maanantaina, maaliskuuta 31, 2008

Pyramidipelin ABC

Wincapita-tapauksen vuoksi pyramidipeleistä on viime päivinä käyty erityisen vilkasta keskustelua. Mutta mikä pyramidipeli on? Mistä pyramidipelin erottaa laillisesta kaupankäynnistä tai sijoitustoiminnasta? Mitä pyramidipelistä seuraa?

Kielletty pyramidipeli

Suomessa pyramidipelit kieltävä säädös on sijoitettu rahankeräyslakiin. Laissa pyramidipeli määritellään seuraavasti:
[Tässä laissa tarkoitetaan] pyramidipelillä toimintaa, jossa mukaan liittyvän henkilön ansainta- tai voittomahdollisuudet osaksi tai kokonaan muodostuvat vastikkeetta niistä maksuista, joita toimintaan myöhemmin mukaan liittyvät maksavat osallistumismaksuina tai muina kerta- tai toistuvaissuorituksina. (4 § kohta 5.)
Yksinkertaistetusti pyramidipelissä on kysymys kaikenlaisesta toiminnasta, jossa toimintaan liittymisen tai siinä mukana olemisen edellytyksenä on (1) maksettava jokin maksu ja (2) tämä maksu oikeuttaa saamaan tuottoja, kun muut mukaan liittyvät suorittavat samankaltaisia maksuja.

Pyramidipelin toimeenpanemisessa on kyse rahankeräysrikoksesta, josta maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta (Rikoslaki 17:16 b). Aiemmassa oikeuskäytännössä toimintaan osallistuneita ja siitä taloudellista hyötyä saaneita on myös tuomittu lievästä rahankeräysrikoksesta.

Pyramidipeliä ei koskaan markkinoida pyramidipelinä: toimintaan mukaan lähteviä ei suoraan pyydetä suorittamaan maksua eikä tuottojen sanota suoraan syntyvän toisten tekemistä maksuista. Päinvastoin toimintaa esitellään aina laillisena kaupankäyntinä tai sijoitustoimintana, jossa on mahdollista saada aikaan suuriakin tuloja - lopulta jopa töitä aktiivisesti tekemättä.

Laiton pyramidipeli on näin poikkeuksetta pukeutunut laillisen toiminnan valeasuun: muutoin toimintaan olisi vaikea saada ketään mukaan. Laittoman toiminnan ja huijauksen havaitsemiseksi on syytä eritellä joitakin pyramidipelien keskeisiä ominaisuuksia - erityisesti koska pyramidipelejä on tällä hetkellä valloillaan kolmea eri päätyyppiä, jotka poikkeavat toisistaan joidenkin olennaisten piirteiden osalta.

Tyyppi A: Verkostohuijaus

Aivan viime vuosien aikana kahden verkostomarkkinointiperiaatteella toimivan yrityksen toimintaa tai toimintaan osallistuneita suomalaisia on syytetty ja tuomittu rahankeräysrikoksesta pyramidipelit kieltävän säädöksen nojalla. Verkostomarkkinointia ja pyramidipeliä ei useinkaan voi erottaa minkään selkeän nyrkkisäännön perusteella. Rajanveto on päinvastoin tällä hetkellä käynnissä ja oikeuskäytäntö aiheesta muotoutumassa. Koska verkostomarkkinoinnissa on kyseessä kielletty pyramidipeli?

Verkostoa esiteltäessä yleensä väitetään, että edustajan verkostosta saamat tulot perustuvat tuotteiden tai palveluiden myyntiin ja että edustaja voi halutessaan värvätä edelleen uusia edustajia mukaan järjestelmään ja saada tuloja myös näiden myynnistä. Tällainen toiminta onkin sinänsä laillista.

Verkostomarkkinointi on kuitenkin useimmiten suunniteltu niin, että se muuttuu pyramidipeliksi. Ensinnäkin verkoston palkkiojärjestelmän vuoksi toimintaan osallistujien kannattaa todellisuudessa pyrkiä värväämään jokainen mahdollinen asiakas mukaan toimintaan omaan verkostoonsa. Myyntiä verkoston ulkopuolisille ei olekaan tarkoitus harjoittaa, vaan pääsääntöisesti tuotteet ostetaan itselle.

Toiseksi verkostomarkkinoijan on usein pakko ostaa jokin "aloituspaketti" tai tietyn verran tuotteita esimerkiksi kuukaudessa saadakseen palkkioita. Verkostomarkkinoijan palkkiot puolestaan syntyvät siitä, kun hänen verkostoonsa mukaan liittyneet, toiset verkostomarkkinoijat suorittavat samankaltaisia ostoksia.

Kolmanneksi, koska palkkioita maksetaan verkostoon lukuisille osallistujille, jotka eivät mitenkään osallistu tavaran toimittamiseen asiakkaalle, verkostomarkkinoinnilla myytävät tuotteet ovat poikkeuksetta kalliimpia kuin muussa vähittäiskaupassa. Käytännössä verkostomarkkinoija ei näin myy mitään vaan ostaa ylihintaisia tuotteita itselleen saadakseen palkkioita siitä, kun hänen verkostonsa jäsenet ostavat itselleen ylihintaisia tuotteita.

Toiminnassa on näin kyseessä käytännön pyramidipeli, joka on enemmän tai vähemmän onnistuneesti verhottu tavaroiden tai palveluiden kauppaan. Osallistujat (1) suorittavat maksun toimintaan osallistumisesta tuotteista maksamassaan ylihinnassa ja (2) voivat saada tuottoja, kun toimintaan myöhemmin mukaan liittyneet suorittavat samanlaisia, tuotekauppaan verhottuja maksuja.

Valtaosa, usein noin 99 %, tällaiseen toimintaan osallistuneista jää tappiolle prosentin murto-osan saadessa huomattavia tuloja.

Miksi tällaista verkostomarkkinointia ei sitten saada kuriin? Kysymys verkostomarkkinoinnin ja pyramidipelin rajasta on keskittynyt rahankeräyslain pyramidipelin määritelmän edellytykseen maksun "vastikkeettomuudesta". Tämä vastikkeettomuus käytännössä edellyttää, että tuotteesta on maksettu varsin selkeää ylihintaa. Tämän vuoksi ainoastaan räikeimmät tapaukset, kuten Move Networksin aloituspakettikauppa sekä WGI, on tähän mennessä saatettu oikeuden eteen.

Näissä oikeustapauksessa on tuomittu sekä verkostomarkkinointipohjaisen pyramidipelin toimeenpanijoita (rahankeräysrikoksesta) että toimintaan osallistuneita (lievästä rahankeräysrikoksesta). Tuomiot ovat tähän mennessä olleet sakkorangaistuksia. Menettämisseuraamuksena valtiolle on tuomittu rikoksen tuottama hyöty; näissä kahdessa tapauksessa varsinaisia asianomistajia ei ollut.

A-tyypin pyramidipeleissä onkin selvää, että osallistujien tulisi ymmärtää toiminnan olevan lain näkökulmasta epäilyttävää. Toiminnan pelisäännöt ovat selkeitä: suorittamalla tietyn maksun (esimerkiksi ostoksen muodossa) saa oikeuden tuottoihin, kun omaan verkostoon liittyy maksua suorittavia jäseniä. Tämän vuoksi onkin varsin perusteltua, että tuomituksi voivat tulla myös toimintaan osallistuneet.

Samoin A-tyypin pyramidipelin paljastuminen ei useinkaan tuota suurta vaivaa, kun järjestelmän periaatteet tulevat viranomaisten tietoon. Tästä huolimatta, toisin kuin on joskus väitetty, esimerkiksi Sisäministeriö tai lupaviranomainen ei voi suoraan puuttua laittomalta vaikuttavaan toimintaan vaan korkeintaan saattaa toiminnan poliisin tutkintaan. Rajanvedon ollessa häilyvää jokainen tapaus on kuitenkin koeteltava yksi kerrallaan, eikä mitään yleispätevää sääntöä toiminnan laillisuuden arvioimiseen ole.

Rahankeräyslaki ei näin sinänsä riitä estämään verkostomarkkinoinnin pyramidipelipiirteitä. Lain ei ole tarkoitus koskea nimenomaan verkostomarkkinoinnin keinoin tapahtuvaa huijaamista; lisäksi uusia yrittäjiä löytyy aina. Verkostomarkkinoinnin ongelmia poistava säädös ei muutenkaan sovi vastikkeettomia suorituksia koskevaan lakiin.

Verkostomarkkinoinnin voi lopullisesti puhdistaa pyramidipelistä ainoastaan lainmuutos, jossa kielletään jonkin ostoksen tekemistä tai "myynnin" suorittamista toimintaan liittymisen tai palkkioiden saamisen edellytyksenä. Samoin verkostomarkkinoijien kuluttajaoikeudellista asemaa on syytä parantaa ja selkeyttää.
Varoitus! Verkostomarkkinoinnissa on kyseessä pyramidipeli tai muu huijaus, jos:
  • Toimintaan liittymisen edellytyksenä on käytännössä tehtävä jokin ostos, tai
  • Tuotteiden myymisen sijasta toiminta painottuu pikemminkin uusien edustajien värväämiseen, tai
  • Saadakseen palkkioita osallistujan on käytännössä ostettava itselleen tuotteita, tai
  • Toiminnasta väitetään voivan saada joidenkin satojen eurojen kuukausituloja ylittäviä tuottoja
Tyyppi B: Ponzi- tai sijoitushuijaus

Merkittävästi toisenlainen pyramidipelin tyyppi ovat sijoitushuijaukset. Näissä järjestelmissä tuottojen ei millään tavalla väitetä perustuvan toimintaan mukaan liittyvien jäsenten suorittamiin maksuihin, sijoituksiin tai ostoksiin. Päinvastoin, tuottojen kerrotaan tulevan aivan muualta kuin uusien jäsenten liittymismaksuista tai sijoituksista - yleensä jostakin erityisen onnistuneesta sijoitustoiminnasta, jonka tuottoja jaetaan toimintaan rahaa sijoittaneiden kesken.

Todellisuudessa valtaosa kaikkien tällaisten järjestelmien osallistujilleen maksamista tuotoista tulee suoraan uusien mukaan liittyvien maksamista maksuista tai sijoituksista. Järjestelmä on olemassa ja tuottoja maksetaan niin kauan kuin uusia ihmisiä saadaan mukaan sijoittamaan riittävästi.

Tämän vuoksi myös B-tyypin pyramidipelissä houkutellaan värväämään uusia jäseniä erilaisilla "suosittelupalkkiojärjestelmillä", joissa usein ei kuitenkaan makseta palkkioita niin usealle tasolle kuin A-tyypin pyramidipeleissä.

Sijoitushuijauksissa on edelleen tyypillistä, että ensimmäisenä mukaan liittyville tai ensimmäistä kertaa sijoittaville tuotot maksetaan täysimääräisenä ja ajallaan. Tämä rohkaisee osallistujia sijoittamaan uudestaan, enemmän ja hankkimaan mukaan myös muita sijoittajia.

Tuottojen nostamista omalle pankkitilille on samoin hidastettu merkittävästi erilaisten aikarajoitusten avulla. Suuret tuotot ovat usein tosiasiassa lähinnä virtuaalisia - esimerkiksi lukuja nettisivuilla.

Ponzi-huijauksen tulos on kuitenkin lopulta aina se, että noin 90 % häviää käytännössä koko sijoittamansa summan ja korkeintaan muutama prosentti, yleensä ensimmäisenä mukaan lähteneet, pääsevät omilleen.

Tämänkaltainen huijaus on selkeästi rahankeräyslaissa kiellettyä pyramidipelitoimintaa: osallistujat (1) maksavat "sijoituksen" muodossa maksun osallistumisesta ja (2) heidän saamansa tuotot riippuvat ja usein kokonaan muodostuvat toimintaan myöhemmin mukaan lähtevien tekemistä suorituksista.

Huijauksen paljastuminen ei kuitenkaan ole kovin yksinkertaista. Vaikka esimerkiksi tuotto-odotukset ovat usein uskomattomia, ainoastaan toiminnan pyörittäjät voivat tietää varmuudella, mihin tuotot perustuvat. Sijoitushuijausten monimutkaisuuden vuoksi poliisitutkinta voi usein alkaa vasta, kun toiminta näyttää jo päättyneen ja huijatuksi tulleet ovat tehneet rikosilmoituksia.

Toiminnan läpinäkymättömyydellä on kuitenkin seurauksensa myös sen suhteen, kuka toimintaan osallistuneista on voinut syyllistyä rikokseen. Toimintaan rahojaan sijoittanut on selkeästi tullut rikoksen uhriksi. Myös muita sijoittajia mukaan houkutelleet ovat voineet toimia hyvässä uskossa.

Ainoastaan siinä tapauksessa, että he ovat tietoisesti esittäneet paikkansapitämättömiä väitteitä tai liioitelleet toiminnasta heille annettuja tietoja, värvääjiä tulisi syyttää rahankeräyslain rikkomisesta tai esimerkiksi petosrikoksesta.

Menettämisseuraamuksen kohdalla tilanne on kuitenkin toinen. Mikäli laaja sijoitushuijaus paljastuu pyramidipeliksi, toisten tekemistä sijoituksista on voitu maksaa "tuottoja" suurille joukoille toimintaan osallistuneita. Rikoslain 10 luvun säädösten nojalla oikeuden on tällaisessa tapauksessa mahdollista tuomita menetetyksi kaikki toiminnasta syntynyt hyöty myös sellaisilta, jotka eivät ole varsinaiseen rikokseen osallisia.

Laajaa ja monimutkaista sijoitushuijausta ei Suomessa vielä koskaan ole saatettu oikeuden eteen, joten ennakkotapauksia ei ole. Mielekkäältä kuitenkin vaikuttaisi, että kaikilta pyramidipelistä tuottoja saaneilta hyöty tuomittaisiin menetettäväksi siltä osin kuin se ylittää heidän tekemänsä sijoituksen suuruuden; menetetyksi tuomituilla varoilla voitaisiin edelleen kattaa toimintaan rahaa hävinneiden kärsimiä tappioita.

Tällainen ratkaisu olisi syytä tehdä jo kriminaalipoliittisista syistä: jos menettämisseuraus ei koske kaikkia rikoksesta hyötyä saaneita, pyramidipelin toimeenpaneminen esimerkiksi perheenjäsenen tai muun läheisen hyväksi voi olla liian houkutteleva vaihtoehto.

Sijoitushuijaus päättyy yleensä vasta siihen, että huijari häviää saatuaan kerättyä riittävän summan varoja yksityisiltä sijoittajilta: ennen rikosilmoituksia viranomaiset usein joutuvat tyytymään hiljaiseen varoitteluun ja epäilysten esittelyyn. Sijoitushuijauksiin pitäisi voida puuttua niiden ollessa vielä käynnissä.

Suomalaisissa viranomaisista rahoitusmarkkinoita ja sijoitustoimintaa valvoo Rahoitustarkastus (Rata), joka tähän mennessä ei kuitenkaan ole mitenkään puuttunut vallalla olleisiin, suuriinkaan sijoitushuijauksiin. Ratalla on tähän kuitenkin mahdollisuus: se voi katsoa yleisölle tarjotut tuotteet arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetuiksi arvopapereiksi. Arvopaperien tarjoaminen yleisölle edellyttää Ratan hyväksymän esitteen julkaisemista. Esitteen tulee sisältää mm. tiedot liikkeeseenlaskijan varoista, vastuista, taloudellisesta asemasta, tuloksesta ja tulevaisuudennäkymistä.

Ratan olisi syytä edellyttää esitteen julkaisemista myös niiltä toimijoilta, jotka eivät nimitä tuottoihin oikeuttavia välineitä osakkeiksi tai muiksi arvo- tai tuotto-osuuksiksi - jopa sitä suuremmalla syyllä, koska tämänkaltaisilla toimijoilla ei useinkaan ole puhtaita jauhoja pussissaan.
Varoitus! Sijoitustoiminnassa on todennäköisesti kyseessä pyramidipeli tai muu huijaus, jos:
  • Sijoitukselle luvataan takuuvarmaa yli 10 % vuosituottoa, tai
  • Sijotukselle lupaillaan melko varmaa kymmenien - tai jopa satojen - prosenttien vuosituottoa, tai
  • Sijoitusta suosittelee tuttava, joka tavalla tai toisella saa palkkiota suosituksestaan, tai
  • Sijoituksen tarjoaja ei ole Ratan valvonnassa ja sijoituskohteesta ei ole Ratan hyväksymää esitettä, tai
  • Sijoituksen kohteesta ja sijoituksen hallinnoijasta ei ole saatavilla erittäin tarkkoja tietoja.
C-tyyppi: Vakuutushuijaus

Pyramidipeleistä on vielä erotettavissa yksi tyyppi, joka muistuttaa läheisesti sijoitushuijausta, mutta jonka toimintaperiaate on erilainen. Kyseessä ovat erilaiset usein vakuutusten nimillä kulkevat huijaukset, joita myös Suomessa on levinnyt useita.

Vakuutushuijauksen toimintaperiaate on yksinkertainen. Ihmisille markkinoidaan usein melko halpahintaista, muutaman kymmenen tai sadan euron hintaista vakuutusta tai pitkäaikaista sijoitusta. Markkinoinnissa vakuutetaan, että tiettyjen ehtojen täyttyessä vakuutuksen ottanut saa suurehkon summan rahaa joko kertasuorituksena tai toistuvina suorituksina esimerkiksi eläkeiässä.

Jälleen kerran toiminnan leviäminen perustuu suosittelu- tai sponsorointijärjestelmään. Vakuutuksen ottaja voi usein saada entistä enemmän "eläkettä", kun hän on tuonut mukaan lisää vakuutusmaksun maksaneita.

Lisäksi koko vakuutusjärjestelyn väitetään usein toteutuvan vasta siinä vaiheessa, kun tietty määrä vakuutuksenottajia on saatu kerättyä. Kerran toimintaan mukaan lähteneille markkinoidaan yleensä lisämaksusta erillisiä lisävakuutuksia ja heiltä vaaditaan erilaisia hallintokuluista syntyviä maksuja.

Todellisuudessa mitään tuottoja ei aiota maksaa. Kyseessä on mitä puhtain huijaus, jossa suurelta joukolta ihmisiä kerätään pieniä maksuja, joista huijauksen pyörittäjille syntyy suuri rahavirta.

Vakuutushuijauksessa ei välttämättä ole kyse pyramidipelistä, sillä osallistujille ei lopulta useinkaan makseta minkäänlaisia tuottoja, Tällöin ainoastaan pyramidipelin ensimmäinen kriteeri täyttyy: maksuja kyllä maksetaan, mutta tuottoja ei saa kukaan. Vakuutushuijausta onkin usein tarkasteltava pikemminkin petossarjana kuin pyramidipelinä.

Vakuutushuijausten kiinnisaamista vaikeuttaa se, että osallistujien menetykset ovat varsin pieniä. Rikosilmoituksen tekeminen ei useinkaan vaikuta mielekkäältä, vaikka osallistuja huomaa tulleensa huijatuksi.

Vakuutushuijauksen taustatahot ovat hekin usein tavoittamattomissa. Suomessa levinneiden huijausten toimeenpanijat ovat usein ulkomaalaisia huijausnikkareita, jotka pyörittävät samantyyppistä toimintaa useissa eri maissa.

Tästä huolimatta useissa tapauksissa vaikuttaa siltä, että toiminnan suomalaiset puuhamiehet ja -naiset ovat hyötyneet taloudellisesti esimerkiksi keräämiensä "toimistomaksujen" muodossa. Myös osa vakuutusmaksuista on voinut päätyä toiminnan ulkomaalaisten tahojen tilien sijasta suomalaisten pyörittäjien taskuihin. Tällä tavoin myös suomalaiset osallistujat ovat todennäköisesti syyllistyneet petosrikokseen tai laittomaan pyramidipeliin.

Vakuutushuijaukset eivät useinkaan tule tarpeeksi aikaisin julkisuuteen. Yksi merkittävä tekijä on huijatuksi tulleiden pienet menetykset: kukaan ei vaivaudu lähtemään vaatimaan oikeutta itselleen.

Suomessa vakuutustoimintaa valvoo Vakuutusvalvontavirasto, joka on viime aikoina aktivointunut varoittamaan tämäntyyppisistä huijauksista. Vakuutusvalvontaviraston tulisikin jatkuvasti varoittaa mediassa ja nettisivuillaan tietoonsa tulleista tapauksista, joissa vakuutuksia tai vakuutuksenkaltaisia sijotuksia markkinoidaan lainvastaisesti riittämättömin tiedoin.

Huijauksen uhriksi tulleita on kehotettava tekemään toiminnasta rikosilmoitus, vaikka yksittäisen henkilön menetykset olisivatkin pieniä. Tällöin toiminnan vyyhti voi lähteä purkautumaan.
Varoitus! Vakuutustoiminnassa on todennäköisesti kyseessä huijaus, jos:
  • Pienelle vakuutusmaksulle luvataan suuria tuottoja, tai
  • Vakuutuksen sisällöstä ja ehdoista ei saa tarkkaa kirjallista kuvausta, tai
  • Vakuutusta markkinoi tuttava, joka on ottanut vastaavan vakuutuksen ja saa lisätuottoja muiden vakuutuksen ottajien värväämisestä, tai
  • Vakuutusta kauppaava henkilö tai yritys ei ole ilmoittautunut Vakuutusvalvontaviraston ylläpitämään vakuutusedustajarekisteriin, tai
  • Vakuutuksen antajasta ei ole saatavilla tarkkoja yhteystietoja.

Yhteenveto

A-tyypin pyramidipeleissä:
  • Toiminta on yleensä verhoiltu tavaran kauppaan
  • Tarkoitus on lähinnä värvätä uusia ostajia
  • Tuotot syntyvät värvättyjen jäsenten ostaessa ylihintaisia tuotteita
  • Palkkioiden saamisen edellytyksenä on tehtävä ostoksia tai myytävä itselleen tuotteita
  • Kaikkien toiminnasta hyötyneiden voidaan katsoa syyllistyneen rikokseen
B-tyypin pyramidipeleissä:
  • Toiminta on yleensä verhoiltu sijoitustoiminnaksi
  • Uusien sijoittajien värväämisestä palkitaan
  • Sijoitusta tarjoaa tuttava eikä Rata ole hyväksynyt esitettä
  • Väitteet saaduista tuotoista ylittävät selvästi tyypilliset tuotto-odotukset
  • Toimintaan osallistuneet eivät välttämättä ole syyllistyneet rikokseen
  • Tuotot voidaan ja tulisi tuomita menetetyiksi
C-tyypin pyramidipelissä tai huijauksessa
  • Toiminta on yleensä verhoiltu vakuutukseksi tai pitkäaikaiseksi sijoitukseksi
  • Uusien vakuutuksenottajien hankkimisesta luvataan palkkioita
  • Vakuutusta tarjoaa tuttava, joka ei ole vakuutusasiamiesrekisterissä
  • Väitetty vakuutussumma on suhteettoman suuri verrattuna muutaman kympin tai satasen maksuun
  • Tuottoja ei makseta kenellekään
  • Toimintaan osallistuneet ovat yleensä joutuneet rikoksen uhriksi
  • Osa toiminnassa mukana olleista on voinut syyllistyä rikokseen
Jokaisessa pyramidipelissä:
  • Toimintaa esitellään laillisena kaupankäyntinä tai sijoitustoimintana
  • Toiminnan laajeneminen perustuu värväys- tai suosittelujärjestelmään
  • Suurin osa osallistujista jää toiminnasta väistämättä tappiolle

tiistaina, maaliskuuta 18, 2008

Huijaukset, media ja netti - Esimerkkinä Wincapita

Wincapita-aiheesta kiinnostuneet voivat hypätä suoraan Wincapita-tietoiskuun, jossa esitetään lyhykäisyydessään kaikki tällä hetkellä Wincapitasta saatavilla olevat tiedot.

Tämä kirjoitus on pikemminkin kannanotto viranomaisten, median ja nettikirjoittajien toiminnasta Wincapita-tapauksessa kuin neutraali kuvaus viime vuosien ja päivien tapahtumista.

Julkisuuden tärkeä rooli

On erinomaista, kuinka suurta ja pitkäaikaista huomiota Wincapita-juttu on lehdistössä, televisiossa ja jopa Ylen uutisissa saanut. Suuretkin rikosjutut ja huijaukset on aiemmin usein jätetty roska- ja kohulehtien käsiteltäväksi, vaikka ne koskettavat meistä monesti useampaa kuin Ilkka Kanervan tekstiviestit.

Median paljonpuhuttu "viihteellistyminen" ei tässä suhteessa ole kenenkään tappio: kun vähäisemmät ja joskus typerätkin aiheet pääsevät "oikeisiin" uutisiin, myös merkittäville rikosjutuille on sijaa. Erityisestä kiitosta ansaitsevat MTV3 ja Aamulehti Wincapita-jutun pitkäjänteisestä seuraamisesta, joka varmastikin jatkuu vielä tämänhetkisen kohun laskeuduttua.

Myös viranomaiset ovat tehneet monessa suhteessa voitavansa. Sisäministeriön poliisiosasto varoitti Wincapitan/Winclubin epäilyttävyydestä siinä vaiheessa, kun toiminta näytti olevan kasvamassa vauhdilla. Käy jutussa miten tahansa, tämä ehkä auttoi joitakin mukaan houkuteltavia harkitsemaan asiaa ja tekemään päätöksensä tarkemman selvitystyön jälkeen.

Mitä enemmän ihmisillä on oikeaa tietoa saatavilla, sitä vähäisemmät ovat huijareiden mahdollisuudet. Internet mahdollistaa nopean ja helpon tiedonvälityksen aiheesta kuin aiheesta. Wincapita-juttua koskevat nettisivut, keskustelut ja nettiuutiset ovat jälleen kerran jonkin verran vaikuttaneet tapahtumien etenemiseen ja yksittäisten ihmisten päätöksentekoon.

Netti on myös vaikuttanut mediaan antamalla uutisointiin vinkkejä ja virikkeitä, joita muualta ei olisi tullut. Netti osoittaa, mistä ihmiset puhuvat ja mikä heitä kiinnostaa - ja media seuraa perässä, kuten usein on hyväkin.

Painettu sana, painava vastuu

Julkisuus ei kuitenkaan sinänsä estä huijausta - tietynlaisena sinänsä negatiivinenkin julkisuus voi olla jopa huijareiden edun mukaista. Näin käy, kun media uutisoi puutteellisesti tai asiantuntemattomasti aiheesta kuin aiheesta - varsinkin huijauksesta itsestään.

Viime päiviltä löytyy valitettavasti myös esimerkkejä siitä, miten viranomaisten kommentit ja uutisointi voi pienien puutteiden vuoksi muuttua joko huijatuksi tulleiden kannalta epäuskottavaksi tai muuten vain ajautua toimimaan perimmäistä tiedonvälitystarkoitustaan vastaan.

On täysin ymmärrettävää, että pieniä virheitä ja epätarkkuuksia esiintyy: uutisoinnissa on usein hyvin vähän aikaa koota erilaisista palasista yleisölle ymmärrettävä juttu. Erityisesti Wincapita-tapauksen kohdalla hyvin paljon asiaa on yritetty välittää yleisölle kiitettävän nopeasti. Muutamaan kohtaan on kuitenkin syytä puuttua.

Kummastusta herättävät ensinnäkin KRP:n rikostarkastaja Markku Ranta-ahon kommentit Helsingin Sanomien nettiuutisissa. Rikostarkastajan mukaan kyseessä saattaa olla "rahankeruurikos", jollaista lakikirjoista ei tahdo löytyä. Vielä enemmän ihmetystä herättää Ranta-ahon kommentti Krp:n toiminnasta:
Nyt sivujen tilalla on vain teksti "Service Unavailable". Rikostarkastaja Ranta-aho ei ole varma, ehtikö Keskusrikospoliisi tallentaa sivuston sisällön ennen kuin sivu ja koko klubi haihtui kuin tuhka tuuleen.
Krp on tutkinut Wincapitan toimintaa medialle antamiensa tietojen mukaan jo syksystä 2007 lähtien. Olisiko liikaa olettaa, että tässä ajassa edes toiminnan näkyvimmästä - tai oikeastaan ainoasta näkyvästä - osasta, nettisivuista, olisi otettu tiedot talteen? Vai onko Krp istunut tämän jutun kanssa tumput suorina samaan tapaan kuin Rahoitustarkastus, joka ei ole ottanut Wincapita-toimintaan mitään järkevää kantaa?

Ongelmallinen on myös Hesarin tuottama tietonurkkaus, jossa kuvataan jo oikein nimetyn rahankeräysrikoksen perusteita muun muassa seuraavasti:
Pyramidimarkkinointi muistuttaa siinä mielessä verkostomarkkinointia, että liittyvä jäsen maksaa aloitus- tai muun maksun. Maksu menee pyramidissa ylempänä olevalle ihmiselle. Uuden jäsenen on puolestaan tarkoitus saada rahaa osuus hänen alapuolelleen liittyvien jäsenten maksuista.

Toisin kuin verkostomarkkinoinnissa, pyramidissa tulot eivät riipu myynnin määrästä vaan rahantulo perustuu uusien jäsenien hankkimiseen ja heidän maksuihinsa. Pyramideissa myytävät tuotteet tai palvelut (kuten valuuttakauppa) ovat yleensä pelkkää lumetta, jotta toiminta näyttäisi aidolta.

Suomen rahankeräyslain perusteella pyramidit ovat laittomia. Sen sijaan verkostomarkkinointi on laillista.
Hyvästä tarkoituksesta ja sinänsä paikkansa pitävistä tiedoista huolimatta tällaiset kuvaukset ovat omiaan aiheuttamaan sekaannusta. Ensinnäkin, useimmissa tuomituissa pyramidipeleissä mukaan liittyvän tekemä suoritus ei mene "yläpuolella olevalle" vaan toiminnan pyörittäjille, joka sitten jakaa tuotoistaan värvääjille erilaisia "provisioita", "bonuksia" tai "tuottoja". Pyramidihuijarit usein yrittävätkin tämän vuoksi esittää, etteivät he saa rahaa värväämisestä.

On myös syytä huomata, että pyramidipelejä on viime aikoina ollut vallalla kahdenlaisia. Toisissa pyramidipeleissä osallistujille maksetaan palkkiota siitä, että hän tuo mukaan uuden jäsenen, joka "ostaa" toimintaan osallistumisen edellyttävän tuotepaketin tai palvelun. Kauppahinta ja saatu vastike ovat kuitenkin selkeästi epäsuhdassa. Tosiasiassa tuotteen tai palvelun ostaja on maksanut oikeudesta saada tuottoja siitä, kun hän tuo edelleen toimintaan mukaan uusia saman maksun suorittajia. Osallistujan saamat tuotot perustuvat näin käytännössä toisten osallistujien osallistumismaksuihin, eivät terveeseen kaupankäyntiin.

Tällaisten pyramidipelien ja "laillisen" verkostomarkkinoinnin ero riippuu tämänhetkisen oikeuskäytännön mukaan siitä, millä tavalla kauppahinta ja saatu vastasuoritus kohtaavat. Mitään tarkkaa rajaa ei ole vedetty.

Toisentyyppisissä, sijoitustoimintaan liittyvissä pyramidipeleissä, joita kutsutaan myös Ponzi-huijauksiksi, tuottoja ei selkeästi sidota värväystoimintaan. Jokaiselle toimintaan "sijoittaneelle" luvataan yhdenvertaiset tuotot, joiden väitetään syntyvän jostakin tuottoisasta sijoitus- tai liiketoiminnasta. Tosiasiassa tuotot perustuvat kuitenkin toisten toimintaan liittyneiden maksamiin maksuihin ja sijoituksiin. Rahan riittävyyden takaamiseksi näissäkin järjestelmissä on toki aina merkittäviä porkkanoita niille, jotka tuovat toimintaan mukaan uusia jäseniä.

Viisastelunkin uhalla on vielä todettava, että pyramidipeli on rahankeräyslaissa kiellettyä toimintaa. Pyramideja saa jokainen kotipihalleen rakentaa, kunhan luvat ovat kunnossa, eikä pyramidimarkkinoinnista itse lakikirja totea mitään.

Kun kuvataan sitä, mikä täyttää laissa kielletyn teon tunnusmerkistön, täytyy olla äärimmäisen tarkkana. Me emme kävele kaduilla lakikirja kädessä tai Finlex avattuna palmtopiin; useimpien tietämys laista perustuu siihen, mitä on sattunut kuulemaan. Virheellinen tai tulkinnanvarainen esitys voi johtaa siihen, että laissa kielletyn toiminnan ei huomata olevan laissa kiellettyä.

On pakko huomauttaa myös Aamulehden haastattelemien, Wincapitan materiaalia kommentoineiden analyytikkojen erikoisista väitteistä, joita lehdessä kuvataan näin:

Kaikkein räikein kohta on analyytikkojen mielestä se, jossa kaupankäyntiä tehdään lainarahalla.

- Ei kukaan anna lainaa ilman vakuuksia.

Wincapitan toiminnan väitettiin perustuvan nopeatahtiseen valuuttakauppaan, jossa jokaiseen kauppaan sidottu pääoma moninkertaistetaa "lainarahalla". Tämä ei ole lainkaan epäuskottavaa: kuka tahansa, jolla on luottokortti, voi avata kotoa käytettävän valuuttakauppatilin ja saada esimerkiksi 50-kertaisen "lainavivun" kaupoilleen. Tällainen vipu käytännössä 50-kertaistaa jokaisen kaupan voiton tai tappion. "Lainan" vakuutena on tässä kaupankäynnissä kauppaan sijoitettu pääoma, jonka määrää tappiot eivät automatiikan vuoksi voi ylittää.

Varsin epäuskottavaa on tietysti se, että joku kykenisi jatkuviin satojen prosenttien vuosituottoihin tässä nollasummapelissä.

Uhrista tulikin idiootti

Ei tässä vielä kaikki. Finanssialan keskusliiton rikostorjunnan asiantuntija möläyttää YLEn TV-uutisille, että Wincapitan toimintaan mukaan lähtenyt on kategorisesti epäilyttävä idiootti:
Karhusen mukaan huimia tuottoja lupaavien sijoitussivustojen kanssa leikkiin lähtevä on yksinkertaisesti ahne ja hölmö.
Tällainen toteamus on täysin epäasiallinen, ja sopii vain toivoa, että Karhunen - tai edes YLE - tajuaisi vetää sen pois.

Totta kai huijauksia aiemmin nähneet tai sijoitustoimintaa tuntevat huomaavat Wincapitassa perinteiset vedätyksen tunnusmerkit: epäselvät taustatahot ja huikean suuret lupaukset. Mutta ensimmäistä kertaa huiputettava ei valitettavasti näitä merkkejä tunne - vähän samaan tapaan kuin useimmat meistä eivät osaa potenssilaskentaa ennen kuin se meille opetetaan.

Jälkikäteen on helppo osoitella sormella ja nimitellä. Tilanne, jossa huijaukseksi osoittautuvaan toimintaan on lähdetty matkaan, on kuitenkin aivan toinen. Kun asiaansa täysin uskova ystävä esittelee toimintaa, kriittisimmänkin mielessä herää kysymys: entä jos tämä toimiikin? Kun hyvin toteutetun huijauksen ensimmäisillä osallistujilla on esittää pankkitilille asti tulleista huomattavista tuloista tositteita, alkaa älykkäälläkin mielikuvitus laukata. Ja kun vielä naapuri ostaa "bisneksestä" saaduilla rahoilla ulkomaanmatkan, monet muut tuntemukset peittävät epäilyksen alleen.

Wincapitan nettisivuilla esitetyt valuuttakurssitiedot ja jo surullisen kuuluisaksi tullut signaalijärjestelmä eivät vaikuttaneet valuuttakauppaan perehtyneistä kovin uskottavilta. Asiantuntijat eivät kuitenkaan voineet niitä suoralta kädeltä tuomita huijaukseksikaan - sen verran niihin oli silti panostettu. Miten maallikon olisi tarkoitus pystyä erottamaan tosi ja epätosi valuuttakauppa, kun asiantuntijakaan ei siihen kykene?

Pyrkiikö Karhunen saamaan huijatut tuntemaan olonsa entistäkin pahemmaksi? Onko Finanssialan keskusliiton tarkoitus edistää sijoitushuijauksia varmistamalla tällaisilla lausunnoilla, etteivät huijatuksi tulleet häpeän pelossa uskaltaudu ilmoittamaan rikoksesta poliisille?

Täytyy aivan pysähtyä miettimään: millaista rikostorjunnan asiantuntemusta oikein osoittaa kommentti, jonka mukaan kaikella todennäköisyydellä rikoksen uhriksi joutuneen täytyy olla "ahne ja hölmö"?

Tällaiset epätarkkuudet uutisoinnissa sekä - varsinkin viranomaisten - oudoksuttavat lausunnot voivat olla haitaksi. Ne vievät huomion pois pääasiasta: siitä, että suuri joukko ihmisiä vaikuttaa tulleen pahanpäiväisesti huijatuksi. Ne esittävät viranomaiset välinpitämättöminä ja tietämättöminä. Ne antavat vähäisissäkin virheissään huijatuille turhaa syytä uskoa huijaustoimintaan. Ja aivan erityisesti Karhusen kommentin kaltaiset sammakot antavat huijareille mahdollisuuden huijata uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan.

Viranomaiset ja media, olkaa tarkkana. Suuren vaikutusvallan mukana tulee raskas vastuu. Teitä kuunnellaan, joten puhukaa asiaa.

Vallaton netti

Vastuu ja valta jakautuvat netissä eri tavalla. Nettikeskusteluiden ja nettisivujen etu verrattuna perinteiseen mediaan ja aivan erityisesti viranomaisten tiedottamiseen on se, että netissä - kuten tässä tekstissä - voi ottaa rohkeammin kantaa ja kirjoittaa mistä aiheesta lystää juuri niin paljon kuin haluaa. Netissä luetaan kriittisemmin, eikä kukaan oleta löytävänsä tavalliselta kotisivulta lopullisia totuuksia aiheesta kuin aiheesta.

Netissä painoarvon vähenemisen myötä tuntuu häviävän myös vastuu. Viime päivinä keskustelupalstat ovat olleet täynnä toinen toistaan typerämpiä kommentteja Wincapita-jutusta. Keskustelu on hyvästä ja huumori elämälle välttämätöntä, mutta monien kirjoitusten sisältämä asiattomuus ei sovi mihinkään.

Useimmat ovat jo tajunneet, että netissä ei tiedä, kenen kanssa puhuu: mitä tahansa ei kannata paljastaa eikä keneenkään kannata heti luottaa. Opetus ei ole mennyt täysin perille, jos ei samalla huomata, ettei tuntemattomia ole syytä mollata: heidän taustoistaan ja tekemisistään ei usein voi tietää mitään.

Näin on erityisesti huijausten kohdalla. Osa osallistujista on varmastikin huijareita tai tulevilla rahoillaan jo valmiiksi leveilleitä typeryksiä. Osa taas on menettänyt säästönsä tarkkaan suunniteltuun huiputukseen.

Yleistävät kommentit vedättäjistä ja rahanahneista idiooteista ovat Karhusen letkautuksen kaltaisia naurettavuuksia. Paitsi mediassa, myös netissä niistä pitäisi pyrkiä eroon.

Viranomaiset joutuvat olemaan niukkasanaisia tutkinnan ja oikeusprosessin ollessa käynnissä, eikä tietoa kovin tehokkaasti levitetä tuomiolle tulleistakaan tapauksista. Median taas on oltava tiedottamisessaan asiapitoinen, esittää sanottavansa lyhyesti ja kiivaassa tahdissa tuottaa suuria määriä eri aiheiden juttuja. Tietoa huijauksista on saatavilla usein vasta, kun vahinko on jo tapahtunut, eikä varsinaisia varoituksia voi virkamies tai toimittaja mennä esittämään.

Puolestaan netin villi länsi on pullollaan kaikenlaista - sekä hyvää että huonoa. Erilaisten kannanottojen paikkansapitävyyttä ei takaa kukaan, ja monesti tärkeät kriittiset huomiot hautautuvat keskustelupalstojen, blogien ja nettisivujen valtaisaan tekstimassaan.

Wincapita-keskustelu on nostanut jälleen esiin tärkeän teeman: olisiko netissä mahdollista saada aikaan jotakin, joka estäisi huijausten jatkuvan uusiutumisen? Keskusteluja aiheesta on käyty jo useita vuosia, ja huijauksista tiedottavaa nettisivustoa ja -yhteisöä koskevia suunnitelmia on myös vireillä.

Toiminnan mahdollisuudet ovat ilmeiset. Netti voi tuoda yhteen eri aloja ja asioita tuntevia, yhteistyökykyisiä ja aktiivisia ihmisiä, jotka haluavat puhaltaa yhteen hiileen. Netissä on parhaimmilaan mahdollista tiedottaa ja selvittää asioita totuudenmukaisesti, aktiivisesti ja asiallisesti mutta samalla tehokkaasti ja turhaa kiertelyä ja paperinmakua välttäen, huumoriakaan unohtamatta.

Onnistunut toiminta kuitenkin edellyttää oikeaa taustamotiivia. Huijatuille ilkkuminen tai pelkkä väittelyn voittaminen eivät riitä: pyrkimyksenä täytyy olla aidosti kaikkien etu.

sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2008

Wincapitan kohtalon hetket

Maaliskuun 16. päivä ei tuonut Wincapitan jäsenille lohtua. Toisin kuin väitettiin, Wincapitan sivut eivät näytä aukeavan eikä mitään tietoa toiminnan jatkumisesta ole.

Sitkeimmät yhä väittävät, että Wincapitan sivusto vielä aukeaisi - tällä kertaa 1.4. Tämäkin päivämäärä on taas täysin hatusta repäisty. Wincapitan sivuilla asiasta ei ole tiedotettu, eikä sähköpostia jäsenistölle ole Wincapitasta tullut. Kenties joku sponsori on lähettänyt joukolle sponsoroimiaan tämänkaltaista tietoa, ja sanomaa on välitetty edelleen, mutta mihinkään toiminnan pyörittäjiltä saatuihin tietoihin uusi aikataulu ei perustu.

Melko varmasti lisää päivämääriä ehdotellaan vielä jatkossa. Usko Wincapitaan on yllättävänkin lujaa, vaikka kaikki alkaakin jo viitata siihen, ettei toiminta ole ollut kestävällä pohjalla. Kun panokset ovat suuria, jokainen oljenkorsi kelpaa.

Mikäli Wincapitan tuotot eivät perustuneet väitetyllä tavalla valuuttakauppaan ja toimintaan osallistuneille on aiheutunut taloudellista vahinkoa, klubin toiminnassa on voinut täyttyä useiden eri rikosten tunnusmerkit.

Wincapitan jäsenten joukosta ilmeisesti useat ovat jo tehneet toiminnasta rikosilmoituksen. Rikosilmoituksen tekemistä harkitsevia on kuitenkin jo uhkailtu syytteillä väärästä ilmiannosta. Tätä rikosta ei kuitenkaan pääse tapahtumaan, kun poliisille kertoo tapahtumat tarkoin ja totuudenmukaisesti.

Poliisille ei tarvitse esittää mitään rikosnimikkeitä vaan poliisi määrittää itse, millä rikosnimikkeellä tapausta ryhdytään tutkimaan. Nimike voi myöhemmin myös muuttua. Halutessaan rikosilmoituksen sijasta voi tehdä myös tutkintapyynnön. Ilmoitus on syytä tehdä henkilökohtaisesti poliisille lähimmällä poliisiasemalla, vaikka jutun laajuuden vuoksi sitä tulee todennäköisesti selvittämään Keskusrikospoliisi.

Jokaisen omaan harkintaan jää, esittääkö toimintaan matkaan houkutelleen sponsorin mahdollisesti syyllistyneen kiellettyyn tekoon. Sponsoreita on varmasti ollut varsin erilaisia.

Sponsori - tai joku muu - voi esittää, että toimintaan mukaan liittynyt on ottanut tietoisesti suuren riskin. Kysymys kun nyt ei ole siitä, että valuuttakaupan suuret riskit olisivat realisoituneet, vaan siitä, että sijoitusklubi on hävinnyt kuin tuhka tuuleen sijoittajien rahojen kera. Muista riskeistä puhuminen kertoo vain, että puhuja itsekään ei ole uskonut toiminnan olevan muutoin kestävällä pohjalla.

Rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön tekeminen on ainoa keino, jolla rikoksen uhriksi tullut voi saada vahingoistaan korvausta. Erityisesti mikäli jutun rikosnimikkeeksi tulee petos, on selvää, että kaikkien rikoksen uhriksi tulleiden on mahdollista vaatia menetystensä korvaamista. Kuten aiemmin on jo todettu, nopealla ja yhtäaikaisella toiminnalla kaikki rikoksen uhriksi itsensä kokevat voivat saada juttunsa käsittelyyn samalla kertaa.

MTV3:n tietojen mukaan Wincapitan toiminnan keskeisellä taustahenkilöllä on jo valmiiksi talousrikostuomio ja muhkeat velat maksamattomina ulosotossa. Rahoihin kiinni pääseminen voi tuottaa viranomaisille melkoisia vaikeuksia.

Toivoa kuitenkin on: koska rahojen välittämiseen käytetty Moneybookers sulki Wincapitan tilin varsin varhaisessa vaiheessa, on mahdollista, että tilille on jäänyt myös huomattavia summia rahaa. Jos toiminta ei perustunutkaan menestyksekkääseen valuuttakauppaan, on mahdollista, että klubiin sijoitetuista rahoista suuri osa vaihtoi omistajaa suoraan klubin Moneybookers-tililtä: osaa klubiin tulleista rahoista ei koskaan nostettu Moneybookersista mihinkään vaan niitä käytettiin suoraan tuottojen maksuun.

Wincapitan toiminnassa on ollut mukana jopa 10 000 suomalaista, joiden tekemät sijoitukset voivat nousta kymmeniin miljooniin euroihin. Mikäli Wincapita paljastui nyt täydeksi huijaukseksi, suuria menetyksiä kokeneita kohtalotovereita riittää, ja kokemuksia on syytä jakaa.

Jostakin syystä näissä tilanteissa tyypillistä kuitenkin on, että ongelmista syytellään aivan vääriä ihmisiä, kuten toimintaan pettyneitä, rikosilmoituksen tekijöitä tai keskustelupalstoilla kokemuksiaan jakavia jäseniä. Väitetyn valuuttakaupan onnistumiseen media, toiset jäsenet tai netin keskustelupalstat eivät kuitenkaan liiemmin vaikuta. Syylliset ovat juuri siellä missä menetetyt rahatkin.

torstaina, maaliskuuta 13, 2008

Wincapita ja lopun ajan tunnelmat

Keskustelu sijoitusklubi Wincapitan ympärillä jatkuu kiivaana. Wincapitan nettisivut ovat olleet pois toiminnasta jo kohta viikon, eikä jäsenillä ole mitään tietoa siitä, palaako Wincapita koskaan toimintaan. Tässä muutamia viime päivien teemoja:

Moneybookers

Moneybookersilta tulleeksi väitettyjen viestien mukaan Moneybookersin tietoon on tullut Wincapitan "toimintaongelmia", joiden vuoksi Moneybookersin turvallisuusosasto on sulkenut rahaliikenteen ja tutkii Wincapitan toimintaa. Wincapitan tilien sulkeutuminen ei näytä siis olevan missään nimessä klubin oma toivomus, eikä se johdu klubin sisäisestä tutkinnasta. Sisäinen tutkinta ei muutenkaan edellyttäisi rahaliikenteen lakkauttamista, sillä ilman Wincapitan hyväksyntää jäsenet eivät voi nostaa rahojaan järjestelmästä.

Mikäli kysymys olisi Wincapitan jäsenistöön kohdistuvista rahanpesuepäilyistä, myös Wincapitan jäsenten tilejä olisi suljettu samalla tavalla. Näin ei ilmeisesti ole tapahtunut: ainoastaan Wincapitan tili on suljettu. Tutkinnan kohteena on siis mitä ilmeisimmin Wincapita.

Moneybookers ei missään nimessä kertoisi kysyjille, mikäli sen tiedossa olisi, että Wincapitan toimintaa epäillään rikoksesta, tai jos viranomaiset ovat vaatineet rahaliikenteen lakkauttamista: Wincapita on silti Moneybookersin asiakas. Vastaus olisi vain, että ongelmien tai epäselvyyksien takia tili on katkolla ja selvityksen alla - ja tuollainen vastaus Moneybookersilta on nyt ilmeisesti saatu.

Wincapitan sivut

Moneybookersin toiminta ei kuitenkaan mitenkään selitä sitä, että edellisissä kotiutuksissa oli ongelmia, Wincapitan väitetty valuuttakauppa päättyi jo viikkoja sitten ja sivut eivät enää ole avautuneet 7.3. jälkeen. Sivuille tuleva teksti "Service Unavailable" kielii todennäköisimmin siitä, että (ilmeisesti Luxemburgiin sijoittuvan) palvelimen takana ollut, jossakin toisaalla sijainnut palvelin on otettu pois käytöstä.

Vaihtoehtoja sivujen sulkeutumiseen on täsmälleen kaksi: joko viranomaiset ovat lopettaneet sivujen toiminnan esimerkiksi takavarikoimalla palvelimen tai Wincapitan taustahenkilöt ovat (mahdollisesti viranomaisten klubia koskevan tutkinnan alettua) vetäneet töpselin pois seinästä. Jäsenten kannalta kumpikin vaihtoehto ei ole kovin mieluinen: kummassakaan tapauksessa ei ole erityisen todennäköistä, että Wincapita enää palaa.

Venäläinen pyramidi?

Jonkin verran spekulaatioita on jo herättänyt se, että Wincapitan ongelmien kanssa varsin yhtäaikaisesti Venäjällä kaatui yksi lähihistorian suurimmista pyramidihuijauksista, RuBin Club. Tämä sijoitusklubi houkutteli ihmisiä ostamaan osuuksia, joille luvattiin 25-50 prosentin vuosituotto (The Moscow Times 5.3.2008). Nyt helmi-maaliskuussa RuBin Club hävisi yhtäkkiä jopa noin sadan miljoonan euron pääomineen.

RuBinin toiminta päättyi 18. helmikuuta, jolloin Wincapitan kotiutuksissa sanotaan jo olleen ongelmia. Klubia koskeva rikostutkinta alkoi 4.3., ja RuBinin toimistoihin tehtiin ratsia. Ilmeisesti ainakin tietokoneita saatiin takavarikoiduksi. Wincapita ilmoitti sivuillaan toiminnan olevan "tutkinnan alaisuudessa" 6.3. ja sivut sulkeutuivat 7.3. (Moscow News 6. ja 10.3.2008.)

Sivujen aukeaminen

Wincapitan jäsenten keskuudessa on jo pitkään puhuttu, että Wincapitan sivut aukeaisivat 16.3. Tämä päivämäärä on vedetty hatusta, sillä mitään tiedotetta sivujen aukenemisesta ei ole tullut eikä yksikään jäsen ole tavoittanut klubin taustahenkilöä. Wincapitan jäsenet voivat toki odottaa sivujen aukenemista niin pitkään kuin haluavat.

Jäseniä on pyritty rauhoittelemaan myös kiertokirjeellä, jossa ei kuitenkaan todeta toiminnan jatkumisesta mitään. Päinvastoin, toimintaan osallistuneita hyssytellään odottelemaan ja miettimään mukavia. Tämä lienee suuret summat mahdollisesti menettäneille melko laiha lohtu.

16.3. on silti siitä järkevä rajanvedon päivämäärä, että seuraavien kotiutusten pitäisi tapahtua tuolloin. Näillä näkymin tämä vaikuttaa epätodennäköiseltä. Mikäli Wincapitan toiminta ei ole perustunut sen esittämien väittämien mukaisesti valuuttakauppaan, ja valuuttakaupan tuottoja ei ole tuloutettu jäsenille luvatulla tavalla, toiminnassa voi täyttyä useiden eri rikosten tunnusmerkit. Rikoksen uhriksi joutuneiden on mahdollista saada menetyksiään takaisin ainoastaan olemalla asianomistajana - yleensä siis tekemällä rikosilmoituksen poliisille.

Loppuvedätykset

Mikäli Wincapita oli Ponzi-huijaus, sen kaatumisen jälkeen on mahdollista, että taustahenkilöt tai joku aivan muu yrittää vielä kerran tai pari rahastaa huijatuksi tulleita.

Esimerkiksi nyt jo ilmeisesti kokonaan kaatuneen FxClub-valuuttakauppahuijauksen jäseniltä yritettiin saada erilaisia maksusuorituksia vielä toiminnan jouduttua tutkintaan sillä verukkeella, että näillä maksuilla rahoitettaisiin toiminnan jatkuminen tutkinnan alla.

Terveen järjen käyttö on tässäkin kohtaa sallittua. Jos toiminta on jo kerran muuttunut osallistujankin mielestä varsin kyseenalaiseksi, maksamalla lisää voi ainoastaan menettää lisää. Erilaisiin huijauksiin sortuneilla on kuitenkin taipumuksena yrittää aina vain uudestaan yhtä heikoin tuloksin. Kyse on vastaavanlaisesta tilanteesta kuin uhkapeliriippuvaisilla: peluri pelaa aina "vielä kerran", jotta saisi menettämänsä rahat takaisin ja voisi lopettaa. Huijatuksi tulemisesta voi tulla kierre, joka pahimmassa tapauksessa näyttäytyy ulospäin suoranaisena huijausriippuvaisuutena.

keskiviikkona, maaliskuuta 12, 2008

Kokemuksia Wincapitasta

Usein huijausten uhreiksi tulleet ihmiset syyttelevät itseään ja häpeävät huijatuksi tulemista. Mutta huijauksen uhrin ei tarvitse olla tyhmä, ahne tai lapsellinen. Hän voi olla myös hyväuskoinen, rehellinen ihminen, joka ei huomaa, etteivät kaikki pyri toimimaan yhtä rehellisesti. Huijaus on usein niin ovelaa, että sopivalla hetkellä skeptisinkin lankeaa.

Huijatuksi joutuneen on syytä puhua tilanteestaan muiden ihmisten kanssa. Erityisesti keskustelu huijauksen uhriksi joutuneiden kesken on usein hyödyllistä ja vapauttavaa.

Oheinen Wincapitan jäsenen kirjoittama kuvaus omasta kokemuksestaan sijoitusklubissa oli tänään ilmaantunut MuroBBs:n Wincapitaa koskevaan keskusteluun. Kirjoitus on niin asiallinen ja selkeästi muotoiltu, että päätin kopioida sen myös tänne. (Mikäli kirjoittaja vastustaa uudelleenjulkaisua, yhteyttä voi ottaa kommenteissa tai sähköpostilla!)

Kaikkia lukijoita kehotetaan kirjoittamaan omista Winclub/Wincapita-kokemuksistaan kommentteina tähän tekstiin. Siitä voi olla apua sekä itselle että toisille. Vaikka muuten kommentit on tähän asti jätetty näkyviin, tällä kertaa typerät ja pilkkaavat kommentit poistetaan heti havaittaessa.

Kusetettuko?

Aikani tätä keskustelua luettuani ajattelin nyt kertoa teille hieman yhden Wincapitaan sijoittaneen tarinaa, joka ei ole kuulopuhetta eli kyseessä ovat omat kokemukseni. Pahoittelen tekstin hajanaisuutta.

Sijoitin Wincapitaan hieman alle 6 kuukautta sitten eli en ole saanut nostettua tuottoja penniäkään ja olen koko ajan vakuuttuneempi siitä, etten koskaan saakaan. Kaikki alkoi lähes vuosi sitten kun eräs sukulaiseni alkoi puhumaan klubista, joka tuottaa uskomattomia voittoja (n. 200%/6kk). Aluksi tietysti epäilin koko hommaa kusetukseksi, koska joitain vuosia osakkeisiin sijoittaneena olin oppinut (tai luulin oppineeni) ettei niin valtavia voittoja voi sijoittamalla saada. Lisäksi ko. sukulaiseni ei ollut itse sijoittanut klubiin vielä penniäkään, joten hänellä ei myöskään ollut omia kokemuksia aiheesta. Syksyllä hänen luonaan kävi kuitenkin henkilö, josta oli tuleva hänen sponsorinsa, joka sai sukulaiseni vakuuttumaan toiminnan tuottavuudesta ja laillisuudesta. Tästä innostuneena sukulaiseni sijoitti klubiin kaikki säästönsä ja hieman lainaakin (yhteensä n. 45 000 €) ja alkoi suostuttelemaan minua mukaan toimintaan. Varsin vakuuttavasti hän esitteli klubin toimintaa ja kertoi kaiken pohjaavan suurella vivulla tehtävään valuuttakauppaan.

Jonkin verran sijoittamiseen perehtyneenä tiesin, että valuuttakaupalla voi teoriassa saada melkoisia voittoja, mutta jatkuvien voittojen tekeminen on käytännössä mahdotonta. Kysymyksiin toiminnan takana olevista henkilöistä hän osasi sanoa vain, että hänen sponsorinsa tuntee ko. henkilöt henk.koht. ja he ovat hyvin luotettavia ja asiantuntevia sijoittajia. Jotenkin sukulaiseni sai minut kuitenkin puhuttua ympäri (en vieläkään ymmärrä miten, kai se oli vain sitä perin inhimillistä ahneutta) ja sijoitin klubiin 5000 euroa. Kaiketi minulla oli niin valtava luottamus tähän sukulaiseeni ja hänen harkintakykyynsä, etten vaivautunut itse olemaan kovinkaan kriittinen asian suhteen.

Sijoitin siis klubiin 5000 €. Jonkin aikaa tämän jälkeen MTV3:n uutisissa oli puhetta Wincapitan toiminnasta. Vasta silloin aloin itse tutkimaan asiaa hieman enemmän ja törmäsin mm. tähän keskusteluun. Onneksi tein näin, koska pian sukulaiseni kehotti minua tekemään lisäsijoituksia klubiin jotta saisin enemmän tuottoa rahoilleni. Etenkin ns. panostusmaksimin nostaminen niin, että yhdellä A-lisenssillä sai nyt ostaa enemmän X-lisenssejä kuin aiemmin (jolloin tuotto tietysti kasvaa huimasti) oli kuulemma hyvä syy siirtää rahojani tililtä tai osakkeista Wincapitaan. Ilmeisesti moni näin teki ja siirsi suuria määriä rahaa Wincapitaan täyttääkseen panostusmaksimin.

Itse olin tässä vaiheessa jo sen verran epäileväinen, etten lisäsijoituksia tehnyt vaikka täytyy kyllä myöntää, että 1500 € kävi jo Moneybookersin tilillä valmiina Wincapitaan siirrettäväksi kunnes tulin järkiini. Sukulaiseni kuitenkin lainasi lisää rahaa (eikä todellakaan miltään pankilta) ja pisti ne Wincapitaan. Päätöstä hieman kritisoituani ja mm. tästä keskustelusta kerrottuani hän piti minua vain hölmönä kun en luota tähän uskomattomaan rahantekokoneeseen (hölmö kyllä olenkin, mutta aivan toisista syistä). Lisäksi kukaan epäilijöistä ei kuulemma edes ymmärrä kuinka Wincapita toimii ja levittävät siitä vain vääriä tietoja (mihin huomautin, että tietoja klubin toiminnasta ei näytä olevan kenelläkään paitsi parilla ylätason edustajalla).

Tässä vaiheessa olin jo varsin epäileväinen ja kun Wincapita ilmoitti säätiön perustamisesta niin menetin uskoni koko toimintaan. Koko ajan tuntui tulevan uusia syitä sijoittaa klubiin lisää rahaa. En kuitenkaan lakkauttanut jäsenyyttäni, koska jostain syystä ylläpidin käsittämätöntä toivoa, että saisin rahani kokonaan takaisin.

Lopputulos on kuitenkin se, että sukulaisellani on Wincapitassa rahaa kiinni 50 000 - 60 000 € ja itselläni 5000 €. Omalta kohdaltani olen vain harmissani jos/kun rahat menetän, koska kyseinen summa ei ole niin suuri ettei minulla olisi sitä varaa menettää, mutta sukulaiseni kohdalla olen hieman peloissani. Hän ei ole koskaan ollut hyvä käsittelemään pettymyksiä, joten koko summan menettäminen voisi olla hänelle varsin tuhoisaa. Hän kuuluu juuri siihen ryhmään jonka pitäisi saada ensimmäiset tuotot Wincapitasta tämän kuun 15. päivä. Omalla kohdallani aika olisi vasta ensi kuussa. Yhä toivon, että sivut jotenkin tulisivat toimintaan 17.3. mennessä. Mikäli näin ei käy niin teen rikosilmoituksen petoksesta. Onneksi en sponsoroinut ketään mukaan toimintaan, koska kaikki näyttää nyt todellakin menevän kankkulan kaivoon.

Toivottavasti tämä tuo vähän selkeyttä siihen miksi ja millaisia summia ihmiset ovat toimintaan sijoittaneet. Veikkaisin, että valtaosa on tapauksia, joille toimintaa on esitellyt joku "luotettava" tuttava tai sukulainen ja jos toiminnasta ei ole kiinnostuttu niin sponsoriksi halajava on ottanut tämän oman arviointikykynsä ja älynsä loukkauksena. Niinpä osa on varmasti sijoittanut toimintaan pitkäkestoisen painostuksen tuloksena ja välttääkseen välirikon tulevan sponsorinsa kanssa. Luulen kuitenkin, että toiminnan kaatuminen aiheuttaa näitä välirikkoja vielä enemmän.

Lopuksi sanoisin, että pilkatkaa minua vain minkä ehditte, ette kuitenkaan voi sanoa mitään mitä en olisi itse miettinyt. On nimittäin nyt lähipäivinä tullut pari yötä valvottua ja kirottua omaa tyhmyyttä sekä sitä, etten varoitellut sukulaistani enemmän. Yliopiston käyneenä pitäisi kuitenkin olla sen verran älliä päässä, ettei ihan kaikkea usko. Kriittinen ajattelu on kuitenkin kaiken A ja O. Kalliiksi tulevat oppirahat monille ihmisille, jotka eivät sitä ansaitse.

lauantaina, maaliskuuta 08, 2008

Wincapita kaatui?

(Lue päivitetyt tiedot 25.3. alkaneesta poliisitutkinnasta Wincapita-tietoiskusta.)

"Yksityinen sijoitusklubi" Wincapita on vaikuttanut pitkään arveluttavalta. Aivan viime viikkoina se on myös alkanut osoittaa merkkejä toimimattomuudesta. Helmikuun "kotiutukset" eivät eri keskustelupalstojen viestien perusteella onnistuneet kaikille ainakaan täysimääräisesti. Samoin klubin sisäinen keskustelupalsta suljettiin. Edelleen Wincapita tiedotti 23.2.jäsenilleen tutkivansa jäsenten rahaliikennettä.

6.3. Wincapitan sivuille ilmestyi tiedote, jonka mukaan Wincapita on "tutkinnan alaisuudessa" ja rahaliikenne on keskeytetty. Lopulta 7.3. Wincapitan nettisivut lakkasivat toimimasta.

Useat jäsenet näyttävät olevan jo sitä mieltä, että toiminta on päättynyt. Toiset kuitenkin väittävät, että sivut palaavat toimintaan 16.3., vaikka tämä väite perustuu täysin puhtaaseen huhuun. Mikäli esimerkiksi rahansiirtojen loppuminen johtuisi rahojen välitykseen käytetyn Moneybookersin aloittamasta Wincapitan toimien tutkinnasta, kuten nyt vaikuttaa, tämän ei pitäisi mitenkään vaikuttaa sivujen toimivuuteen tai väitettyyn valuuttakauppaan.

Käytännössä ainoat vaihtoehdot ovat siis seuraavat: joko viranomaiset ovat lopettaneet Wincapitan toiminnan tai klubi on itse sulkenut itsensä ja vienyt kassansa mennessään.

Joko Wincapitan toiminta ja sivut palaavat varsin pian erittäin hyvän selityksen kanssa tai Wincapita hävisi sijoitettujen pääomien kanssa ja paljastui näin huijaukseksi. Mikäli jäljempi vaihtoehto toteutuu, Wincapitan ja klubin toimintaan mukaan värvänneiden toiminnassa on voinut toteutua useamman eri rikoksen tunnusmerkit.

Suomen lakien soveltuvuus

Wincapitan kotipaikan sanotaan olevan Panamalla. Tästäkin huolimatta vähintäänkin jäsenten toimintaan sovelletaan Suomen lakia: suomalaiset ovat markkinoineet (tai "suositelleet") Wincapitan toimintaa Suomessa toisille suomalaisille. Samoin klubin suomalaisten taustahenkilöiden sanotaan edistäneen toimintaa myös ("vieraillessaan") Suomessa. Lisäksi klubin käyttämä palvelin on sijainnut ilmeisesti Suomessa. Toinen asia on, kyetäänkö kaikkia toiminnan taustatahoja saamaan tarvittaessa kuulusteluihin ja oikeuden eteen.

Petos

Rikoksista, joihin Wincapita-toiminnassa on voitu syyllistyä, seuraamuksiltaan vakavin on (törkeä) petos, joka rikoslaissa määritellään seuraavasti:
Joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä, on tuomittava petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. (RL 36:1.)
Mikäli (1) Wincapitan sivuilla esitetyt väitteet toiminnan luonteesta eivät ole pitäneet paikkaansa, ja (2) osallistujille on syntynyt taloudellista vahinkoa, kyseessä voi olla petosrikos.

Samoin myös klubin toimintaan värvännyt "sponsori" on voinut toimintaa koskevia väitteitä esittäessään syyllistyä petosrikokseen, mikäli hän on tiennyt niiden olevan harhaanjohtavia tai valheellisia ja toiminut tarkoituksenaan saavuttaa taloudellista etua.

Mikäli petosrikoksella on esimerkiksi tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä, kyseessä on törkeä petos, josta maksimirangaistus on neljä vuotta vankeutta (RL 36:2).

Markkinointirikos

Samankaltaisin perustein Wincapitan toiminnassa voi olla kyseessä markkinointirikos:
Joka tavaroiden, palveluksien, kiinteistöjen, yksityisen osakeyhtiön arvopapereiden tai muiden hyödykkeiden ammattimaisessa markkinoinnissa antaa markkinoinnin kohderyhmän kannalta merkityksellisiä totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, on tuomittava markkinointirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. (RL 30:1.)
Markkinointirikoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää toiminnan ammattimaisuutta, lähinnä jatkuvuutta tai yritystoiminnan piirteitä. Useimpien värvääjien toiminnassa tätä tekijää todennäköisesti ei ole nähtävissä, mutta järjestelmän toimeenpanijoiden ja mahdollisesti suurimpien värväreiden toiminta on katsottavissa ammattimaiseksi. Tämä rikosnimike on kuitenkin tässä mainituista epätodennäköisin.

Rahankeräysrikos

Rahankeräyslaissa määritellään pyramidipeli seuraavasti:
[Tässä laissa tarkoitetaan] pyramidipelillä toimintaa, jossa mukaan liittyvän henkilön ansainta- tai voittomahdollisuudet osaksi tai kokonaan muodostuvat vastikkeetta niistä maksuista, joita toimintaan myöhemmin mukaan liittyvät maksavat osallistumismaksuina tai muina kerta- tai toistuvaissuorituksina. (4 § kohta 5.)
Mikäli Wincapitan järjestelmässä jäsenten tuotot ovat (osaksikaan) syntyneet uusien jäsenten maksuista ja sijoituksista, Wincapitan toiminnassa on voinut olla kyseessä rahankeräyslaissa kielletty pyramidipeli (9 §).

Pyramidipelin toimeenpanemisessa tai sen edistämisessä on kyse rahankeräysrikoksesta, josta maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta (RL 17:16 b). Aiemmassa oikeuskäytännössä pyramidipelin aloittajat ja järjestelmän pyörittäjät on tuomittu rahankeräysrikoksesta (ks. tapaus Move), toimintaan osallistuneet ja siitä taloudellista hyötyä lievemmästä tekotavasta, lievästä rahankeräysrikoksesta (aiemmin rahankeräysrikkomuksesta, ks. tapaus WGI).

Seuraamukset ja vahingonkorvaukset

Rangaistusten ohella kaikki rikoksella saatu hyöty tuomitaan valtiolle menetetyksi (RL 2:10).

Aiemmissa pyramidipelitapauksissa menettämisseuraamusta on joskus kohtuullistettu niin, että toiminnasta suoraan aiheutuneet kulut - esimerkiksi omat osallistumismaksut kiellettyyn toimintaan - on voitu vähentää saadusta hyödystä. Petosrikoksen kohdalla hyöty on yleensä tuomittu kokonaan menetetyksi. Markkinointirikoksen tapauksessa on usein vaikeaa määrittää, minkäsuuruisen hyödyn rikoksella on saanut, esimerkiksi jos jonkin tuotteen markkinointi on perustunut osittain harhaanjohtaviin väitteisiin.

Kun rangaistavaksi säädetystä teosta seuraa vahinkoa, vahingon kärsijän on mahdollista hakea vahingonkorvausta tekoon syyllistyneeltä (Vahingonkorvauslaki 5:1). Korvausta voidaan hakea samassa oikeudenkäynnissä kuin asia muutoin ratkaistaan, jos rikoksen uhriksi tullut on jutussa asianomistajana, tai se voidaan käsitellä myöhemmin erillisenä asiana.

Petosrikoksen tapauksessa mukana on pääsääntöisesti asianomistaj(i)a, ja vahingonkorvaus määrätään yleensä suoraan käsittelyn yhteydessä. Markkinointirikoksen ja rahankeräysrikoksen kohdalla tilanne ei ole lainkaan näin selvä, sillä syytteet on huomattavasti useammin voinut nostaa yleinen syyttäjä ilman asianomistajia.

Erityisesti rahankeräysrikoksen kohdalla tilanne on monimutkainen. Mikäli jossakin toiminnassa on kyseessä rahankeräysrikos, toimintaan osallistunut on voinut sekä edistää kiellettyä toimintaa ja syyllistyä jopa rikokseen että tulla itsekin rikoksen uhriksi. Oikeuskäytäntöä pyramidipelitapausten vahingonkorvauksista ei Suomessa ole.

Järkevältä vaikuttaa kuitenkin, että vähintäänkin toiminnasta pelkästään vahinkoa kärsineiden katsotaan olevan asianomistajan asemassa ja tulleen rikoksen uhreiksi. (Ks. myös OTK Pekka Riekkisen kannanotto.) Tällöin uhriksi tulleiden kannattaa aina välittömästi ilmoittautua asianomistajiksi, mikäli syyte rahankeräysrikoksesta nostetaan.

Mitä tehdä?

Mikäli Wincapita ei jatka toimintaansa vaan klubi häviää sijoitettujen rahojen ja signaaliohjelmistojensa kera, toimintaan osallistuneilla on mahdollista ja syytä tehdä rikosilmoitus klubin toiminnasta ja taustatahoista. Mikäli klubin toimintaan värvännyt "sponsori" on esittänyt toiminnasta perättömiä väitteitä tarkoituksenaan hyötyä taloudellisesti värvättävän tekemästä sijoituksesta, rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön voi tehdä myös hänestä.

Wincapitan toiminta on ollut syksystä 2007 asti Keskusrikospoliisin esiselvityksessä. Jutun laajuuden vuoksi KRP todennäköisesti suorittaisi myös tutkinnan. Rikosilmoitusasiasta on näin mahdollista olla yhteydessä suoraan KRP:iin, vaikka ilmoituksen voikin tehdä omalle poliisiasemalle.

Rikosilmoituksen liitteeksi on syytä toimittaa kaikki saatavilla oleva materiaali: kopiot pankkitositteista maksetuista maksuista ja saaduista tuloutuksista, kaikki Wincapitan sivuilla esitetyt ja värvääjän kirjallisesti esittämät väitteet toiminnan luonteesta, selvitys tapahtumien kulusta ja suullisesti esitetyistä väitteistä sekä kaikki käsillä olevat yhteystiedot.

Mikäli kaikki rikoksen uhriksi tulleet toimivat yhtäaikaisesti ja hyvissä ajoin, kaikkien osalta tutkinta on mahdollista suorittaa samalla kertaa ja juttu käsitellä samassa oikeudenkäynnissä, mikäli syyte asiassa nostetaan.

On syytä huomata, että henkilö voidaan tuomita rikoksesta myös poissaolevana, mikäli häntä ei syystä tai toisesta tavoiteta vastaamaan syytteisiin. Tällöin Suomen viranomaisten tavoitettavissa nyt tai tulevaisuudessa olevia varoja voidaan käyttää myös vahingonkorvausten maksamiseen.