Kielletty pyramidipeli
Suomessa pyramidipelit kieltävä säädös on sijoitettu rahankeräyslakiin. Laissa pyramidipeli määritellään seuraavasti:
[Tässä laissa tarkoitetaan] pyramidipelillä toimintaa, jossa mukaan liittyvän henkilön ansainta- tai voittomahdollisuudet osaksi tai kokonaan muodostuvat vastikkeetta niistä maksuista, joita toimintaan myöhemmin mukaan liittyvät maksavat osallistumismaksuina tai muina kerta- tai toistuvaissuorituksina. (4 § kohta 5.)Yksinkertaistetusti pyramidipelissä on kysymys kaikenlaisesta toiminnasta, jossa toimintaan liittymisen tai siinä mukana olemisen edellytyksenä on (1) maksettava jokin maksu ja (2) tämä maksu oikeuttaa saamaan tuottoja, kun muut mukaan liittyvät suorittavat samankaltaisia maksuja.
Pyramidipelin toimeenpanemisessa on kyse rahankeräysrikoksesta, josta maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta (Rikoslaki 17:16 b). Aiemmassa oikeuskäytännössä toimintaan osallistuneita ja siitä taloudellista hyötyä saaneita on myös tuomittu lievästä rahankeräysrikoksesta.
Pyramidipeliä ei koskaan markkinoida pyramidipelinä: toimintaan mukaan lähteviä ei suoraan pyydetä suorittamaan maksua eikä tuottojen sanota suoraan syntyvän toisten tekemistä maksuista. Päinvastoin toimintaa esitellään aina laillisena kaupankäyntinä tai sijoitustoimintana, jossa on mahdollista saada aikaan suuriakin tuloja - lopulta jopa töitä aktiivisesti tekemättä.
Laiton pyramidipeli on näin poikkeuksetta pukeutunut laillisen toiminnan valeasuun: muutoin toimintaan olisi vaikea saada ketään mukaan. Laittoman toiminnan ja huijauksen havaitsemiseksi on syytä eritellä joitakin pyramidipelien keskeisiä ominaisuuksia - erityisesti koska pyramidipelejä on tällä hetkellä valloillaan kolmea eri päätyyppiä, jotka poikkeavat toisistaan joidenkin olennaisten piirteiden osalta.
Tyyppi A: Verkostohuijaus
Aivan viime vuosien aikana kahden verkostomarkkinointiperiaatteella toimivan yrityksen toimintaa tai toimintaan osallistuneita suomalaisia on syytetty ja tuomittu rahankeräysrikoksesta pyramidipelit kieltävän säädöksen nojalla. Verkostomarkkinointia ja pyramidipeliä ei useinkaan voi erottaa minkään selkeän nyrkkisäännön perusteella. Rajanveto on päinvastoin tällä hetkellä käynnissä ja oikeuskäytäntö aiheesta muotoutumassa. Koska verkostomarkkinoinnissa on kyseessä kielletty pyramidipeli?
Verkostoa esiteltäessä yleensä väitetään, että edustajan verkostosta saamat tulot perustuvat tuotteiden tai palveluiden myyntiin ja että edustaja voi halutessaan värvätä edelleen uusia edustajia mukaan järjestelmään ja saada tuloja myös näiden myynnistä. Tällainen toiminta onkin sinänsä laillista.
Verkostomarkkinointi on kuitenkin useimmiten suunniteltu niin, että se muuttuu pyramidipeliksi. Ensinnäkin verkoston palkkiojärjestelmän vuoksi toimintaan osallistujien kannattaa todellisuudessa pyrkiä värväämään jokainen mahdollinen asiakas mukaan toimintaan omaan verkostoonsa. Myyntiä verkoston ulkopuolisille ei olekaan tarkoitus harjoittaa, vaan pääsääntöisesti tuotteet ostetaan itselle.
Toiseksi verkostomarkkinoijan on usein pakko ostaa jokin "aloituspaketti" tai tietyn verran tuotteita esimerkiksi kuukaudessa saadakseen palkkioita. Verkostomarkkinoijan palkkiot puolestaan syntyvät siitä, kun hänen verkostoonsa mukaan liittyneet, toiset verkostomarkkinoijat suorittavat samankaltaisia ostoksia.
Kolmanneksi, koska palkkioita maksetaan verkostoon lukuisille osallistujille, jotka eivät mitenkään osallistu tavaran toimittamiseen asiakkaalle, verkostomarkkinoinnilla myytävät tuotteet ovat poikkeuksetta kalliimpia kuin muussa vähittäiskaupassa. Käytännössä verkostomarkkinoija ei näin myy mitään vaan ostaa ylihintaisia tuotteita itselleen saadakseen palkkioita siitä, kun hänen verkostonsa jäsenet ostavat itselleen ylihintaisia tuotteita.
Toiminnassa on näin kyseessä käytännön pyramidipeli, joka on enemmän tai vähemmän onnistuneesti verhottu tavaroiden tai palveluiden kauppaan. Osallistujat (1) suorittavat maksun toimintaan osallistumisesta tuotteista maksamassaan ylihinnassa ja (2) voivat saada tuottoja, kun toimintaan myöhemmin mukaan liittyneet suorittavat samanlaisia, tuotekauppaan verhottuja maksuja.
Valtaosa, usein noin 99 %, tällaiseen toimintaan osallistuneista jää tappiolle prosentin murto-osan saadessa huomattavia tuloja.
Miksi tällaista verkostomarkkinointia ei sitten saada kuriin? Kysymys verkostomarkkinoinnin ja pyramidipelin rajasta on keskittynyt rahankeräyslain pyramidipelin määritelmän edellytykseen maksun "vastikkeettomuudesta". Tämä vastikkeettomuus käytännössä edellyttää, että tuotteesta on maksettu varsin selkeää ylihintaa. Tämän vuoksi ainoastaan räikeimmät tapaukset, kuten Move Networksin aloituspakettikauppa sekä WGI, on tähän mennessä saatettu oikeuden eteen.
Näissä oikeustapauksessa on tuomittu sekä verkostomarkkinointipohjaisen pyramidipelin toimeenpanijoita (rahankeräysrikoksesta) että toimintaan osallistuneita (lievästä rahankeräysrikoksesta). Tuomiot ovat tähän mennessä olleet sakkorangaistuksia. Menettämisseuraamuksena valtiolle on tuomittu rikoksen tuottama hyöty; näissä kahdessa tapauksessa varsinaisia asianomistajia ei ollut.
A-tyypin pyramidipeleissä onkin selvää, että osallistujien tulisi ymmärtää toiminnan olevan lain näkökulmasta epäilyttävää. Toiminnan pelisäännöt ovat selkeitä: suorittamalla tietyn maksun (esimerkiksi ostoksen muodossa) saa oikeuden tuottoihin, kun omaan verkostoon liittyy maksua suorittavia jäseniä. Tämän vuoksi onkin varsin perusteltua, että tuomituksi voivat tulla myös toimintaan osallistuneet.
Samoin A-tyypin pyramidipelin paljastuminen ei useinkaan tuota suurta vaivaa, kun järjestelmän periaatteet tulevat viranomaisten tietoon. Tästä huolimatta, toisin kuin on joskus väitetty, esimerkiksi Sisäministeriö tai lupaviranomainen ei voi suoraan puuttua laittomalta vaikuttavaan toimintaan vaan korkeintaan saattaa toiminnan poliisin tutkintaan. Rajanvedon ollessa häilyvää jokainen tapaus on kuitenkin koeteltava yksi kerrallaan, eikä mitään yleispätevää sääntöä toiminnan laillisuuden arvioimiseen ole.
Rahankeräyslaki ei näin sinänsä riitä estämään verkostomarkkinoinnin pyramidipelipiirteitä. Lain ei ole tarkoitus koskea nimenomaan verkostomarkkinoinnin keinoin tapahtuvaa huijaamista; lisäksi uusia yrittäjiä löytyy aina. Verkostomarkkinoinnin ongelmia poistava säädös ei muutenkaan sovi vastikkeettomia suorituksia koskevaan lakiin.
Verkostomarkkinoinnin voi lopullisesti puhdistaa pyramidipelistä ainoastaan lainmuutos, jossa kielletään jonkin ostoksen tekemistä tai "myynnin" suorittamista toimintaan liittymisen tai palkkioiden saamisen edellytyksenä. Samoin verkostomarkkinoijien kuluttajaoikeudellista asemaa on syytä parantaa ja selkeyttää.
Varoitus! Verkostomarkkinoinnissa on kyseessä pyramidipeli tai muu huijaus, jos:
- Toimintaan liittymisen edellytyksenä on käytännössä tehtävä jokin ostos, tai
- Tuotteiden myymisen sijasta toiminta painottuu pikemminkin uusien edustajien värväämiseen, tai
- Saadakseen palkkioita osallistujan on käytännössä ostettava itselleen tuotteita, tai
- Toiminnasta väitetään voivan saada joidenkin satojen eurojen kuukausituloja ylittäviä tuottoja
Merkittävästi toisenlainen pyramidipelin tyyppi ovat sijoitushuijaukset. Näissä järjestelmissä tuottojen ei millään tavalla väitetä perustuvan toimintaan mukaan liittyvien jäsenten suorittamiin maksuihin, sijoituksiin tai ostoksiin. Päinvastoin, tuottojen kerrotaan tulevan aivan muualta kuin uusien jäsenten liittymismaksuista tai sijoituksista - yleensä jostakin erityisen onnistuneesta sijoitustoiminnasta, jonka tuottoja jaetaan toimintaan rahaa sijoittaneiden kesken.
Todellisuudessa valtaosa kaikkien tällaisten järjestelmien osallistujilleen maksamista tuotoista tulee suoraan uusien mukaan liittyvien maksamista maksuista tai sijoituksista. Järjestelmä on olemassa ja tuottoja maksetaan niin kauan kuin uusia ihmisiä saadaan mukaan sijoittamaan riittävästi.
Tämän vuoksi myös B-tyypin pyramidipelissä houkutellaan värväämään uusia jäseniä erilaisilla "suosittelupalkkiojärjestelmillä", joissa usein ei kuitenkaan makseta palkkioita niin usealle tasolle kuin A-tyypin pyramidipeleissä.
Sijoitushuijauksissa on edelleen tyypillistä, että ensimmäisenä mukaan liittyville tai ensimmäistä kertaa sijoittaville tuotot maksetaan täysimääräisenä ja ajallaan. Tämä rohkaisee osallistujia sijoittamaan uudestaan, enemmän ja hankkimaan mukaan myös muita sijoittajia.
Tuottojen nostamista omalle pankkitilille on samoin hidastettu merkittävästi erilaisten aikarajoitusten avulla. Suuret tuotot ovat usein tosiasiassa lähinnä virtuaalisia - esimerkiksi lukuja nettisivuilla.
Ponzi-huijauksen tulos on kuitenkin lopulta aina se, että noin 90 % häviää käytännössä koko sijoittamansa summan ja korkeintaan muutama prosentti, yleensä ensimmäisenä mukaan lähteneet, pääsevät omilleen.
Tämänkaltainen huijaus on selkeästi rahankeräyslaissa kiellettyä pyramidipelitoimintaa: osallistujat (1) maksavat "sijoituksen" muodossa maksun osallistumisesta ja (2) heidän saamansa tuotot riippuvat ja usein kokonaan muodostuvat toimintaan myöhemmin mukaan lähtevien tekemistä suorituksista.
Huijauksen paljastuminen ei kuitenkaan ole kovin yksinkertaista. Vaikka esimerkiksi tuotto-odotukset ovat usein uskomattomia, ainoastaan toiminnan pyörittäjät voivat tietää varmuudella, mihin tuotot perustuvat. Sijoitushuijausten monimutkaisuuden vuoksi poliisitutkinta voi usein alkaa vasta, kun toiminta näyttää jo päättyneen ja huijatuksi tulleet ovat tehneet rikosilmoituksia.
Toiminnan läpinäkymättömyydellä on kuitenkin seurauksensa myös sen suhteen, kuka toimintaan osallistuneista on voinut syyllistyä rikokseen. Toimintaan rahojaan sijoittanut on selkeästi tullut rikoksen uhriksi. Myös muita sijoittajia mukaan houkutelleet ovat voineet toimia hyvässä uskossa.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että he ovat tietoisesti esittäneet paikkansapitämättömiä väitteitä tai liioitelleet toiminnasta heille annettuja tietoja, värvääjiä tulisi syyttää rahankeräyslain rikkomisesta tai esimerkiksi petosrikoksesta.
Menettämisseuraamuksen kohdalla tilanne on kuitenkin toinen. Mikäli laaja sijoitushuijaus paljastuu pyramidipeliksi, toisten tekemistä sijoituksista on voitu maksaa "tuottoja" suurille joukoille toimintaan osallistuneita. Rikoslain 10 luvun säädösten nojalla oikeuden on tällaisessa tapauksessa mahdollista tuomita menetetyksi kaikki toiminnasta syntynyt hyöty myös sellaisilta, jotka eivät ole varsinaiseen rikokseen osallisia.
Laajaa ja monimutkaista sijoitushuijausta ei Suomessa vielä koskaan ole saatettu oikeuden eteen, joten ennakkotapauksia ei ole. Mielekkäältä kuitenkin vaikuttaisi, että kaikilta pyramidipelistä tuottoja saaneilta hyöty tuomittaisiin menetettäväksi siltä osin kuin se ylittää heidän tekemänsä sijoituksen suuruuden; menetetyksi tuomituilla varoilla voitaisiin edelleen kattaa toimintaan rahaa hävinneiden kärsimiä tappioita.
Tällainen ratkaisu olisi syytä tehdä jo kriminaalipoliittisista syistä: jos menettämisseuraus ei koske kaikkia rikoksesta hyötyä saaneita, pyramidipelin toimeenpaneminen esimerkiksi perheenjäsenen tai muun läheisen hyväksi voi olla liian houkutteleva vaihtoehto.
Sijoitushuijaus päättyy yleensä vasta siihen, että huijari häviää saatuaan kerättyä riittävän summan varoja yksityisiltä sijoittajilta: ennen rikosilmoituksia viranomaiset usein joutuvat tyytymään hiljaiseen varoitteluun ja epäilysten esittelyyn. Sijoitushuijauksiin pitäisi voida puuttua niiden ollessa vielä käynnissä.
Suomalaisissa viranomaisista rahoitusmarkkinoita ja sijoitustoimintaa valvoo Rahoitustarkastus (Rata), joka tähän mennessä ei kuitenkaan ole mitenkään puuttunut vallalla olleisiin, suuriinkaan sijoitushuijauksiin. Ratalla on tähän kuitenkin mahdollisuus: se voi katsoa yleisölle tarjotut tuotteet arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetuiksi arvopapereiksi. Arvopaperien tarjoaminen yleisölle edellyttää Ratan hyväksymän esitteen julkaisemista. Esitteen tulee sisältää mm. tiedot liikkeeseenlaskijan varoista, vastuista, taloudellisesta asemasta, tuloksesta ja tulevaisuudennäkymistä.
Ratan olisi syytä edellyttää esitteen julkaisemista myös niiltä toimijoilta, jotka eivät nimitä tuottoihin oikeuttavia välineitä osakkeiksi tai muiksi arvo- tai tuotto-osuuksiksi - jopa sitä suuremmalla syyllä, koska tämänkaltaisilla toimijoilla ei useinkaan ole puhtaita jauhoja pussissaan.
Varoitus! Sijoitustoiminnassa on todennäköisesti kyseessä pyramidipeli tai muu huijaus, jos:
- Sijoitukselle luvataan takuuvarmaa yli 10 % vuosituottoa, tai
- Sijotukselle lupaillaan melko varmaa kymmenien - tai jopa satojen - prosenttien vuosituottoa, tai
- Sijoitusta suosittelee tuttava, joka tavalla tai toisella saa palkkiota suosituksestaan, tai
- Sijoituksen tarjoaja ei ole Ratan valvonnassa ja sijoituskohteesta ei ole Ratan hyväksymää esitettä, tai
- Sijoituksen kohteesta ja sijoituksen hallinnoijasta ei ole saatavilla erittäin tarkkoja tietoja.
Pyramidipeleistä on vielä erotettavissa yksi tyyppi, joka muistuttaa läheisesti sijoitushuijausta, mutta jonka toimintaperiaate on erilainen. Kyseessä ovat erilaiset usein vakuutusten nimillä kulkevat huijaukset, joita myös Suomessa on levinnyt useita.
Vakuutushuijauksen toimintaperiaate on yksinkertainen. Ihmisille markkinoidaan usein melko halpahintaista, muutaman kymmenen tai sadan euron hintaista vakuutusta tai pitkäaikaista sijoitusta. Markkinoinnissa vakuutetaan, että tiettyjen ehtojen täyttyessä vakuutuksen ottanut saa suurehkon summan rahaa joko kertasuorituksena tai toistuvina suorituksina esimerkiksi eläkeiässä.
Jälleen kerran toiminnan leviäminen perustuu suosittelu- tai sponsorointijärjestelmään. Vakuutuksen ottaja voi usein saada entistä enemmän "eläkettä", kun hän on tuonut mukaan lisää vakuutusmaksun maksaneita.
Lisäksi koko vakuutusjärjestelyn väitetään usein toteutuvan vasta siinä vaiheessa, kun tietty määrä vakuutuksenottajia on saatu kerättyä. Kerran toimintaan mukaan lähteneille markkinoidaan yleensä lisämaksusta erillisiä lisävakuutuksia ja heiltä vaaditaan erilaisia hallintokuluista syntyviä maksuja.
Todellisuudessa mitään tuottoja ei aiota maksaa. Kyseessä on mitä puhtain huijaus, jossa suurelta joukolta ihmisiä kerätään pieniä maksuja, joista huijauksen pyörittäjille syntyy suuri rahavirta.
Vakuutushuijauksessa ei välttämättä ole kyse pyramidipelistä, sillä osallistujille ei lopulta useinkaan makseta minkäänlaisia tuottoja, Tällöin ainoastaan pyramidipelin ensimmäinen kriteeri täyttyy: maksuja kyllä maksetaan, mutta tuottoja ei saa kukaan. Vakuutushuijausta onkin usein tarkasteltava pikemminkin petossarjana kuin pyramidipelinä.
Vakuutushuijausten kiinnisaamista vaikeuttaa se, että osallistujien menetykset ovat varsin pieniä. Rikosilmoituksen tekeminen ei useinkaan vaikuta mielekkäältä, vaikka osallistuja huomaa tulleensa huijatuksi.
Vakuutushuijauksen taustatahot ovat hekin usein tavoittamattomissa. Suomessa levinneiden huijausten toimeenpanijat ovat usein ulkomaalaisia huijausnikkareita, jotka pyörittävät samantyyppistä toimintaa useissa eri maissa.
Tästä huolimatta useissa tapauksissa vaikuttaa siltä, että toiminnan suomalaiset puuhamiehet ja -naiset ovat hyötyneet taloudellisesti esimerkiksi keräämiensä "toimistomaksujen" muodossa. Myös osa vakuutusmaksuista on voinut päätyä toiminnan ulkomaalaisten tahojen tilien sijasta suomalaisten pyörittäjien taskuihin. Tällä tavoin myös suomalaiset osallistujat ovat todennäköisesti syyllistyneet petosrikokseen tai laittomaan pyramidipeliin.
Vakuutushuijaukset eivät useinkaan tule tarpeeksi aikaisin julkisuuteen. Yksi merkittävä tekijä on huijatuksi tulleiden pienet menetykset: kukaan ei vaivaudu lähtemään vaatimaan oikeutta itselleen.
Suomessa vakuutustoimintaa valvoo Vakuutusvalvontavirasto, joka on viime aikoina aktivointunut varoittamaan tämäntyyppisistä huijauksista. Vakuutusvalvontaviraston tulisikin jatkuvasti varoittaa mediassa ja nettisivuillaan tietoonsa tulleista tapauksista, joissa vakuutuksia tai vakuutuksenkaltaisia sijotuksia markkinoidaan lainvastaisesti riittämättömin tiedoin.
Huijauksen uhriksi tulleita on kehotettava tekemään toiminnasta rikosilmoitus, vaikka yksittäisen henkilön menetykset olisivatkin pieniä. Tällöin toiminnan vyyhti voi lähteä purkautumaan.
Varoitus! Vakuutustoiminnassa on todennäköisesti kyseessä huijaus, jos:
- Pienelle vakuutusmaksulle luvataan suuria tuottoja, tai
- Vakuutuksen sisällöstä ja ehdoista ei saa tarkkaa kirjallista kuvausta, tai
- Vakuutusta markkinoi tuttava, joka on ottanut vastaavan vakuutuksen ja saa lisätuottoja muiden vakuutuksen ottajien värväämisestä, tai
- Vakuutusta kauppaava henkilö tai yritys ei ole ilmoittautunut Vakuutusvalvontaviraston ylläpitämään vakuutusedustajarekisteriin, tai
- Vakuutuksen antajasta ei ole saatavilla tarkkoja yhteystietoja.
Yhteenveto
A-tyypin pyramidipeleissä:
- Toiminta on yleensä verhoiltu tavaran kauppaan
- Tarkoitus on lähinnä värvätä uusia ostajia
- Tuotot syntyvät värvättyjen jäsenten ostaessa ylihintaisia tuotteita
- Palkkioiden saamisen edellytyksenä on tehtävä ostoksia tai myytävä itselleen tuotteita
- Kaikkien toiminnasta hyötyneiden voidaan katsoa syyllistyneen rikokseen
- Toiminta on yleensä verhoiltu sijoitustoiminnaksi
- Uusien sijoittajien värväämisestä palkitaan
- Sijoitusta tarjoaa tuttava eikä Rata ole hyväksynyt esitettä
- Väitteet saaduista tuotoista ylittävät selvästi tyypilliset tuotto-odotukset
- Toimintaan osallistuneet eivät välttämättä ole syyllistyneet rikokseen
- Tuotot voidaan ja tulisi tuomita menetetyiksi
- Toiminta on yleensä verhoiltu vakuutukseksi tai pitkäaikaiseksi sijoitukseksi
- Uusien vakuutuksenottajien hankkimisesta luvataan palkkioita
- Vakuutusta tarjoaa tuttava, joka ei ole vakuutusasiamiesrekisterissä
- Väitetty vakuutussumma on suhteettoman suuri verrattuna muutaman kympin tai satasen maksuun
- Tuottoja ei makseta kenellekään
- Toimintaan osallistuneet ovat yleensä joutuneet rikoksen uhriksi
- Osa toiminnassa mukana olleista on voinut syyllistyä rikokseen
- Toimintaa esitellään laillisena kaupankäyntinä tai sijoitustoimintana
- Toiminnan laajeneminen perustuu värväys- tai suosittelujärjestelmään
- Suurin osa osallistujista jää toiminnasta väistämättä tappiolle