Amway on maailman vanhimpia verkostomarkkinointiyrityksiä. Tänä päivänä se on tiettävästi monilla eri mittareilla mitattuna myös verkostofirmoista suurin. Sillä on kuutisen miljoonaa edustajaa ympäri maailmaa, ja sen maailmanlaajuinen liikevaihto on yli kuusi miljardia dollaria (n. 800 € / vuosi / edustaja).
Aktiivisia edustajia on Amwayn
omien tietojen mukaan ollut vuosina 2003-2005 noin 3,6 miljoonaa. Suomessa Amwaylla on tiettävästi joitakin tuhansia edustajia, jotka kuuluvat kahteen eri koulutusjärjestelmään ja verkostoon.
Mutta Amwaylla menee nyt vähemmän hyvin.
Syyskuussa 2006
Intian poliisiviranomaiset tekivät ratsian Amwayn konttoreihin yhdeksässä eri kaupungissa. Amwayn toimintaa epäillään pyramidipelin kaltaisesta huijauksesta. Puolestaan Kiinassa pyramidipelejä torjumaan tehty lainsäädäntö estää Amwayta maksamasta palkkioita alalinjan tekemästä myynnistä.
Ison-Britannian kauppa- ja teollisuusministeriö (Department of Trade and Industry, DTI)
käynnisti vuonna 2006 tutkinnan Amwayn ja sen koulutusjärjestelmien toiminnasta. Amwayn oli pakko lopettaa uusien edustajien värvääminen ja kaiken koulutusmateriaalin myynti sekä rajoittaa merkittävästi koulutustilaisuuksien järjestämistä sekä Isossa-Britanniassa että Irlannissa. Nyt vuonna 2007 DTI haastoi Amwayn ja koulutusjärjestelmien taustayritykset oikeuteen.
Jopa Ruotsissa kuluttajaviranomaiset
varoittelivat lehtitietojen mukaan Amway-toiminnasta jo 2005.
Aivan merkittävimmät uutiset kantautuvat kuitenkin kotirintamalta. Yhdysvalloissa, Amwayn kotimaassa, jossa Amway käyttää maineensa aiemman tahraantumisen vuoksi nyt nimeä Quixtar, joukko merkittäviä edustajia on haastanut emoyrityksen oikeuteen kaikkien edustajien puolesta nostetulla ryhmäkanteella.
Kyseessä on erittäin huomattava oikeusjuttu jo siksi, että kantajien mukaan heidän alapuolellaan olevien verkostojen myynti on peräti 40 % Amwayn USA:n liikevaihdosta. Lisäksi näin pitkään toiminnassa mukana olleina heillä on käytössään todennäköisesti varsin laajasti sellaista todistusaineistoa, joka muuten ei tulisi täysimittaisena ilmi.
Edustajien nostaman
kanteen mukaan Amwayn toiminnassa on kyse pyramidihuijauksesta, joka rikkoo sekä liiketoimintaa koskevaa lainsäädäntöä että välillisesti myös posti- ja lennätinlakeja. Haasteen mukaan Quixtarin / Amwayn pyramidipelissä on kaksi eri osiota: (i) tuotemyyntiin liittyvä pyramidipeli sekä (ii) edustajien koulutukseen ja ”työkaluihin” liittyvä pyramidipeli. Näistä edellistä harjoitetaan Quixtarin välityksellä; jälkimmäinen, joka on pyramidin nokkahenkilöiden pääasiallinen tulonlähde, puolestaan toimii lähinnä Quixtarin suostumuksella.
Yhdysvaltain Federal Trade Commission (FTC) päätti vuonna 1978, että Amway / Quixtar ei ole pyramidihuijaus, koska se noudattaa neljää periaatetta: (1) värväyksestä ei saa suoraa kompensaatiota, (2) edustajan on myytävä tuotteita saadakseen palkkioita, (3) Amway sitoutuu ostamaan takaisin myymättä jääneet tuotteet sekä (4) tuotemyynnistä 70 % tulee tapahtua verkoston ulkopuolelle ja jokaisella edustajalla tulee olla vähintään kymmenen asiakasta joka kuukausi.
Haasteessa väitetään, että Quixtar / Amway ei tosiasiallisesti toimi näiden reunaehtojen mukaisesti. Käytännössä aloittavien edustajien on ostettava Amwayn tuotteita sekä lisäksi koulutusmateriaalia. Tosiasiassa edustajan on irtisanouduttava saadakseen rahansa takaisin myymättä jääneistä tuotteista, eivätkä takaisinoston ehdot ole lainkaan selviä.
Erityisen merkittävää on neljännen kohdan rikkominen. Haasteen mukaan tuotemyyntiä ulkopuolisille ei todellisuudessa valvota vaan päinvastoin edustajia rohkaistaan ostamaan tuotteet itselleen. Haasteeseen on liitetty Amwayn omaa ohjeistusta siitä, miten edustaja kuluttamalla Amwayn tuotteita omassa taloudessaan voi omilla ostoksillaan täyttää kuukausittaisen myyntikiintiönsä.
Quixtarin / Amwayn edustajia ei kehoteta niinkään myymään tuotteita kuin värväämään uusia edustajia, ja myyntikiintiöiden täyttämiseksi hankittavat tuotteet on tarkoitus käyttää itse. Haasteessa todetaan jopa aivan suoraan, että tuotteiden myyminen ulkopuolisille on lähes mahdotonta:
"Hinnat (sekä muut kulut), joita edustajat maksavat Quixtarin tuotteista, ovat niin korkeita, että voiton saaminen tuotemyynnistä on käytännössä mahdotonta. Käytännössä 95 % Quixtarin tuotteista ei tule myydyksi loppuasiakkaille vaan edustajille." (§ 35.)
"The prices IBOs pay for Quixtar’s products (and associated costs) are so high that any profit on retail sales is virtually impossible. In practice, 95 % of Quixtar’s products are not sold to retail consumers, but rather to the IBOs." (§ 35.)
Koulutusmateriaaleja koskeva pyramidi toimii hieman eri tavalla. Quixtar ei suoraan rahallisesti hyödy koulutusmateriaalien myynnistä, mutta koulutusmateriaalien käytöllä voidaan taata se, että edustajaksi ryhtyneet pysyvät toiminnassa tarpeeksi pitkään mukana ja näin kuluttavat enemmän Quixtarin tuotteita.
Amway / Quixtar onkin sallinut ja eri tavoin tukenut tätä ”työkalujen” kauppaa verkostossa. Koulutusmateriaalissa kehotetaan usein sitoutumaan täysin Amway-toimintaan sekä esimerkiksi väheksymään toimintaa kohtaan esitettyä kritiikkiä.
”Työkalujen” kaupasta hyötyvät pyramidin eri tasot. Tietyillä verkoston jäsenillä (nk. Kingpinit), joilla on merkittävä alalinja, on oikeus tuottaa ja levittää erilaista koulutusmateriaalia. Valtaosa materiaalien yleensä varsin vähäisten tuotanto- ja valmistuskustannusten jälkeen jäävästä voitosta jää näille Kingpineille, mutta verkostossa näitä materiaaleja edelleen seuraaville ja taas seuraaville tasoille myyvät saavat kukin osansa.
Yhdysvaltain oikeusjärjestelmä nojaa laajasti oikeuskäytäntöön ja ennakkotapauksiin. Koska oikeuskäytännössä pyramidipelien kaltaiset toiminnot on kielletty, mikäli kantajat onnistuvat tarpeeksi uskottavasti osoittamaan, että FTC:n vuoden 1978 reunaehtoja ei tosiasiassa ole täytetty, Amway voidaan tuomita merkittäviin korvauksiin valtavalle joukolle edustajia. Tällöin juttu voi myös edelleen poikia lisää vahingonkorvausoikeudenkäyntejä.
Tuomion tullessa koko ala, erityisesti Amway, joutuisi merkittävästi tarkastamaan omia käytäntöjään, ja mahdollisesti muuttamaan toimintansa luonnetta täysin. Kingpinien pyörittämä motivaatiomateriaalikauppa tulisi todennäköisesti tiensä päähän, ja kaupankäyntiä verkoston ulkopuolisille valvottaisiin tarkemmin eikä tuotteita tarjottaisi itselle ostettavaksi.
Suomessakin Amway edellyttää omissa ohjeissaan FTC:n reunaehtojen noudattamista, mutta on kyseenalaista, valvotaanko näiden ehtojen noudattamista millään tavalla. Lain näkökulmasta tilanne on kuitenkin Suomessa toinen: meillä vallitsevassa lainsäädännössä tällaisia sinänsä järkeenkäypiä, ulkopuolisia asiakkaita ja palautussäädöksiä koskevia ehtoja ei ole.
Verkostomarkkinoinnin kotimaa on tässä mielessä meitä edellä; toisaalta sielläkään näiden ehtojen noudattamista ei ole kyetty valvomaan. FTC:n kolme vuosikymmentä sitten tekemä päätös mahdollisti verkostomarkkinoinnin toiminnan sellaisena kuin me sen tunnemme – villinä ja valvontaa vailla.
