisinta on, että KRL:n ratkaisukäytäntö voi vieläpä suosia nimenomaan sellaisia verkostomarkkinoinnin toimintamalleja, joissa edustajiksi ryhtyvät houkutellaan ostamaan suuria aloitusvarastoja tai kalliita tuotepaketteja, joiden voidaan sitten väittää olevan ostettu yritystoimintaa varten. Kunnalliset kuluttajaneuvojat, jotka aiemmin toimivat näissä tilanteissa ostajan puolesta, ovat nyt joutuneet hekin hankalaan välikäteen.

Moven rikostuomiot

Moven tapauksessa juttu kuitenkin mutkistuu. Turun käräjäoikeus on tuomiossaan maaliskuussa 2007 katsonut Moven aloituspakettikaupan (eli "kampanjatuotepakettien" kaupan) täyttäneen sekä rahankeräys- että markkinointirikoksen tunnusmerkistön. Juttu on vireillä hovioikeudessa. Mikäli tuomio saa siellä lainvoiman, jokainen paketin syytteen koskemalla ajalla toukokuusta syyskuuhun 2005 ostanut on tullut mainittujen rikosten uhriksi. Edelleen käräjäoikeus totesi, että Moven aloituspaketin käypä markkina-arvo on korkeintaankin 450 euroa, joten siitä maksettu 999 euron hinta ei lainkaan vastannut hinnalle saatua vastiketta. Kommentin tuomiosta ja tuomion tekstin saa luettavakseen tältä sivulta.

Perintäkulut

Moforuksen toimeksiannosta tulleessa laskussa mainitut perintäkulut vaikuttavat kohtuuttomankin suurilta, mikäli ne tosiaan nousevat satoihin euroihin. Pelkistä perintäkuluista on mahdollista huomauttaa. Tämän lisäksi maksu- tai huomautusaikataulua voisi pitää varsin tiukkana. Elinkeinonharjoittajilta perittäessä maksua voidaan toki vaatia heti; tästä huolimatta usein on tapana antaa reilummin aikaa vastata. Tästäkin voi huomauttaa.

Vaihtoehdot?

Mitä Moforuksen perintäkirjeen saaneen olisi nyt syytä tehdä? Pääasiallisia vaihtoehtoja on kaksi: joko maksaa mukisematta tai riitauttaa saatava (määrältään tai perusteeltaan tai molempien osalta). Ensimmäinen vaihtoehto on riskittömämpi: siinä tietää, mitä häviää. Toinen taas vaikuttaa yllä esitettyjen huomioiden vuoksi lähes välttämättömältä sekä oman että yleisen edun ajamiseksi ja kysymyksen selvittämiseksi, mutta lopputulosta ei tällaisissa jutuissa voi helposti ennustaa.

Mikäli perittävä päättää riitauttaa saatavan, hänen kannattaa pikimmiten lähettää (todistettavasti eli kirjattuna) perintää suorittavalle toimistolle kirje, jossa huomauttaa perinnän olevan perusteeton. Kirjeessä voi olla syytä mainita mm. seuraavat seikat:

1. Perinnän kohteena olevassa lainassa on kyse myyjän puolelta tarjotusta luotosta ostajan Move Networks Oy:ltä ostamaa tuotepakettia varten
2. Kauppa on peruttu todistettavasti ja kirjallisesti
3. Kaupan kohteena ollut tavara on palautettu välittömästi myyjälle
4. Myyjä ei ole ilmoittanut, ettei hyväksy kaupan perumista, eikä luotosta ole tullut minkäänlaista maksumuistutusta; ostajan näkökulmasta myyjä on siis vähintäänkin hiljaisesti hyväksynyt kaupan perumisen
5. Käräjäoikeuden ratkaisun mukaan kyseisessä kaupassa on ollut kyseessä rahankeräys- ja markkinointirikos, jonka uhriksi ostaja on näin joutunut
6. Käräjäoikeuden ratkaisun mukaan kyseisen tuotepaketin myyntiarvo on ollut korkeintaan 450 euroa, joten saatava on riitautettavissa myös määrältään (ottaen huomioon, että paketin myyneen ja luoton tarjonneen yrityksen taustatahot ovat samat ja luotto on tarjottu myyjän puolelta)
7. Kirjeessä voi edelleen halutessaan mainita tyytymättömyytensä perintäkuluihin ja perintätapaan ja todeta, että perintäkulut ovat kohtuuttoman suuret ja perusteettomat sekä huomautusaika liian lyhyt

Mitä sitten? Tämän jälkeen perintää suorittavalla toimistolla on useampia vaihtoehtoja. Asia voi jäädä sikseen, mikäli yskä ymmärretään tällaisenaan. Mikäli vastine ei tyydytä mutta toimistossa ollaan järkeviä, he voivat myös lähestyä uudella yhteydenotolla ja pyrkiä selvittämään asiaa. He voivat kuitenkin myös laatia haastehakemuksen alioikeuteen, jossa asia siis lopulta käsitellään, ellei siitä muutoin päästä yksimielisyyteen.

Jos asia menee oikeuteen, sen lopputuloksesta ei voi olla lainkaan varma. KRL:n ratkaisusta huolimatta saatavan riitauttavalla osapuolella on varsin voimakkaita argumentteja kantansa puolesta. Terve järkikin tuntuu sanovan, että jos mitään ei saa, ei mitään tarvitse maksaakaan.

Mutta tämä verkostomarkkinoinnin unelmakauppa tuntuu usein olevan sellaista, että tyhjästäkin voi rahaa nyhjäistä. Yhtään ennakkotapausta edes alioikeustasolta tämänkaltaisesta tilanteesta ei tiettävästi ole: verkostomarkkinoijat eivät ole hakeneet oikeutta emoyrityksiä vastaan. Syykin on selvä: häviävän osapuolen maksettavaksi voivat tulla vastapuolen oikeudenkäyntikulut, jotka voivat nousta riidan kohteena olevan saatavan suuruisiksi tai suuremmiksikin.

Ennen kuin mihinkään toimiin (edes kirjeen lähettämiseen) ryhtyy, asiasta on useimmiten hyvä kysyä henkilökohtaisesti ammattilaiselta. Asianajaja voi muutenkin jossakin vaiheessa osoittautua tarpeelliseksi. Jos perittävällä on oikeusturvavakuutus – jollainen useimpiin kotivakuutuksiin sisältyy – se voi tällaisissa asioissa korvata asiasta aiheutuvat asianajokulut. Vakuutus voi korvata kulut, vaikka asia ei koskaan menisi oikeuteen asti. Jos vakuutusta ei ole, oikeusavusta voi saada kohtuuhintaista apua.

Edelleen useat asianajajat antavat ilmaisen noin 30 minuutin alkuneuvottelun jutussa kuin jutussa. Neuvottelun tarkoitus on selvittää, millaisiin toimiin asiassa kannattaa ryhtyä. Asianajajan kanssa voi sopia esimerkiksi siitä, että hänelle toimitetaan asiaan liittyvä materiaali sähköpostilla. Asianajaja voi tämän jälkeen ottaa kantaa siihen, millaiset mahdollisuudet ja riskit asiaan liittyvät ja millaisia kuluja jutun ajamisesta aiheutuisi.

Edit 15.1.2008: Moforus-luoton ottaneille annettiin 15.1. asti aikaa reagoida maksuvaatimukseen. Ainakin yksi luoton ottaneista oli ottanut asianajotoimistoon yhteyttä ja kertonut käsityksensä olevan, että saatava on perusteeton. Yllättävällä tavalla 15.1. - siis samana päivänä kuin perinnän kohteena olevien olisi pitänyt reagoida! - luoton ottaneelle oli tullut sähköpostitse ilmoitus, että perintäasia on siirtynyt kokonaan toiseen toimistoon, turkulaiselle Wallenlind & Co:lle (joka ei ilmeisesti ole Asianajajaliiton jäsen).

Useat vielä muistavat, kuinka jo puolitoista vuotta sitten joillekin Moveen liittyviin keskusteluihin osallistuneille lähetettiin sähköpostia, jossa kerrottiin, että sama toimisto tekee seuraavana päivänä rikosilmoituksen näistä keskustelijoista. Vaikka mitään näistä ilmoituksista ei sittemmin kuulunutkaan, lisää näistä tapahtumista voi lukea tästä.