torstaina, kesäkuuta 22, 2006

Moven uusimmat

Poliisin keskustelupalstalla ilmestyneen viestin mukaan Move Networks Oy:n toimintaa koskevien rahankeräys-, markkinointi- ja rekisterimerkintärikosepäilyjen syyteharkintaa suorittaa Turun kihlakunnansyyttäjä Katariina Nikkari. Edelleen syyttäjältä asiasta tiedustelleen kirjoittaman viestin mukaan päätöksenteko venyy yli kesälomien elokuuhun asti. Oletettavasti kiireidensä vuoksi syyttäjä on ehtinyt vasta lyhyen aikaa tutustua Moven esitutkintamateriaaliin.

Puolestaan Kuluttajavalituslautakunnalta saadun viestin mukaan 22 henkilöä on tehnyt sille Move Networks Oy:ä koskevan valituksen. Valitukset (tai ainakin niiden valtaosa) koskevat sitä, ettei Move ole (aina) purkanut 999 euron hintaisen ”kampanjatuotepaketin” kauppaa, kun ostaja on vedonnut kuluttajansuojalain 6 luvun kotimyyntiä koskeviin säädöksiin kaupan sitomattomuudesta. Kuluttajavalituslautakunta joutuu valituksia käsitellessään ottamaan kantaa sekä kaupan kuluttajakauppaluonteeseen että kotimyyntiluonteeseen. Käsittelystä on näin luvassa tällaisessa tapauksessa tärkeä ennakkoratkaisu.

Lisäksi kuluttaja-asiamiehen johtaman Kuluttajaviraston huomio on nyt erään saadun viestin mukaan kiinnittynyt S2E Finland Oy:n verkkokauppaan, aivan erityisesti sen sisältämän matkatoimiston toimintaan. Kysymys on ilmeisesti ainakin siitä, toimiiko S2E Finland matkanvälittäjänä vaiko vastuullisena matkanjärjestäjänä, jolloin sen olisi asetettava Kuluttajavirastoon vakuus. Tällä hetkellä S2E on listattu Kuluttajaviraston tiedoissa ainoastaan matkanvälittäjäksi. Kuluttajavirastoon on valituksia Moven toiminnasta tullut Vasabladetin artikkelin mukaan jo syksyllä 2005.

Move Networksin johto näyttää tällä hetkellä kuitenkin keskittyneen aivan muihin puuhiin. Blogissa mainittuun sähköpostiosoitteeseen kuten myös eräälle verkostomarkkinointia koskevan keskustelupalstan kirjoittajalle on 15.6.2006 tullut Move Networks Oy:n sekä sen yhteistyökumppani S2E Finland Oy:n toimitusjohtajalta ja osakkaalta viesti, jonka mukaan ”Juristimme Juha Wallenlind asiainajotoimisto wallenlind&companysta jättää huomenna rikosilmoituksen ja tutkintapyynnön vahingonteosta sekä kunnianloukkauksesta”.

Epäselväksi jää, kenestä rikosilmoitus on tehty, mutta ilmeisesti ainakin blogin kirjoittajasta tai kirjoittajista, sillä hän jatkaa: ”Olet systemaattisesti pyrkinyt aiheuttamaan vahinkoa yrityksemme liiketoiminnalle ja sitä kautta elinkeinollemme. Etenemme asiassa myös siviilikanteen merkeissä välittömästi henkilötietojen ilmitulon jälkeen. Sinuna perehtyisin aiheen ennakkotapauksiin”.

Vahingonteko on omaisuusrikos, joka rikoslaissa määritellään toisen omaisuuden oikeudettomaksi hävittämiseksi tai vahingoittamiseksi. Rikoksen tunnusmerkkien täyttyminen edellyttäisi nyt siis, että tällä kotisivulla ilmestyneillä teksteillä olisi jollakin tapaa rikottu jonkun omaisuutta. Puolestaan kunnianloukkaus olisi jostakin henkilöstä tahallisesti esitetty valheellinen väite tai selkeästi henkilökohtaisessa loukkaustarkoituksessa kirjoitettu teksti. Verkostomarkkinointiyritysten ja verkostomarkkinointialan toimintaa saa avoimessa yhteiskunnassa arvostella ja niitä koskevista rikosepäilyistä käydä keskustelua. Lukuisista keskustelupalstoilla ja eri kirjoitusten kommenteissa esitetyistä kysymyksistä huolimatta yhdestäkään virheellisestä väitteestä tällä sivulla ei koskaan ole huomautettu, eikä sellaiseen kiinnitetty huomiota tämän toimitusjohtajan viestissäkään.

Ennakkotapauksia vastaavista jutuista ei oikeudessa ole, sillä jokainen verkostomarkkinointia koskevasta kritiikistä tehty rikosilmoitus on johtanut joko tutkinnan lopettamiseen tuloksettomana tai syyttämättäjättämispäätökseen. Vaikka tässä kotisivussa ei nähdäkseni ole kyseessä lain sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä tarkoittama verkkojulkaisu, aiheen suuria tunteita herättävän luonteen vuoksi blogissa on ollut koko ajan tarjolla vastine- ja oikaisuoikeus sekä kommentteina että sähköpostin välityksellä suoraan päätekstiksi. Vaikka kommentteja on tullut lähes jokaiseen viestiin, yhtäkään vastinetta tai oikaisupyyntöä ei ole lähetetty. Korjausehdotuksia otetaan edelleen kiitollisena vastaan.

Blogin pyrkimys ei ole haitata yhtään ketään. Päinvastoin, tarkoitus on maksutta tarjota lukijoille asiallista tietoa, tuoda esiin verkostomarkkinointialan tapahtumia kriittisestä näkökulmasta tarkasteltuna sekä esittää kannanottoja verkostomarkkinointia koskeviin kiistakysymyksiin. Move Networks Oy:n (ja sen lähipiiriin kuuluvien yritysten) toiminta on herättänyt sekä viranomaisten, tiedotusvälineiden että netin keskustelupalstojen huomion. Aivan erityisesti Move Networksia koskevalla rahankeräysrikosepäilyllä samoin kuin Kuluttajavalituslautakunnalle tehdyillä valituksilla on huomattava ennakkotapausluonne ja näin myös suuri merkitys verkostomarkkinoinnin tulevaisuuden kannalta Suomessa. Tämän kehityksen seuraaminen on paikallaan jokaiselle verkostomarkkinoinnista kiinnostuneelle.

Linkit:
Move Networks Oy:n epäillään huijanneen jopa tuhansia suomalaisia (kuva Satakunnan Kansan uutisesta 29.9.2005)
Nätverksföretag utreds av polisen (Vasabladet 29.1.2006)
Kuluttajavirasto: valmismatkaliikerekisteri

Rave toivottaa hyvää juhannusta kaikille tasapuolisesti!!1

Edit: Kuluttajavalituslautakunta ei ole ottanut Moven kampanjapakettikauppaa koskevia valituksia tarkempaan käsittelyyn, koska lautakunnan aiemman käytännön mukaan kaupat eivät kuulu sen toimivaltaan. Tilanne on siitä valitettava, että yhäkin kuluttajaviranomaiset näyttävät olevan erimielisiä verkostokaupan luonteesta, eikä yhtään varsinaista oikeustapausta aiheesta tiettävästi ole. Erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa tuotteita markkinoidaan verkostoyrityksen edustajaksi liittymisen edellytyksenä, kauppaa olisi syytä pitää kuluttajakauppana jo ostajan hyvin selkeästi myyjästä poikkeavan kokemuksen ja asiantuntemuksen vuoksi. Tällöin myös tuotteita ostaneet harvemmin kokisivat tulleensa jollakin tapaa huijatuksi.

perjantaina, kesäkuuta 09, 2006

Vähän uutta, paljon vanhaa

Verkostomarkkinoijilla on tapana kertoa, kuinka heidän markkinointitapansa joutuu uutuutensa vuoksi kritiikin kohteeksi. Usein verkostomarkkinointi esitetään lentämisen tai Internetin kaltaisena ihmeellisyytenä, jota ensin vieroksutaan ja sitten hyväksytään. Mutta onko verkostomarkkinointi tosiasiassa uutuus vai tarkoittaako se pikemminkin paluuta menneisyyden myyntitapoihin? Alla nimimerkki Hiekkalaatikon erinomaisen osuva kuvaus verkostomarkkinoinnin ihmeellisyydestä.


Kaikenlaista uutta on läpi historian vieroksuttu, mutta verkostomarkkinoinnissa merkillinen pyrkimys onkin palata ajassa taaksepäin. Jotenkin sen ymmärtää näiltä kaupunkikettutytöiltä jotka ihailevat sitä kun torilla haisi hevosen lanta ja paikasta toiseen ajeltiin kärryillä. Minäkin pidän maalaiselämästä.

Ennen ei ollut utopiaa se, että jokainen vei aamulla kojunsa torinlaitaan ja alkoi kaupata kirnuttua piimää. Naapuri myi tuohikoreja ja serkku ajoi kärryillä hakemassa kaupungista sokeria. Mutta sitten tuli se pirullinen kapitalisti, joka keksi laittaa pystyyn kaupan, jossa oli varasto. Hän keräsi lähitienoon tuohipurkit, kirnupiimät ja sokerit kauppaansa ja myi ne sieltä. No naapurin Matin ja Väinö-serkun ei tarvinnut viettää päiväänsä torilla, vaan he pystyivät tekemään tuplaten tuohipurkkeja. Kun Väinö ja Matti sitten saivat enemmän aikaiseksi, he pystyivät myymään halvemmalla. Peräkylän Tildallakin oli tuohipurkkeihin varaa.

Eräänä päivänä tuli kuitenkin torille Mauno, joka kertoi kaikille, kuinka kauppias on typerä. Kuulemma jos kaikki lopettavat tuohipurkkien teon ja menevät torille myymään toisilleen tuohipurkkeja, niin kaikki saavat tuohipurkit edullisesti ja vielä tienaavat, sillä silloin ei ole typerää kauppiasta joka vetää välistä.

Maunohan ei heti tiedä mistä niitä tuohikoreja saa ja kertoo torikokouksessa olijoille Väinön luvanneen myydä niitä. Väinöhän ei tiedä asiasta mitään, eikä tyhmänä haluakaan Maunon myydä. Seuraavaksi Mauno arpoo Pekan ja niin edelleen. Kukaan ei ymmärrä Maunon visiota ja niinpä hän joutuu ostamaan kavereidensa Osmon ja Villen tavaroita. Koska kaikki tulevat tienaamaan hyvin, voidaan tuohikorin hinnaksi laittaa kymmenkertainen hinta, jotta kaikki saisivat osansa.

On palattu vanhaan hyvään aikaan jolloin kaikki myyvät samoja tuotteita toisilleen ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Eskon lehmät kyllä jäi lypsämättä, mutta mitä väliä. Joku tolvana kyllä yrittää Eskolle sanoa että lehmä kannattaisi ehkä lypsää ja tuohikoreja toisilleen myymällä ei raha monistu. Hän on kuitenkin väärässä, sillä onhan Maunon idea aivan mahtava ja ennen kaikkea uusi.

keskiviikkona, kesäkuuta 07, 2006

Argumentit verkostomarkkinoinnin puolesta - Osa 5: Aivan uusi juttu

Verkostomarkkinoijilla on erikoinen tapa korostaa sekä sitä, että verkostomarkkinointi on ”aivan uusi keksintö”, että sitä, kuinka verkostomarkkinointi on ”jo pitkään hyväksi havaittu markkinointitapa”. Molemmat väitteet ovat omalla tavallaan melkoisia epätotuuksia.

Verkostomarkkinoinnin myyntitavassa itsessään ei ole mitään uutta. Päinvastoin, kaupankäynti ennen kaupan keskittymistä tapahtui verkostomarkkinoinnin tavoin ihmisiltä toisille myymällä, ilman liiketiloja, pysyvää toimintaa ja ”välikäsiä”.

Sitten jonakin päivänä neoliittisen vallankumouksen jälkeen joku keksi keskittyä pelkkään ja laajamittaisen kaupankäyntiin oman tuotannon tai vähäisen kaupustelun sijasta. Tämä mahdollisti sekä hintoja laskevan ja tuotantoa tehostavan ihmisten erikoistumisen eri tuotannon aloille että suurien myyntivolyymien mukanaan tuomat edut.

Tukkuliikkeiden, ketjujen ja erikoisosaamisen aikakaudella jokaisen päivittäisen tavaramme hinta on neuvoteltu puolestamme niin alas kuin mahdollista ja ketjujen liikkeiden tavaran laatu ja valikoima ovat tasapainoisia ja harkittuja.

Mitään uutta ei myöskään ole verkostomarkkinoinnissa sellaisena kuin sen tänään tunnemme. Ponzi-huijausten ja ketjukirjeiden kaltaisia huijauksia on ollut jo lähes nykymuodossaan jo 1700-luvulta alkaen. Puolestaan ainakin nimellisesti tuotekauppaan perustuva verkostomarkkinointi syntyi jo 1940-luvulla ennen toisen maailmansodan päättymistä ja vanhimmat nykyisin olemassa olevat verkostomarkkinointiyritykset ovat 1950-luvulta.

Suomessa verkostomarkkinointia on ollut jo 1960-luvulta lähtien, mutta optimistisimmankin arvion mukaan vain kolmisen promillea vähittäiskaupasta tapahtuu sen välityksellä eikä osuus kasva vähittäiskauppaa merkittävämmin. Maailmanlaajuisesti osuus on vielä tätäkin pienempi ja todennäköisesti ainoastaan Yhdysvalloissa päästään selvästi Suomea merkittävämpiin lukuihin – sielläkään tosin ei prosenttilukuihin yleensä ylletä.

Verkostomarkkinoinnin uutuutta ja ihmeellisyyttä pyritään korostamaan usein niille, jotka eivät ole siitä koskaan vielä kuulleet. Aina kyseessä on ”aivan uusi, mahtava juttu”. Vähänkin pidempään verkostomarkkinointia seuranneet tai useampien verkostojen esittelyssä olleet oppivat nopeasti yhden asian – verkostomarkkinointi ei ikinä mihinkään muutu – lukuun ottamatta niitä muutamia harvoja tapauksia, jotka ovat jääneet peliriippuvaisten tapaan koukkuun verkostomarkkinointiin uskoen aina sen seuraavan ”uuden” verkoston mahdollistavan edes ”omien” saamisen takaisin.

Samoin verkostomarkkinointi ei historiansa aikana ole osoittautunut kovinkaan kannattavaksi liiketoiminnaksi tai tehokkaaksi, edulliseksi tai edes järjelliseksi markkinointitavaksi, jos tarkoitus on pikemminkin myydä tuotteita kysynnän ja tarjonnan lakien puitteissa kuin rahastaa ihmisiä vetoamalla heidän ansiotoiveisiinsa. Vuosikymmenten varrella verkostomarkkinointi on todella levinnyt useisiin maihin ympäri maailman, mutta samoin on yltynyt ja yleistynyt myös sitä kohtaan esitetty kritiikki.

torstaina, kesäkuuta 01, 2006

Verkostomarkkinoinnin osuus kaupasta

Suomessa verkostomarkkinointia on ollut jo 1960-luvulta lähtien. Mutta kuinka suuri osuus kaupasta tapahtuu tänä päivänä verkostomarkkinoinnin keinoin? Miltei ainoa lähde tällaisille tiedoille on Suomen Suoramarkkinointiliitto ry, jonka tilastot ovat vähintäänkin epäluotettavia, eikä lisää tietoa ole saatavissa: SSML ei ole lainkaan vastannut Petteri Haipolan esittämiin kyselyihin siitä, mihin lukuihin heidän esittämänsä tilastot pohjautuvat.

Yhdistys laskee esimerkiksi uusien jäsentensä liikevaihdon suoraan kasvulukuihin. SSML:n aiempi toiminnanjohtaja Sakari Virtanen kertoi eräässä haastattelussa verkostomarkkinoinnin kasvaneen peräti 243 % vuoden 1997 aikana. Aiemmassa artikkelissa paljastuukin sitten, että SSML:n jäseniksi oli liittynyt tuona vuonna kaksi suurta verkostomarkkinointiyritystä. Lisäksi esimerkiksi suora- ja verkostomarkkinoijien yhteisluku todennäköisesti sisältää runsaasti päällekkäisyyksiä: samat ihmiset ovat mukana useissa verkostoissa ja kenties myös puhelinmyyntityössä.

Mitkään yksinkertaiset tilastot eivät voi kuvata tilannetta kovin tarkkaan. Useilla verkostomarkkinointiyrityksillä on tapana syntyä, kasvaa nopeasti ja kuolla vielä sitäkin nopeammin. Alalle syntyy, SSML:n jäseniksi liittyy ja häviää yrityksiä, joten vaihtelu luvuissa on prosentuaalisesti suurta ja ”todellisen” kasvun mittaaminen on lähes mahdotonta.

Yksi hyvä esimerkki on ACN Communications, joka nosti verkostomarkkinoijien määrää hetkellisesti jopa kymmenellä tuhannella, hyväksyttiin SSML:n jäseneksi mutta jo vuoden päästä oli lopettanut toimintansa Suomessa. Mikäli ACN:n edustajista alkaneista valtaosa ei ollut jo mukana edellisvuoden tilastoissa, yksin ACN:n liittyminen riittää vuodesta 2003 vuoteen 2004 tapahtuneen tilastollisen kasvun selittämiseen ainakin verkostomarkkinoijien määrän osalta. Tietyssä mielessä myös SSML tilastojensa kanssa elää samalla ilmiöllä kuin verkostomarkkinointi: uuteen yritykseen liittyy nettomaksajiksi runsaasti väkeä (ja se liittyy yhdistykseen), kunnes maksimimäärä Suomessa on saavutettu ja pyramidi romahtaa.

SSML on omassa tiedotteessaan kertonut, että vuonna 2005 sen 21 suora- ja verkostomarkkinointijäsenyrityksen yhteenlaskettu liikevaihto oli 104 miljoonaa euroa. Yhdistyksen arvion mukaan jäsenten liikevaihto on noin 90 % kaikesta suora- ja verkostomyynnistä Suomessa, joten alan kokonaisliikevaihto on sen mukaan noin 115 miljoonaa euroa. Miten tahansa tämä on laskettukin, selvää on, ettei SSML:n tarjoama luku ole ainakaan alakanttiin arvioitu.

Suoramyyntiin keskittyvien yritysten liikevaihto muodostuu niiden tuotteiden myynnistä saamista provisiosta (ilman arvonlisäveroa). Puolestaan nykyisin verkostomarkkinointiyritysten liikevaihto muodostuu tuotteiden myynnistä (ilman arvonlisäveroa), josta sittemmin yrityksen menoissa vähennetään myyjille menevät provisiot. 115 miljoonaa euroa koostuu siis pääosin kahdesta luvusta:
  1. Suoramyyntiyritysten myynnistä saamat kokonaisprovisiot
  2. Verkostomarkkinointiyritysten kokonaismyynti
Jos arvioidaan – todennäköisesti yläkanttiin – että peräti 75 % tästä luvusta on verkostomarkkinointiyritysten liikevaihtoa, koko verkostomarkkinointialan kokonaismyynniksi vuonna 2005 saadaan noin 86 miljoonaa euroa.

Suomen vähittäiskaupan arvo oli Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2005 yhteensä 25 973 miljoonaa euroa. (Luku ei sisällä tukkukauppaa, polttoaineiden, autojen ja moottoriajoneuvojen kauppaa tai korjausta.) Näin verkostomarkkinoinnin osuus vähittäiskaupasta on reilun arvion perusteella 0,33 % eli 3,3 promillea. Luku ei tosiaankaan päätä huimaa. SSML:n oman, täysin vertailukelvottoman arvion mukaan jäsenyritysten yhteenlaskettu liikevaihto kasvoi vuonna 2005 yhteensä 11 %. Tämä ei suuresti eroa vähittäiskaupan kasvusta, joka Tilastokeskuksen mukaan oli maaliskuun 2005 ja maaliskuun 2006 välillä 7,8 %.

SSML:n mukaan Suomessa oli vuonna 2005 mukana 76 000 suora- ja verkostomarkkinoijaa. Jos luvusta vähennetään esimerkiksi 6 000 suoramyynnin parissa työskentelevää, yhden verkostomarkkinoijan kokonaismyynniksi vuonna 2005 tulee yhteensä 1228 euroa (+ alv).

Luku sisältää toisaalta varsin todennäköisesti päällekkäisyyksiä; toisaalta useaan verkostoon liittyneen voisi hyvällä syyllä olettaa myyvän molempien tuotteita. Toimintansa lopettaneita verkostomarkkinoijia luku ei välttämättä sisällä kuin joitakin kymmeniä tuhansia, sillä joissakin isommissa verkostoissa on vuosittaiset maksut tai vuosi-ilmoitukset, jotka toiminnan loputtua jäävät maksamatta tai tekemättä. Jos oletetaan päällekkäisyyksien ja ”passivoitumisen” vähentävän lukua peräti 60 %, aktiivisia verkostomarkkinoijia olisi Suomessa noin 28 000, joiden vuosimyynti olisi hieman yli 3000 euroa. Mikäli verkostossa jopa 25 % tuotteen hinnasta jaetaan verkostoon provisioina, keskimääräisen suomalaisen verkostomarkkinoijan vuosiansio olisi 750 euroa, pyöreät 63 euroa kuussa. Edes näin yläkanttiin arvioitu tulo ei kata edes pieniä myynnistä aiheutuvia kustannuksia.

Verkostomarkkinoinnin vähäiset myyntimäärät ja mitätön osuus kaupasta eivät ole lupaus suuresta tulevasta kasvustakaan. Jatkuvasti verkostomarkkinoijien piiristä kerrotaan, kuinka toiminta arkipäiväistyy ja yleistyy merkittävästi milloin minkäkin ajan kuluttua. 1980- ja 90-luvuilla oli tapana esittää, kuinka Suomessakin kaupankäynnistä jopa puolet tapahtuu verkostomarkkinoinnin keinoin vuoteen 2000 mennessä.

Vuonna 2001 jo mainittu Sakari Virtanen esitti, että verkostomarkkinointi hyväksytään vielä samalla tavalla kuin aiemmin oudoksuttu postimyynti. Viisi vuotta on taas kerran mennyt, eikä kritiikki ole mihinkään laantunut – päinvastoin. Nyt lupaukset ja odotukset ovat ehkä suuntautuneet 2020-lukuun, mutta niin kauan kuin verkostotuotteiden saatavuus on heikko, hinnat päätähuimaavia ja toiminta perustuu lähinnä unelmien kaupusteluun – eli aina – verkostomarkkinoinnilta on turha suuria odottaa.

Linkit:
Petteri Haipola: Verkostomarkkinoinnin osuus kokonaiskulutuksesta 2004
Tilastokeskus: Kaupan liikevaihtokuvaaja