Kätevästi netistä - pullot pysyvät tullissa

On jo pakko blogissakin ottaa esille eriskummallisin yhteistyökuvio, jonka verkostomarkkinointi on varmaankin vuosiin esittänyt. Move Networks Oy:n kanssa ”yhteistyössä” toimivalla S2E.fi -sivustolla on yhtenä ”kauppapaikkana” mainittu virolaisomistuksessa oleva viinikauppa.com.

Eteläinen tullipiiri ilmoitti tiedotteessaan 26.1.2005, että viinikauppa.com –sivuston kautta tilatuista juomista ei ole maksettu valmisteverotuslain mukaista veroa alkoholituotteista. Tulli aloitti myös yritystä koskevan rikostutkinnan:

Eteläinen tullipiiri on aloittanut rikostutkinnan Viinikauppa.comin toiminnasta. Tutkinnan aikana on saatu takavarikoitua runsaasti asiakirja-aineistoa. Yrityksen toiminnasta vastuussa olevien henkilöiden epäillään syyllistyneen mm. törkeään veropetokseen. Tutkinnassa pyritään selvittämään kaikki viinikauppa.com -verkkokaupan kautta tehdyt tilaukset, jotka on tuotu maahan joko Viinikaupan tai sen taustalla olevien yhtiöiden tai henkilöiden nimissä.

Viinikauppa.comin valituksesta verotusta koskevaa kysymystä käsiteltiin Helsingin hallinto-oikeudessa, joka antoi tuomionsa 16.6.2005. Oikeuden ongelmaksi tuli se, että vaikka EU-direktiivien melko yleisen tulkinnan mukaan kaukomyyjän tulisi maksaa vero, Suomen lainsäädäntö ei ole ajantasainen.

Tulli vei jutun edelleen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta sen päätös on odotettavissa aikaisintaan ensi syksynä. Vasta päätöksen jälkeen selviää, kenen pitäisi maksaa tullin mukaan tällä hetkellä jo noin miljoonan euron maksamattomat verot. Joko niitä peritään viinikauppa.comilta tai sitten pullojen ostajilta. Mielenkiintoista on, mikä on pullojen kohtalo kummassakin tapauksessa - siinä, että mahdollisesti maksajaksi joutuva viinikauppa.com ei maksakaan miljoonavero, tai siinä, että yksityiset ostajat joutuvat maksamaan verot tullissa ties kuinka pitkään maanneista juomista.

Tullin uusimman, 13.3.2006 päivätyn tiedotteen mukaan viinikauppa.comin asiakkaille on lähetetty harhaanjohtavia tiedotteita, joissa pullojen on luvattu olevan saatavilla maksamalla verot tullin tilille sekä viitattu asiaan liittymättömään EU:n julkisasiamiehen lausuntoon.

Päinvastaisista väitteistä huolimatta viinikauppa.comista tilatut viinit eivät siis tule perille vaan jäävät tullin haltuun epämääräisen pitkäksi ajaksi – tai sitten niiden tuonnissa kierretään tullia. Edelleen on mielenkiintoista, miten tällaisesta tuontialkoholista voidaan maksaa "rahanarvoisia" creditejä "nettikauppakeskuksessa".

Eikä tässäkään vielä kaikki. Tämän keskustelupalstalle kopioidun sähköpostiviestin mukaan S2E:n yhteistyökumppaniksi listaama Ruokatori.fi ei myy tuotteitaan S2E:n kautta ja on pyytänyt poistamaan kaikki viittaukset verkkokauppaansa S2E:n sivuilta. Jälleen kerran.

Edit 31.3.2006: Ruokatoria koskeva viesti poistettiin ja kummallinen epäselvyys asiasta jatkuu. Uusia sähköpostiviestejä sisältävä keskustelu aiheesta on arkistoitu Raven sivuille. Nähtäväksi jää, mikä todellinen tilanne on.

Argumentit verkostomarkkinoinnin puolesta - Osa 3: Sillä nyt vain tienaa, ja hyvin

Verkostomarkkinointiin kriittisesti suhtautuville hyvin usein väläytetään jonkinlaisena vasta-argumenttina se, että verkostomarkkinoinnilla kuitenkin voi ansaita ja ansaitaan suuria summia rahaa, mitä tahansa siitä muuten olisi mieltä.

Usein vieläpä todetaan, että joku tietty prosenttiosuus maailman, USA:n tai Suomen miljonääreistä on juuri verkostomiljonäärejä - joskus jopa väitetään, että verkostomarkkinointi tuottaa enemmän miljonäärejä kuin mikään muu liiketoiminnan ”muoto” tai ala. Tämä ”tieto” ei kuitenkaan perustu mihinkään luotettavaan lähteeseen vaan on verkostomarkkinoijien yleinen huhupuhe. Sen paikkansapitämättömyydestä voisi kuvitella jokaisen varmistuvan vain kuvittelemalla sitä, kuinka paljon miljonäärejä esimerkiksi IT-ala on tuottanut viimeisen vuosikymmenen aikana.

Verkostomiljonäärejä varmasti maailmassa on, mutta määrä ei ole mitenkään huikaiseva. Suomessa näitä onnistujia ei näytä olevan yhtäkään: vaikka verotustiedot ovat julkisia, yhdenkään suomalaisen verkostosta miljoonia edes vanhassa rahassa ansainneen olemassaolosta ei ole toistaiseksi mitään varmaa tietoa – ja selitykset tälle ovat olleet aina varsin kummallisia. Ainoalla todennäköisesti jopa miljoonia markkoja verkostomarkkinoinnilla ansainneella suomalaisella oli hänelläkin kuollessaan satojen tuhansien eurojen maksamattomat (vero)velat. Yhtä aikaa erilaisissa värväys- ja koulutustilaisuuksissa on varsinkin aiemmin esitetty jopa väärennettyjä tiliotteita omien tulojen korostamiseksi.

On totta, että laajenevien yritysten perustajat sekä ensimmäiset edustajat todennäköisesti pääsevät hetkellisesti jopa suurillekin tuloille, joskus myös Suomessa ja aivan erityisesti suurten puhallusten kohdalla. Pysyviä tuloja uuden verkoston aloittamisesta ja alkuun nopeasta leviämisestä harvoin kuitenkaan saavutetaan.

(Jos jollakin on luotettavaa tietoa yli 30 000 euroa vuodessa jostakin verkostosta edes joitakin vuosia tienanneesta henkilöstä, minuun voi ottaa yhteyttä - tarkistan väitteen verotiedoista tai kaupparekisteristä ja ilmoitan asiasta välittömästi tässä blogissa. En kerro nimeä, ainoastaan tulojen määrän ja verkostoyhtiön nimen.)

Verkostomarkkinoijien usein viljelemä ”kateuskortti” on hieman huterolla pohjalla: ainakin rahan vuoksi verkostomarkkinoijille niin kovin harvoin voi olla kateellinen. Kateus tosin voi olla osa motivaatiota lähteä mukaan. Jos ystävä tai naapuri esittelee, kuinka tulee tienaamaan verkostosta uskomattomia summia vähäisellä työllä, ei välttämättä halua jäädä toiseksi.

Seven International Ab Suomessa

Ruotsalainen verkostomarkkinointifirma Seven International Ab rantautui Suomeen loppukesällä 2003. Suurten puhallusten tyyliin verkostofirmalla oli suuret aloitusmaksut tai -ostokset, muttei aluksi lähes lainkaan myytäviä tuotteita vaan ainoastaan lupauksia tulevasta tuotevalikoimasta. Sevenin oli tarkoitus myydä aiempaa halvempia PGFree-nimisiä matkapuhelinliittymiä sekä myöhemmin myös sähkösopimuksia. Seveniin siirtyi suurehko joukko Nature’s Own –verkoston edustajia, ja toiminta levisi nopeasti lähes koko maahan.

Mukaan lähtevältä ”partnerilta” perittiin 400 euron liittymismaksu, jonka vastikkeeksi sai jonkin verran yrityksen materiaalia. Tämän lisäksi tuli ostaa Sevenin osakkeita 300 euron hintaan. Kenties siksi, että kaikkein pahinta pyramidipelivaikutelmaa vältettäisiin, Sevenin järjestelmä oli rakennettu niin, että ylälinja sai 30 euron korvauksen nimellisesti uuden edustajan välttämättömistä ensimmäisistä asiakkuuksista – käytännössä viidestä PGFree-liittymästä, joita edustajalta edellytettiin – ei siis uuden edustajan liittymisestä sinänsä. Omista sekä alalinjan tekemistä asiakkuuksista edustaja sai korvauksen Sevenin osakkeiden muodossa. Lopulta käytännössä ainoa tulonlähde edustajille oli uusien ”partnereiden” värvääminen.

Mikäli Sevenistä olisi tehty laitonta rahankeräystä koskeva tutkintapyyntö, se olisi voinut johtaa pidemmälle, jos olisi katsottu, että 30 euron provision ylälinjalle maksaa käytännössä uusi edustaja aloitusmaksussaan tai ”aloitusostoksessaan” ja että Seven näin voi täyttää kielletyn pyramidipelin tunnusmerkit.

Sevenin toiminta ei kuitenkaan joutunut vastatuuleen poliisitutkinnan vuoksi, vaan toiminnan epäuskottavuus alkoi pian olla ilmeistä. Lupaukset olivat suuria. PGFree-liittymien välisten puheluiden oli tarkoitus olla ilmaisia ja verkostossa kerrottiin, että suomalaiset matkapuhelinoperaattorit suorastaan kilpailivat siitä, kuka saa Sevenin liittymät itselleen. Samaan aikaan syksyllä 2003 kerrottiin Elisan ryhtyneen PGFree-liittymien operaattoriksi, mutta väite kumottiin miltei heti esimerkiksi Helsingin Sanomissa.

Loppujen lopuksi syyskuussa 2003 jo valmiiksi myytyjen liittymien operaattoriksi tuli Finnet (DNA:n operaattori) ja liittymät alkoivat hiljalleen avautua. Hinnat eivät olleet kasvavassa kilpailussa halvimmat, asiakaspalvelu ei toiminut, sim-korttien toimittamisessa, laskutuksessa ja liittymien aukeamisessa oli ongelmia.

Toinen suuri ongelma oli yrityksen uusille edustajille sekä myös ulkopuolisille suuntaama osakeanti, jota ei ollut arvopaperimarkkinalain edellyttämällä tavalla hyväksytetty Rahoitustarkastuksella. Osakeanti jouduttiin keskeyttämään. Rahoitustarkastus hyväksyi lopulta Sevenin osakeannin, mutta edellytti, että siihen mennessä tehdyt merkinnät voidaan perua ja että Sevenin tarjousesitteeseen lisätään teksti, jossa muun ohessa todetaan:

Osakkeita tarjotaan verkostomarkkinoinnin keinoin, eikä myyntiorganisaatiolla ole kokemusta arvopaperien markkinoinnista ja siihen liittyvistä säädöksistä. Tästä syystä arvopaperien markkinoinnissa on saatettu kiinnittää huomiota pikemminkin verkostomarkkinoinnin kautta saataviin tuottomahdollisuuksiin kuin arvopaperien ja niiden liikkeeseenlaskijan ominaisuuksiin ja riskeihin.

Pieni osa verkostossa mukana olleista onnistui saamaan tässä yhteydessä takaisin osakkeisiin ”sijoittamansa” rahat. Päinvastaisista lupauksista huolimatta Seven ei koskaan listautunut pörssiin ja osakkeiden arvo käytännössä mitätöityi lupaillun ”tuhatkertaistumisen” sijaan.

Samaan aikaan verkostolle kuitenkin kerrottiin Sevenin uusista suunnitelmista. Yritys esitti perustavansa uuden kaupallisen tv-kanavan, SevenTV:n, jonka lähetyksen oli tarkoitus levitä nopeasti useisiin maihin, sekä Internet-pelisivuston nimeltään Gamepox. Mitään järin varteenotettavaa ei kuitenkaan syntynyt, ja kun näidenkin suurten lupausten toteutuminen alkoi vaikuttaa varsin epätodennäköiseltä, vuoden 2004 aikana Sevenin pyramidi hiljalleen romahti ja viimeisetkin edustajat lopettivat aktiivisen toiminnan. Sevenistä oli lyhyen aikaa mahdollisuus saada takaisin myös satojen eurojen aloitusmaksu, mutta harvat edustajat onnistuivat käyttämään tätä tilaisuutta hyväkseen tai ylipäätään tiesivät siitä. DNA osti myydyt liittymät lopulta kesäkuussa 2005.

Sevenin tarina ei kuitenkaan pääty tähän. Suuri osaa Sevenin verkostoa siirtyi vuoden 2005 alussa Move Networks Oy:n edustajiksi tämän uuden verkostoyrityksen aloittaessa Suomessa. Verkostoilla on myös palkkiojärjestelmässään ja ”pätevöitymisehdoissaan” runsaasti samankaltaisuuksia. Tämän lisäksi vuoden 2006 helmikuussa Seven tuli uudestaan Suomen markkinoille uudella toimintanimellään Zinzino.

Zinzinon idea on myydä yksinomaan kahvia verkostomarkkinoinnin keinoin. Yrityksen edustajaksi ryhtyvä saa ilmaisen kahvikoneen ja sitoutuu samalla pitkäaikaiseen ja verrattain varsin kalliiseen kahvitilaukseen, jossa yhden kupin hinnaksi tulee toimituskuluineen noin kaksi euroa. Zinzinon palkkiojärjestelmä näyttäisi olevan pääpiirteissään samankaltainen kuin Sevenin aiempi järjestelmä; tällä kertaa tosin tuote on konkreettinen. Nähtäväksi jää, kuinka paljon edustajia tähän toimintaan saadaan liittymään ja kuinka moni lopulta vaihtaa juhlamokkansa verkostokahviin.

Linkit:
Uutinen Sevenin maihinnoususta ja suunnitelmista (Kaleva 16.8.2003)
FST:n Spotlight –ohjelma Sevenistä (sisältää suomenkielisenä osiona Manu Rekolan haastattelun)
Sevenissä mukana olleen kokemuksia (Radikaali.net:n keskustelualue)

Kuluttajavirasto verkostomarkkinoinnista

Kuluttajaviraston verkkosivuilla on kaksi ohjetta, jotka jokaisen verkostomarkkinointia harjoittavan tai tällaiseen toimintaan mukaan ryhtymistä harkitsevan olisi syytä lukea. Vaikka esitteet ovat erittäin onnistuneita, ne eivät sisällä jokaista olennaista tosiasiaa verkostomarkkinoinnista - paljon jää vielä sanomatta. Ohjeet ovat kuitenkin asiallisia ja ymmärrettäviä - ja niiden laatija on lakisääteinen valtiollinen instanssi eikä minkään tietyn ryhmän etuja ajava organisaatio.

Ensimmäinen näistä esitteistä on syyskuulta 2002 peräisin oleva Tietoa verkostomarkkinoinnista. Esite on hyvä lukea esimerkiksi sen jälkeen, kun on käynyt yrityksen toimintaa esittelevässä tilaisuudessa. Siinä korostetaan verkostomarkkinoinnin tarjoaman ansaintamahdollisuuden suhteellista luonnetta sekä niitä kysymyksiä, joita jokaisen toiminnan aloittamista harkitsevan tulisi esittää sekä itselleen että yritykselle. Esite sisältää myös pohdittavaa yrittäjän lakisääteisten velvollisuuksien, työttömyysturvan ja markkinoinnin sekä kaupankäynnin oikeellisuuden suhteen.

Toinen erittäin tärkeä ja varsin selkeä Kuluttajaviraston esitys koskee kuluttajansuojalain tarkoittamaa kotimyyntiä, jota suurin osa verkostomarkkinoijan kaupankäynnistä on. Aina, kun tuotteita tarjotaan suoraan ihmiselle ilman teknisiä apuvälineitä (kuten puhelinta) varsinaisen liiketilan ulkopuolella - esimerkiksi kotona, kadulla tai kahvilassa - kyseessä on kotimyynti, ellei ostaja itse ole pyytänyt juuri tuon nimenomaisen tuotteen esittelyä tai tapahtumasta ole ilmoitettu etukäteen lehdissä. Poikkeuksia tästä säännöstä ovat lähinnä ostoskeskusten tai markettien aulatilat, joissa tyypillisesti on kaupan erilaisia tuotteita.

Kotimyyntinä tehdystä kaupasta on viimeistään ensimmäisen tuote-erän yhteydessä aina annettava ostajalle Kauppa- ja teollisuusministeriön vahvistaman kaavan mukainen kotimyyntiasiakirja, joka sisältää tiedot myyjästä sekä ohjeet kaupan purkamista varten. Kun tavaran tai palvelun kauppa tapahtuu kotimyynnillä, ostajalla on aina ensimmäisen tuote-erän saapumista seuraavasta päivästä lukien 14 vuorokautta aikaa perua kauppa ilmoittamalla siitä myyjälle. Mikäli kotimyyntiasiakirja jostakin syystä toimitetaan ensimmäisen tuote-erän jälkeen, perumisaika lasketaan sen toimittamisesta. Mikäli kotimyyntiasiakirjaa ei ole toimitettu asianmukaisesti, kuluttajalla on vuosi aikaa purkaa kauppa vetoamalla sen sitomattomuuteen.

Kuluttajaviraston ohje ottaa suoraan kantaa verkostomarkkinoinnin kotimyyntiluonteeseen. Myös verkostossa mukana olevan itselleen ostaman tuotteen kauppa on kuluttajakauppaa; näin se voi olla kaupanteon tilanteesta ja luonteesta riippuen myös kotimyyntiä. Samalla ohje esittää varsin tiiviisti ja ymmärrettävästi myös uusia edustajia värväävän myyjän sekä yrityksen vastuun esitettyjen väitteiden oikeellisuudesta.

Myös myyjäverkoston jäseniä pidetään kuluttajina silloin, kun he hankkivat tuotteita omaan käyttöönsä. Joskus myyjän voi katsoa olevan kuluttajan asemassa silloinkin, kun hän on hankkinut itselleen tuotteita myös myyntitarkoitukseen. Näin on, jos verkostomarkkinointiyritys ei ole sitoutunut ostamaan myymättä jääneitä tuotteita takaisin kohtuullisilla ehdoilla siinä tapauksessa, että myyjä päättääkin irrottautua järjestelmästä.

Verkostomarkkinoinnin tavoitteena on tuotteiden myynnin lisäksi hankkia uusia myyjiä organisaatioon. Kuluttajansuojalaki koskee myös muun muassa sellaisen liikeidean markkinointia yksityishenkilöille, jonka nimenomaisena tarkoituksena on antaa edellytyksiä elinkeino-toiminnan aloittamiseen (HE 360/1992). Markkinoinnissa myyjäehdokkaille annettujen tietojen pitää olla oikeita ja riittäviä. Niiden paikkansapitävyys pitää tarvittaessa voida näyttää toteen. Markkinoinnin oikeellisuudesta on vastuussa sekä markkinoinnin toteuttaja (edellisen portaan myyjä) että sen suunnittelija (verkostomarkkinointiyritys). Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1994:14 pitänyt hyvän liiketavan vastaisena sitä, että uusia myyjiä värvättäessä ei anneta riittäviä tietoja muun muassa markkinatilanteesta, liikevaihto-odotuksista, todennäköisestä kulurakenteesta ja hinnoittelumahdollisuuksista.

Mielenkiintoista olisi tietää, kuinka moni verkostomarkkinoija on lopulta perillä omasta vastuustaan ja velvotteistaan myyjänä. Toimitetaanko ostajille esimerkiksi lain edellyttämä kotimyyntiasiakirja - tai annetaanko uudelle värvättävälle riittäviä tietoja markkinatilanteesta, kuten kilpailevien edustajien määrästä lähialueella ja heidän aikaansaamastaan myynnistä?

Move ja SSML

Suomen Suoramarkkinointiliitto (SSML ry) on tänään sisällyttänyt rahankeräys-, markkinointi- ja rekisterimerkintärikoksesta epäillyn Move Networks Oy:n jäsentensä listoille. Tämä kehitys on erittäin lupaavaa - nimittäin meidän kuluttajien näkökulmasta.

1990-luvun alkupuolen jälkeen SSML ei ole millään tavalla pyrkinyt puuttumaan verkostomarkkinoinnin törkeimpiinkään järjettömyyksiin, rahastuksiin ja suoranaisiin huiputuksiin. Päinvastoin, SSML on aktiivisesti hyväksynyt jäsenekseen lukuisia verkostoyrityksiä, joiden toiminnan eettisyyttä voi hyvällä syyllä epäillä: jäseninä ovat mm. Amway, Nature's of Scandinavia, Herbalife sekä Oriflame. Kyseisen rekisteröidyn yhdistyksen ainoa tarkoitus on ajaa suora- ja verkostomarkkinoinnin alalla toimivien yritysten etua. Mitään virallista tai laillistettua statusta yhdistyksellä ei ole.

Move Networks Oy:n toiminta on kuukauden päivät sitten muuttunut siinä mielessä, että uuden edustajan ei ole edustajana aloittaessaan välttämätöntä ostaa 999 euron hintaista tuotepakettia. Käytännössä pakettia kuitenkin suositellaan jokaiselle aloittavalle edustajalle erittäin voimakkaasti: uusi edustaja ei mm. saa "tiimin tukea" laisinkaan, jos ei hanki pakettia. Sama toimintakaava jatkuu edelleen, joskin "vapaaehtoisuuteen" perustuvana.

Samalla myös Moven uudet säännöt näyttäisivät vahvistavan senkin, että edustajan tekemästä 999 euron aloitusostoksesta hänen kaksi värvääjäänsä saavat 100 euron edestä Moven "creditejä". Omilla säännöillään Move tekee näin läpinäkyväksi sen, mitä on jo pitkään epäilty: edustaja käytännössä maksaa rahaa omalle ylälinjalleen kampanjapaketin valtavasta katteesta.

Vaikka ostoksen "pakollisuuden" poistaminen ehkä auttaa Movea toteuttamaan SSML:n erittäin minimaaliset vaatimukset, poliisi epäilee Move Networks Oy:ä myös markkinointirikoksesta. Ei missään nimessä ole selvää, että tämän rikoksen tunnusmerkit poliisin mielestä toteuttava toiminta on päättynyt.

SSML on nauttinut kohtalaisesta - joskin varsin perusteettomasta - hyvästä maineesta kuluttajien silmissä. Jäsenyydestä maksamansa rahan vastikkeeksi jäsen on näin saanut pientä kiiltoa kilpeensä sen vuoksi, että kuluttajat ovat luulleet jäseniltä edellytettävän jotakin konkreettista. Aivan erityisesti verkostomarkkinointiyrityksille jäsenyys on hyvä myyntipuheita pidettäessä - sekä värvätessä että verkostoa motivoitaessa. Samaan aikaan SSML:n ainoa tarkoitus on kuitenkin ajaa suora- ja verkostomarkkinoijien etuja - ja usein kuluttajien etujen ja oikeuksien kustannuksella, kuten on laita esimerkiksi suoramarkkinointia koskevan kiellon kohdalla.

Toivottavasti markkinointirikoksesta epäillyn yrityksen hyväksyminen kesken syyteharkinnan Suomen Suoramarkkinointiliiton jäseneksi avaa laajojen joukkojen silmät sille, mistä tämän rekisteröidyn yhdistyksen toiminnassa lopulta on kysymys - ja mistä ei.

Ryhmäkanne lähestyy

YLE:n uutisten mukaan ryhmäkannetta koskevan lainsäädännön valmistelu on nytkähtänyt yhden pykälän eteenpäin. Vuonna 2004 alkanut mietintötyö on nyt valmistunut luovutettavaksi oikeusministerille lausuntokierrosta varten.

Tähänkin asti on tietysti ollut mahdollista syyttää useita vastaajia samasta rikoksesta; samoin asianomistajia yksittäisessä jutussa on voinut olla monta, jos esimerkiksi rikoksesta epäilty teko on yksi ja sama. Esimerkiksi henkirikosta koskevassa oikeuskäsittelyssä asianomistajana voi olla joukko vainajan omaisia ja toisaalta henkirikoksesta voidaan yhtä aikaa syyttää useaa vastaajaa, joita epäillään kuoleman aiheuttajiksi.

Ryhmäkanteen idea on mahdollistaa sinänsä pienien ja kohtuuttomasti vaivaa ja kuluja yksittäiselle ihmiselle aiheuttavien, moniin kohdistuneiden samankaltaisten tapauksien vieminen oikeuteen kerralla, ei yksi kerrallaan. Ryhmäkanteen ero nykyiseen käytäntöön on se, että periaatteessa useat eri asianomistajat voisivat yhdellä kertaa haastaa saman vastaajan oikeuteen erillisistä vaikkakin samankaltaisista tapauksista - esimerkiksi kaikille heille myydystä virheellisestä tuotteesta.

Edelleen vielä merkittävämmin ryhmäkanne olisi sellainen, jonka asianomistajat eivät (välttämättä) olla kannetta laatiessa ainakaan kokonaan tiedossa eikä heidän edes välttämättä tarvitse tulla tietoiseksi koko käsittelystä ja tästäkin huolimatta hyötyä käsittelyn lopputuloksesta, riippuen siitä, millaiseksi lainsäädäntö muotoutuu.

Jo tälläkin hetkellä Suomessa kuluttaja-asiamies voi viedä markkinaoikeuteen erityisesti jonkin yrityksen markkinointiin liittyvät epäselvyydet tai lainvastaisuudet, ja samassa käsittelyssä voidaan esimerkiksi kuulla useita kuluttajia. Tuomio, johon käsittely johtaa, pätee kaikkien yrityksen toiminnan kohteiksi joutuneiden kuluttajien osalta, ei ainoastaan esimerkkitapausten kohdalla. Nämä tapaukset ovat kuitenkin yllättävänkin harvinaisia - toivoa sopii, että kuluttaja-asiamies kiinnittää jatkossa entistäkin enemmän huomiota esimerkiksi juuri verkostomarkkinointiyritysten markkinointiin, joka sinänsä kuuluu kuluttaja-asiamiehen toimivaltaan ja -alaan.

Linkit:
Oikeusministeriö: Selvitys ryhmäkanteesta

Verkostomarkkinointi ja pyramidipelit - Osa II

Pyramidipelit uuden rahankeräyslain valossa

"Uusi" rahankeräyslaki ja siihen liittyvät muutokset (HE 102/2005) tulivat hyväksytyiksi muutettuina Eduskunnan toisessa käsittelyssä 12.12.2005.

Uusi laki poikkeaa vanhasta siinä, että siinä on erikseen ja suoraan pyritty määrittelemään pyramidipeli (4 §), joka on esimerkiksi ketjukirjeen ohella kielletty rahankeräyksen toimeenpanon muoto (9 § kohta 4). Pyramidipelin toimeenpaneminen ja edistäminen täyttää rahankeräysrikoksen tunnusmerkit.

Pyramidipeli määritellään laissa näin:

[Tässä laissa tarkoitetaan] pyramidipelillä toimintaa, jossa mukaan liittyvän henkilön ansainta- tai voittomahdollisuudet osaksi tai kokonaan muodostuvat vastikkeetta niistä maksuista, joita toimintaan myöhemmin mukaan liittyvät maksavat osallistumismaksuina tai muina kerta- tai toistuvaissuorituksina. [4 § kohta 5.]

Selvää lienee, että pyramidipelinä tämän määritelmän perusteella tulee useimmiten tarkastella erilaisia sijoitus- ja vakuutushuijauksia, joissa osallistujille luvatut tuotot syntyvät tosiasiassa toimintaan myöhemmin liittyvien maksamista maksuista ja sijoituksista. Tällaisia järjestelmiä nimitetään usein Ponzi-huijauksiksi.

Erityisesti netissä leviää tälläkin hetkellä lukuisia järjestelmiä, jotka palkitsevat erilaisilla "lisäansioilla" uusien sijoittajien tai vakuutuksenottajien mukaan tuomisesta. Kaikkia verkostomarkkinoinnille tyypilliseen "suosittelupalkkiojärjestelmään" perustuvia sijoitusmahdollisuuksia on syytä tarkastella erittäin kriittisesti, koska varsin todennäköisesti kyseessä on Ponzi-huijaus.

Hankalampaa on vetää raja pyramidipelin ja "laillisen", tuotteiden kauppaan perustuvan verkostomarkkinoinnin välille. Lakiesitys ottaa kyllä kantaa myös pyramidipelien ja verkostomarkkinoinnin suhteeseen seuraavin sanankääntein:

Erilaisten tuotteiden, tavaroiden tai palveluiden markkinointia voidaan harjoittaa luvallisesti siten, että markkinointi on järjestetty ketjun muodossa. Tällöin olennaista on, että tuotteiden tai palveluiden kauppa on todellista ja myyjien tulot kertyvät tuotteiden tai palvelujen kaupasta bonusten tai selkeästi määritellyn tuotto-osuuden muodossa, eikä mahdollinen tuotto perustu yksinomaan uusien jäsenten tai osallistujien liittymismaksuihin.

Vaikka tämä lakiesityksen kohta yhäkin keskittyy lähinnä pyramidipeliin mukaan lähtevien maksamiin liittymismaksuihin, se viittaa myös ”henkilön jälkeen liittyvien henkilöiden maksusuorituksiin”. Tällä on oma merkityksensä myös verkostomarkkinoinnin kannalta. Varsinaisen lakitekstin sisältämässä pyramidipelin määritelmässä sanotaankin aivan suoraan, että kyseeseen voi tulla myös muut kuin varsinaisen liittymisen yhteydessä tai sen edellytyksenä suoritetut maksut.

Huomio kiinnittyy seuraavaksi kohdan kuvaukseen maksujen vastikkeettomuudesta. Kuten edellisessä osassa käsitellyssä WGI-tapauksessa, vastikkeettomuus ei tarkoita sitä, että rahojen vastikkeeksi ei saa yhtikäs mitään, vaan myös esimerkiksi päivänselvä ylihinta voidaan katsoa osittain vastikkeettomaksi. Lakiesityksessä suoritetun maksun ja vastikkeen suhdetta kuvataankin seuraavasti:

Kaupankäynnille ominaisten suorituksen ja vastasuorituksen tulee kohdata ajallisesti, määrällisesti ja laadullisesti oikeasuhteisina. Käytännössä pyramidipelin muodossa tapahtuvassa toiminnassa pyritään toiminta kuvaamaan sellaiseksi, että siihen osallistuva saa vastikkeen. Vastikkeeksi kuvataan esimerkiksi mahdollisuus saada myöhemmin joitakin taloudellisia etuja. Tyypillistä näille luvatuille eduille on, että ne on mahdollista saada huomattavan pitkän ajan kuluttua ja niiden saaminen on riippuvainen henkilön jälkeen liittyvien henkilöiden maksusuorituksista.

Mikäli esimerkiksi ketjussa järjestetyssä markkinoinnissa tuoteostoksen hinta ja rahalle saatu vastike eivät kaiken järjen mukaan kohtaa, vaan hinta on selkeästi liian korkea ja ”ylihinnan” vastikkeeksi luvataan kenties pikemminkin suuria tuloja, kyse voi olla laittomasta pyramidipelistä – etenkin silloin kuin nuo suuret tulot syntyvät toisten mukana olevien maksamista samankaltaisista maksuista.

Mutta mihin lopulta vedetään ”laillisen” verkostopyramidin ja lainvastaisen pyramidipelin välinen raja? Lakiesitys ei sisällä mitään suoraa ratkaisua tähän kysymykseen. Voi vain todeta, että mikäli selvälle ylihinnalle saa vastikkeeksi lupauksen sellaisista tuloista, jotka kertyvät toisten vastaavalla tavalla ylihintaa maksaneiden suorituksista, voi toiminnassa olla kyseessä uuden rahankeräyslain tarkoittama pyramidipeli. Seuraavat vuodet ja niiden aikana käsittelyyn tulevat, uuden rahankeräyslain mukaiset oikeustapaukset linjaavat, minkälainen maksetun suorituksen ja sille saadun vastikkeen tulee olla, jotta toiminta ei tulisi tuomituksi pyramidipelinä.

Uusi rahankeräyslaki sisältää viittauksen rikoslakiin, jonka sisältämät tuomiot ovat aiempaa kovemmat. Rahankeräysrikoksesta, jollainen esimerkiksi kielletyn pyramidipelin toimeenpano tai aktiivinen toiminta sellaisessa voi olla, on määrätty rangaistukseksi sakkoa tai maksimissaan kahden vuoden vankeustuomio.

Edit 3.4.2006: Uusi rahankeräyslaki vahvistettiin 31.3.2006 ja se astuu voimaan 1.7.2006.

Linkit:
Finlex: Hallituksen esitys 102/2005 uudeksi rahankeräyslaiksi
Eduskunta: Uuden rahankeräyslain käsittely
Petteri Haipola: Riittämätön lakiesitys

Verkostomarkkinointi ja pyramidipelit - Osa I

Pyramidipelit nyt voimassa olevan "vanhan" rahankeräyslain valossa

Nykyisen rahankeräyslain säädökset ovat valtaosin peräisin vuosilta 1980 ja 1983. Laki on koko lailla vanhentunut, ja tämän vuoksi Eduskunnan käsittelyssä onkin esitys uudeksi rahankeräyslaiksi. Tällä hetkellä vielä voimassa olevassa, ”vanhassa” rahankeräyslaissa ei ole määritelty pyramidipeliä lainkaan, mutta oikeuskäytännössä pyramidipelin tapaan järjestetty rahankeräys tai ”tuotekauppa” on rinnastettu rahankeräyslaissa erikseen kiellettyihin ketjukirjeisiin.

Verkostomarkkinoinnin, pyramidipelin ja ketjukirjeiden yhteneväisyydet ovat ilmeiset. Kaikissa näissä on yleensä tarkoitus saada uusia liittymään mukaan toimintaan ”tasoittain” niin, että alemmilla tasoilla olevien toimintaan käyttämää rahaa nousee ylemmille tasoille; ketjukirjeiden kohdalla oikeastaan koko tämä raha jakautuu ”ylälinjaan”, verkostoissa ja pyramidipeleissä usein osa rahasta menee toimintaa pyörittävälle pääyritykselle. Jokaisen uuden tason on näissä kaikissa tarkoitus olla edellistä suurempi. Lisäksi yleensä toiminnassa ollaan mukana nimenomaan rahan ansaitsemisen uskossa ja toivossa.

Mikä sitten on ratkaiseva ero laittoman pyramidipelin ja tuomiot varmasti välttävän verkostomarkkinoinnin välillä? Pyramidipelejä ja niiden suhdetta ”monitasomarkkinointiin” (multi-level marketing, MLM) nyt vielä voimassa olevan ”vanhan” rahankeräyslain aikana kuvataan Hallituksen esityksen 102/2005 sivuilla seuraavasti:

Ketjukirjeen tavoin pyramidipeleinä toimeenpannut rahankeräykset voidaan tulkita jo nykyisellään kielletyiksi. Olennaista näissä toimeenpanotavoissa on, vastaako uusien myyjien värväämisestä saatavaa palkkiota jakelutavalle luonnostaan kuuluva kustannushyöty vai maksavatko sen uudet myyjät. Sellainen maksu voi olla suorassa muodossa osanottaja-, ilmoittautumis- tai liittymismaksu tai vastaava.

Kuten näkyy, nykyinen rahankeräyslaki ja oikeuskäytäntö keskittyvät lähinnä uusien mukaan liittyvien edustajien, myyjien tai vastaavien toimijoiden mukaan liittymisen yhteydessä suorittamaan maksuun tai ostokseen, joka edelleen oikeuttaa hänet palkkioihin muiden mukaan liittyneiden vastaavanlaisista maksuista tai ostoksista. Olennainen ero laillisen ja laittoman ”pyramidin” välillä on siis se, että laittomassa pyramidissa osanottajan toiminnan aloittamiseen oikeuttavasta maksusta tai ostoksesta maksetaan hänen värvääjilleen palkkio, jonka käytännössä maksaa värvättävä itse. Mikäli toimintaan liittyvältä peritään joko suoraan tai välillisesti niin suuri rahasumma, että käytännössä hän maksaa itse värvääjilleen värvätyksi tulemisesta, toiminta voi tulla tuomituksi laittomana rahankeräyksenä.

Vuoden 2005 elokuussa Lahden käräjäoikeudessa WGI-tapaus osoittaa, että tullakseen tuomituksi laittomana rahankeräyksenä järjestelmän uusien aloittajien maksaman liittymismaksun ei tarvitse olla täysin vastikkeeton. WGI:n toimintaan liittynyt ei maksanut liittymismaksuaan täysin tyhjästä vaan sai sen vastikkeeksi arpoja ja nettikasinon muita palveluita sekä toimintaansa tarvittavia välineitä. Kyseenalaista oli kuitenkin, vastaako maksettu hinta lainkaan vastikkeen todellista arvoa. Käräjäoikeus totesi, että WGI-toiminnassa raha kertyi kokonaan tai osittain vastikkeetta uusien aloittajien maksamista maksuista, sillä maksut olivat niin suuria saatuun vastikkeeseen nähden. WGI-juttu on tällä hetkellä vireillä hovioikeudessa sekä syyttäjän että vastaajien vaatimuksesta.

Lyhyesti: mikäli toimintaan mukaan liittyvän on – yleensä toiminnan aloittamisen edellytyksenä – maksettava suorassa tai epäsuorassa muodossa jokin sellainen maksu, josta osa annetaan hänen ”värvääjilleen” eli toimintaan mukaan saaneille, tällainen toiminta voi tulla tuomituksi ketjukirjeeseen rinnastettavana, laittomana pyramidipelinä. Maksun ei tarvitse olla täysin vastikkeeton vaan se voi tapahtua myös epäsuorassa muodossa esimerkiksi tuotteiden ja palveluiden kauppaan verhottuna.

Linkit:
Hallituksen esitys uudeksi rahankeräyslaiksi (102/2005)
WGI Suomessa
Move Networks Oy ja pyramidipelit

Suuret puhallukset

Suuri puhallus -tyypin verkostoissa jokaiselle edustajalle luvataan suuria rahoja tuotemyynnistä ”sitten kun toiminta lähtee toden teolla käyntiin”. Verkostoon levitetään huhuja hienoista yhteistyöhankkeista, joidenkin jo saamista valtavista tuloista, mahtavista tulevaisuudennäkymistä, laajenemisesta ulkomaille. Todellisuudessa ainoa tapa saada rahaa on uusien edustajien värvääminen – ja tämän useimmat mukaan liittyneet ymmärtävät joko heti tai vähän ajan päästä.

Tyypillisiä suurten puhallusten piirteitä ovat isot aloitus- tai muut maksut (tai ”ostokset”), valtavan suuret ja yleensä täysin katteettomiksi paljastuvat lupaukset, pyramidin nopea kasvu ja lopulta vielä vauhdikkaampi romahdus, kun värvättävät loppuvat tai toiminnan uskomattomuus tulee aivan ilmeiseksi. Toiminta jatkuu täsmälleen niin kauan kuin jossakin vielä on ihmisiä, joita saadaan värvättyä maksajiksi, ellei oikeusjärjestelmä ehdi puuttumaan toimintaan ensin. Useat innolla aloittaneet edustajat lopettavat tappiollisen toimintansa jo aiemmin.

Uusia edustajia värvätessä esitetään mitä ihmeellisempiä tarinoita ja lupauksia. Verkostossa on mukana milloin poliisi, milloin mikäkin virkamies; joskus toimintaan liittyy arvostettu yritys tai pankki, toisinaan taas yrityksen johdossa on pitkän uran suurissa yhtiöissä tehnyt henkilö. Vaikka esimerkiksi varsinaista tuotekauppaa ei ”vielä” ole käytykään tuotteiden tai palveluiden valtaosan ollessa vasta ”tulossa”, tarinoiden mukaan monet ovat jo suorastaan rikastuneet toiminnalla (ja ehkä perustajat ovatkin). Värvätessä luvataan suuria ja pitkäaikaisia tuloja muutaman kuukauden aktiivisen toiminnan jälkeen, ja sikäli kuin mitään tuloja tulee, ne muodostuvat suurimmaksi osaksi uusien edustajien suorittamista maksuista saadusta provisiosta tai palkkiosta.

Yleensä jokainen näistä kertomuksista osoittautuu täysin perättömäksi ja sekä liiketoiminnan tulevaisuutta että ansaintamahdollisuuksia koskevat lupaukset lopulta katteettomaksi. Asioiden toteutuminen viivästyy eikä lopputulos lainkaan vastaa sitä kuvaa, mikä verkostolle on annettu. Samalla kun edelliset lupaukset alkavat osoittautua katteettomiksi, verkoston uskon säilyttämiseksi luvataan lisää ja parempaa. Toimintaan liittyy myös jatkuva ”koulutus”: yleensä maksulliset tilaisuudet, joissa verkostossa mukana olevien uskoa pyritään kaikin keinoin pitämään yllä. Koulutustilaisuudet tarjoavat verkoston omistajille ja tilaisuuksien järjestäjille mahdollisuuden rahastaa verkostoa vielä entistäkin enemmän.

Koska lupaukset leviävät verkostossa puheina ja juttuina – jolloin niistä ei useinkaan jää kirjallisia todisteita – mahdollisesti markkinointirikokseen tai jopa petokseen syyllistynyttä edustajaa on usein hyvin hankala saada niistä kiinni, itse yrityksestä puhumattakaan.

Tällaisessa verkostossa on yleensä perimmiltään kyseessä käytännön pyramidipeli, jolle lupaukset ja/tai tuotekauppa tarjoavat kulissit – sekä yritystä, värväystä että yksittäistä jäsentä tai edustajaa varten. (Järjestelmä voi toki täyttää lain vaatimukset, eikä sitä välttämättä koskaan tutkita tai tuomita pyramidipelinä.)

Vaikka edustaja ymmärtää, mistä on kysymys, hän usein oikeuttaa toimintansa myös itselleen näillä kulisseilla – uskottelee myös itselleen, että kyseessä on ”liiketoiminta”, ei rahastus. Osalle edustajista on selvää, että toiminnassa on kyse ”alalinjan” rahastamisesta; osa uskoo voimakkaammin suuriin lupauksiin. Ilman (usein suurelta osin näennäistä) tuotekauppaa tai tulevaisuudenlupauksia olisi yleensä aivan ilmeistä, että kyseessä on ketjukirjemäinen rahankeräys, ja tällainen verkosto voi tulla tuomituksi rahankeräyslaissa kiellettyihin ketjukirjeisiin rinnastettavana laittomana pyramidipelinä.

Esimerkkejä suuri puhallus –tyypin verkostosta ovat Suomessakin jo jonkin verran. Seven Nox –niminen verkosto peri edustajilta suuria aloitusmaksuja ja lupasi myytäväksi kilpailukykyisiä sähkösopimuksia sekä kännykkäliittymiä, mutta kovin toisin kävi. Sevenin ”edeltäjä” Nature’s Own (nimellä More For You) myös peri edustajiltaan suurehkoja osallistumismaksuja maksuna aloituspaketista, kunnes iso osa sen edustajista siirtyi Seveniin; Nature’s palasi verkostona nykyisellä nimellään Nature’s of Scandinavia.

Samoin ACN Finlandin reilusti yli kymmenestä tuhannesta suomalaisesta edustajasta suuri osa ei koskaan tienannut useiden satojen eurojen lisenssimaksuaan takaisin. Suomalaisia on ollut mukana myös ”osakkeiden” ostamiseen perustuneessa norjalaisessa The Five Percent Company -viritelmässä (T5PC). Tällä hetkellä verkostomaailman suurimpia näkymiä on esittänyt suomalainen Move Networks Oy, jonka kohtalo ja esitettyjen lupausten toteutuminen jäävät nähtäväksi.

WGI Suomessa

Alla oleva on World Games Inc. -pyramidin toimintaa seuranneen nimimerkki AdaFlinkin kirjoitus WGI:n toiminnasta ja tuomioista Suomessa. WGI-tapaus on Suomen oikeushistoriassa ennakkotapaus: se on ensimmäinen rahankeräyslain nojalla tuomittu varsinainen pyramidipeli. Tällä hetkellä juttu on hovioikeuden käsittelyssä.

Lahden käräjäoikeuden pöytäkirja summaa WGI:n eli World Games Inc:n toimintaperiaatteen lyhyesti näin:

World Games Ins. (WGI) on kansainvälinen, Brittiläisille Neitsytsaarille rekisteröity peliyhtiö, johon voi liittyä jäseneksi maksamalla kolmesta eritasoisesta liittymistasosta (Player-taso, 25 Sveitsin frangia, Ambassador-taso 295 Sveitsin frangia, Virtual Broker-taso 895 Sveitsin frangia) valitsemansa tason liittymismaksun. Yleisin liittymistaso on 295 Sveitsin frangin (n. 200–210 euroa kurssista riippuen) liittymismaksun arvoinen ns. Ambassador–tason jäsenyys, jolla luvataan jäsenelle täydet ansiot. Lisäksi Ambassador tasolle jäseneksi liittyvä saa liittymismaksun vastikkeeksi oman käyttäjätunnuksen, salasanalla suojatun web-sivun, oikeuden käyttää osakepeliohjelmistoa, oikeuden pelata online-pelejä, neljä Sweepstakes 8–arpaa, 25 Sveitsin frangia kasinopelejä varten, oman pelitilin ja päivitetyn kuvan organisaatiosta.

WGI-toiminta oli aktiivista myös Internetin ulkopuolella. Lahden käräjäoikeus totesi asiasta:

Aktiivisimmat ja organisaation ylätasolla olleet jäsenet ovat levittäneet tietoa yhtiön toiminnasta asiasta kiinnostuneille yksityisasunnoissa järjestetyissä pienissä tilaisuuksissa suullisesti ja näyttämällä tietokoneelta osallistujille WGI:tä koskevia internet-sivustojaan. Lisäksi eri puolilla Suomea, muun ohessa Lahdessa, Jyväskylässä ja Oulussa on järjestetty tilaisuuksia, joissa WGI:n puolesta Suomessa toimineet henkilöt ovat esitelleet yhtiön toimintaa kymmenille tilaisuuteen kutsutuille kuulijoille. Näissä tilaisuuksissa ennalta rajoittamattomalle ja määrittelemättömälle joukolle kuulijoita on hyvinkin yksipuolisesti ja jopa aggressiivisesti luvattu toimintaan osallistuneiden saavan sitä enemmän huomattavia taloudellisia etuja mitä aktiivisempia he ovat jäsenten hankinnassa. Epäilijät ja vastaan argumentoineet on pyritty ”vaientamaan” ja saamaan pois tilaisuuksista.

WGI:n jäsenillä oli ns. Visa-elektron kortti (Pay2), jolle pystyi siirtämään ainakin alkuvaiheessa rahaa ulos WGI:stä. Pay2 toimi kuten muutkin Visa-elektronit. Pay2-kortti piti ostaa WGI:stä ja sen käyttö oli maksullista. Pay2-kortin käytöstä maksettiin bonuksia.

Korttiin oli ylälinjan lupausten mukaan sidottu paljon yhteistyökumppaneita. Oli auton vuokrausta, henkilö-/matkavakuutuksia, VIP-kohtelua kansainvälisillä lentokentillä (maksoi vaan 20 euroa ja pääsi pois ”tavallisen rahvaan” lentokentän odotustiloista) yms.

Säännöt WGI:ssä kuitenkin muuttuivat jatkuvasti: se mikä piti eilen, oli jo tänään historiaa. Rahojen kotiuttamisessa tuli ongelmia. WGI yksinkertaisesti kieltäytyi maksamasta jäsenilleen selvää rahaa erilaisiin verukkeisiin vedoten, eivätkä jäsenet enää pystyneet siirtämään rahaa henkilökohtaisille tileilleen. Kun rahaa jäsenten kuitenkin piti saada kotiutettua, WGI ehdotti vain uusien jäsenten tuomista mukaan. Suomalaiset WGI-jäsenet alkoivat myymään liittymislahjakortteja. Kuten oikeudenkäyntipöytäkirjassa asiaa kuvataan:

Jäseneksi liittyneet ovat saaneet kotiutettua henkilökohtaiselle tililleen kertyneitä varoja ns. liittymis- ja arpajaislahjakorttien myynnillä. Jäsen, jolle on kertynyt riittävästi pistetuloja henkilökohtaiselle WGI-tilille, voi ostaa tilille kertyneitä varoja käyttäen liittymis- tai arpajaislahjakortteja. Lahjakortin hinta on sama, kuin liittymishinta, tai viikkoarvan hinta.

Oikeudenkäynnissä syyttäjän vaatimus oli lyhyesti seuraava:

Yhtiön toiminta painottuu rahan keräämiseen, koska jäseneksi liittyneen jäsentuloihin oikeuttavien pisteiden kertyminen edellyttää kahden alapuolelle sijoittuvan jäsenen hankkimista. Kun jokainen jäsen hankkii alapuolelleen ns. jalkoihin vähintään kaksi uutta jäsentä, syntyy alaspäin leviävä organisaatio. Jäsenen ansiot on sidottu hänen omassa organisaatiossaan hänen alapuolelleen liittyvien jäsenten määrään ja jalkojen keskinäiseen tasapainoon. Jäsenen ansio koostuu molempien jalkojen tuotoista siten, että vähintään 1/3 ansioista on tultava pienemmästä haarasta. Näin jäseneksi liittyneet ovat saaneet kerättyä pisteitä. Kolmesataa pistettä antaa jäsenelle 100 Sveitsin frangia, joista 70 % menee jäsenen henkilökohtaiselle pelitilille ja 30 % osakepelitilille. WGI:n toimintaan on päässyt jäseneksi vain jonkun jo jäsenenä olevan WGI–internetsivustojen kautta.

Syytteen saivat Lahden käräjäoikeudessa 20 suomalaista WGI-jäsentä kesäkuussa 2005. Tuomiot annettiin kansliassa äänestyksettä (05/1658) 29.8.2005 (asianro: R 04/1236). Tuomitut joutuivat maksamaan Suomen valtiolle rikollisella toiminnalla saatu hyödyn, yhteensä n. 260 000 euroa. Sakkoja tuli maksettavaksi noin 14 000 euroa. Lahden käräjäoikeus langetti tuomionsa mm. sillä perusteella, kuinka suuri hyöty rikollisesta toiminnasta oli tullut. Yli 10 000 euroa rikoksesta hyötyneet saivat vankeustuomion ja oheissakot. Alle tuon 10.000 euroa saaneet selvisivät sakoilla, mutta kuitenkin menettivät rikollisella toiminnalla saadun hyödyn valtiolle. Lahden käräjäoikeus perusteli tuomiotaan seuraavasti:

Edellä selostetulla tavalla jäseneksi liittyneen tulot kertyvät yleisöön vetoamalla kokonaan tai osittain vastikkeetta niistä maksuista, joita toimintaan myöhemmin mukaan liittyvät jäsenet maksavat. Osallistujille on luvattu sitä enemmän taloudellista etua mitä aktiivisempia he ovat tässä jäsenhankintatoiminnassa. Teot täyttävät rahankeräysrikoksen tunnusmerkistön. Tältä osin kyseessä on rahankeräyslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettu ketjukirjemäinen rahankeräysjärjestelmä.

WGI:n suomalaiset jäsenet valittivat Kouvolan hovioikeuteen tuomioistaan. Samoin teki myös syyttäjä Nyrhilä. WGI-jäsenet vetosivat hoviin, että sakkorangaistukset ja rikoksella saatuna hyötynä valtiolle tuomitut rahat ovat kohtuuttomia heidän varallisuuteensa nähden. He pyysivät lisäaikaa sakkojen ja valtiolle tuomittujen rahojen maksuun. Hovi ei tähän kuitenkaan suostunut, vaan määräsi kaikki maksuun. WGI-jäsenet valittivat uudelleen Kouvolan hoviin ja pyysivät kokonaan uutta pääkäsittelyä, koska heitä ei ollut kuulemma ymmärretty oikein Lahden raastuvanoikeudessa.

WGI myi asiakas-/jäsenrekisterinsä Aspiritukselle, joka perustettiin WGI:n raunioille. Samoja henkilöitä löytyy sellaisten pyramidien kuin Skybiz, VGG, WGI ja Aspiritus taustalta.

Päivitys: Kouvolan hovioikeus tuomitsi WGI:n jäsenet rahankeräysrikkomuksesta ja arpajaisrikoksesta sakkorangaistuksiin 26.1.2007. Hovioikeuden mukaan WGI:n toimintaa Suomessa edistäneet henkilöt eivät syyllistyneet rahankeräysrikokseen, sillä he eivät olleet järjestelmän kehittäjiä ja toimeenpanijoita, vaan rahankeräysrikkomukseen. (Esimerkiksi Moven tapauksessa rahankeräysrikoksesta tuomittiin pyramidipelin kehittelijät.) Syyttäjän kanssa hovioikeus oli kuitenkin yhtä mieltä siitä, että nettipelitoiminnan edistäminen Suomessa täytti myös arpajaisrikoksen tunnusmerkistön. Vastaajat välttyivät vankeusrangaistuksilta ja valtiolle tuomitun rikoshyödyn määrää tarkistettiin alaspäin toiminnan suurten kulujen vuoksi; sakkorangaistukset säilyivät. Korkein oikeus ei antanut jutussa valituslupaa syksyllä 2007.

Moven aloitusostos ennen ja nyt

Eräs entinen Movessa mukana ollut, nimimerkki movettaja2, lähetti minulle tämän kirjoituksen, jossa hän vertailee Moven edustajaksi alkavan kampanjatuotepaketin hintoja ennen ja nyt. Tulokset ovat erittäin mielenkiintoisia - niin mielenkiintoisia, että näitä teemoja esittelevät viestit pyydetään poistamaan erään keskustelupalstan keskusteluista.

Vanha kampanjatuotepaketti

MTV3:n 45minuuttia ohjelmassakin näkyi MOVEn oma versio vanhaan kampanjatuotepakettiin sisältyvien tavaroiden arvosta.

Nämä olivat hinnat:

• MOVE-edustajalaukku+materiaalit 200 €
• Näytetuotteet 100 €
• MOVE Magazine ainaistilaus 300 €
• Maastopyörä 399 €
• YHTEENSÄ 999 €

Ja tässä nähdään hieman viitettä niistä todellisista arvoista. Näillä hinnoilla osittain samalla omistuspohjalla oleva S2E Oy myy MOVEn vanhaan kampanjatuotepakettiin kuuluneita tuotteita omassa verkkokaupassaan. Minkäköhän takia S2E myy noita halvemmalla? Varsinkin kun S2E on vain MOVEn yhteistyökumppani ja näin luulisi että se myy niitä kalliimmalla.

Hinnat S2E:ssä:

• MOVE-edustajalaukku+materiaalit 148 €
• Näytetuotteet 82 €
• MOVE Magazine ainaistilaus 300 €/5 = 60 €
• Maastopyörä 399 € tai vähemmän
• Toimitus 9 €
• YHTEENSÄ 698 € tai vähemmän
• Credittejä kertyy ostajalle 190kpl

Move Magazine -tilauksen kohdalla on tämä sivuilla mainittu ero aiempaan:

"Move Magazine -lehden ainaistilaus. (...) Tilaaja saa viisi kappaletta joka numeroa."

Eli siis S2E:n kautta tilattuna lehteä tulee 5kpl joka numeroa. Vanhan kampanjatuotepaketin ostaneet edustajat ovat saaneet vain yhden kappaleen per ilmestynyt numero, jos sitäkään.

Tämä on siis S2E:n kanta kampanjatuotepaketin arvosta. Huomaa vielä että näistä hinnoista maksetaan creditit sekä ylälinjaan organisaatioprovisiota! (1 Cr.=1 €)

999-(698-190)=491 €

Näin ollen kun uusi Franchise-edustaja maksoi kampanjatuotepaketistaan 999 €, maksoi hän S2E Oy:n määrittelemään kampanjatuotepaketin arvoon perustuen 491 € tyhjästä. Melko mielenkiintoista. Vaikka MOVE päättäisikin muuttaa sääntöjä vanhoille edustajille paremmiksi ja rupeaisi toimittamaan kaikille 5 kpl joka numeroa (mitä en oikein usko), ilmaa jäisi silti 251 €.

Kaiken kukkuraksi kun arvioidaan kampanjatuotepaketin arvoa, tulee ottaa huomioon tuotteiden sisäänostohinnat, ei niitä millä S2E tai MOVE niitä itse myy. Kampanjatuotepaketti on ennen toiminut ns. aloitusostona, tai kuten MOVE itse ennen sitä nimitti: edustaja-lisenssinä, mitä ilman ei ole edustajaksi pääsyt.

Uusi kampanjatuotepaketti

Nykyään MOVE ei pakota eikä edes suosittele ostamaan kampanjatuotepakettia. Edustajana toimivaksi Kanta-asiakkaaksi voi siis ryhtyä myös ostamalla jotain muuta josta nousee ylälinjaan 250 organisaatioprovisiopistettä. Tämä on kuitenkin yleensä se kalliimpi vaihtoehto.

Useiden lähteitteni mukaan tämä on uusi Team Infinityn suosittelema kampanjatuotepaketti:

• Edustajalaukku+materiaalit 148 €
  
• Näytetuotteet 82 €
  
• MOVE Magazine 300 €
  
• Maastopyörä 399 €
  
• Tasapaino Jäsenyys 60 €
  
• Toimitus 10 €
  
• YHTEENSÄ 999.00 €
  
• Kertyneet Creditit 200kpl

Ostamalla tämän paketin edustaja saa 5kpl jokaista Magazinen numeroa.

Kouluttajabonukset ennen ja nyt

Nykyään:
Kouluttaja-bonukset: Kouluttaja 1 ja Kouluttaja 2 saa myyntiprovisiona Edustajana toimivan Kanta-asiakkaan ensimmäisen ostoksen Creditit, jos ostos maksetaan 2 viikon kuluessa edustajan "paikanvarauksesta" organisaatioon.

Ennen:
Helper-bonus on 100 € provisio edustajalle joka auttoi kampanjatuotteen myynnissä. Sponsor-bonus on 100 € provisio edustajalle joka myi kampanjatuotteen

Kun vertaa Kouluttaja-bonussääntöä tuohon Helper/Sponsor-bonussääntöön niin huomaa että K-Bonussäännössä on tarkasti määritelty mistä nuo kouluttajabonuksen creditit tulevat. Eli siis Teamin suosittelemasta kampanjatuotepaketista tai muusta edustajana aloittamiseen tarvittavasta ostoksesta jonka uusi Edustajana toimiva Kanta-asiakas ostaa. Esimerkiksi jos uusi Edustajana toimiva Kanta-asiakas ostaa kampanjatuotepaketin ensimmäiseksi ostokseen, saa siitä Kouluttaja 1 100 Cr. (100 €) ja Kouluttaja 2 100 Cr. (100 €). Nuo creditit tulevat siis uusien sääntöjen mukaan kampanjatuotepaketin ostosta.

Näin MOVE itse säännöissään vahvistaa sen että uusi Edustaja maksaa Kouluttajilleen kouluttajabonuksen, jota on kutsuttu myös värväysrahaksi.

s2e asiakkaan silmin

Uutinen: Moven oikeusjuttu johti tuomioihin rahankeräysrikoksesta ja markkinointirikoksesta

S2E-”kauppakeskukseen” tutustuttuaan verkostomarkkinoinnista ja mielenhallinnasta ansiokkaasti kirjoittanut nimimerkki Berzerke kertoi minulle lähettämässään kirjoituksessaan omista kokemuksistaan. Tässä hänen kirjoituksensa, joka kuvaa hyvin ihmisten ällistystä tämän aivan "uuden jutun" äärellä.

1. Portaali

Asiakkaalle ensivaikutelma portaalista kaikkine omituisuuksineen on epämieluisa, sillä musta-punainen väriyhdistelmä viittaa myrkyllisyyteen, ja tutkitusti vähentää asiakkaiden ostohalukkuutta. Matomainen logo ei paranna tilannetta yhtään.

S2e-portaalia alustavasti mainostettiin - kuten me kaikki tiedämme - mahtavana 3D-kauppakeskuksena. Kaikki ennakko-odotukset petettiin surutta, sillä sisään astuessaan asiakas kohtaa animaation, jossa virtuaalisen asiakkaan silmin astutaan kauppakeskuksen "kartta-aulaan". Animaatio on turha, eikä pelkästään turha, vaan kaupantekoa käytännössä haittaava. Senkin vuoksi, että se on surkea.

Omituisen animaation jälkeen asiakas asetetaan katselemaan karttaa, siis virtuaalisen kauppakeskuksen kerrospiirrosta. Portaalin kerroskarttojenkin surkea toteutus suorastaa paiskii asiakasta kasvoille: kerrokset ovat samanlaisia, ja salaperäinen F-"liiketila" eivät anna minkäänlaisia perusteita uskoa kauppakeskuksen käytännölliseen toimintaan.

Eikä tässä kaikki! Animaatiossa ja kuvissa kauppakeskuksesta on pyörinyt jos jonkin näköistä kummajaista. Unikulman mainokset pyörivät liiketilojen ikkunoissa, tietysti vain toiminnan alkuaikoina. Nyt hennonvaaleat ikkunakaistaleet peittävät Unikulman entisiä liiketiloja. Tyhjissä liikeikkunoissa on bongattu "for rent" -kyltti - jossa ei ole tietysti mitään vikaa. Mutta eihän s2e:n johtoportaassa haluta antaa sitä kuvaa, että tyhjiä tiloja vuokrataan, ei! Kaikki yrityksethän olivat alun perin jonottamassa s2e:n liiketoimintakumppaniksi! Samoin voisi ihmetellä mitä eBookersin logo teki näyteikkunassa? Tiettävästi kyseinen yritys ei ole ollut kauppakeskuksen toiminnassa mukana, ja heti kun suomi24:n keskustelufoorumeilla bongataan eBookersin logo, se katoaa jättäen jälkeensä vain kauniin aurinkorannan.

Uskomattomasta kauppakeskuksesta iloistuneena asiakas astelee kauppaan, ja kas! Mitä hän kohtaakaan, aneemisen näköisiä ja satunnaisesti toimivia tyhjiä liiketiloja - jokainen animaatio kuljettaa asiakkaan saman nurkassa sijaitsevan liiketilan eteen, vain ikkunatarroja on vaihdettu. Niin huonosti kauppakeskus on tehty. Viis siitä, kuvitelkaamme että asiakas on roolissaan täydellisesti sopeutunut s2e:n haastavaan ostosympäristöön.

2. Yhteistyökumppanit

Puhutaanpa hieman niistä kaikista s2e:n yhteistyökumppaneista, joilta asiakas tahtoo malttamattomasti ostaa tavaraa! Kaikki alkoi siitä, kun kauppakeskuksen avautuessa siinä oli kaksi oikeaa, ulkopuolista liikettä: Cazze ja Unikulma. Yllättäen keskustelupalstoilla kiirii huhuja, ettei Unikulmalla olekaan mitään yhteistyösopimusta s2e:n kanssa!

Unikulma poistuu kauppakeskuksesta, vain muutaman myyntipäivän jälkeen. Tilalle ilmestyi Bed Store, johon asiakas ei kuitenkaan päässyt vierailulle. Bed Store ei koskaan aukaissut liiketilojaan, vaikka varmasti sijoittikin sinne valtaisat rahasummat. Nykyisin unimaailman puolelta kauppakeskuksessa palvelee Sleep Well - eli Nukkumakaivo!

Samantapaista tarinaa noudatti asiakkaan suruksi myös optiikkaliike Cazze, tosin nykyisin se on vakiinnuttanut paikkansa s2e:n uskomattomassa monitavaratalossa. Parhaimman korren veti kuitenkin pulju.net, vaikkakin se on hieman pienempi pulju. Se nimittäin onnistui selväsanaisesti ilmoittamaan kotisivuillaan, ettei ole missään tekemisissä s2e-nimisen sivuston kanssa, ja on pyytänyt poistamaan kaikki viitteet heihin.

Nyt kavereiltaan tästä uskomattomasta kauppakeskuksesta kuulleet asiakkaat ovat suruissaan! Missä on kaikki kaupat? Missä he tuhlailevina porhoina voisivat levitellä rahojaan? Onneksi sormi kolisuttelee hiiren vasenta korvaa oikealla hetkellä, ja tästä seuraavalla virtuaalisella pakomatkallaan todellisuudesta he törmäävät STOREen.

Storen etuseinämällä komeilee komea ROLEX (Sea Dweller - 4000), ja tämän johdosta kaikki asiakkaat pomppivat riemuissaan! Täytyyhän tämän olla maailman paras kauppakeskus, tai ainakin Suomen - missä muualla täällä muka rolexeja myytäisiin?! Totuus paljastuu hyvin pian: Hyllyt eivät notku kaikkien himoitsemia tarvikkeita, vaan niiden perukoilta löytyy jonkun Manun kirjoittamia motivointikirjoja, omituisia Gangsta-kenkiä (joilla koditon spurgukaan ei astelisi) ja epäilyttävän liukkaita, suomalaisille suunniteltuja Omega-3 rasvahappokapseleita, jotka on puristettu anjoviskalaöljystä. Kaikesta tästä, pikkuhiljaa, asiakkaalle tulee vahva olo pettymisestä! Onneksi kauppakeskuksessa on muitakin liikkeitä!

Paluu kauppakeskukseen on lohduton; Kaupat ovat taas vaihtaneet omituisesti nimiä ja asiakkaan olo on jälleen vähintäänkin sekava, nimittäin; hänestä tuntuu kuin vaate-, kulta-, vanne-, fillari-, porno-, kirja-, levy-, huonekalu-, eläintarvike-, peli-, mobiili- ja viinikauppias olisivat sama henkilö!

Asiakas on aina oikeassa, ja tämä asiakas tahtoo vielä vilkaista vastapäätä sijaitsevan electronics-liikkeen ennen poistumista vähäisten ostosten kanssa. Liike vaikuttaa tosi asialliselta, paitsi se sama epäilyttävä myyjä tuntuisi taas lymyilevän käsiään hieroen tiskin takana.

Jotain tilanteessa tuntuu kajahtaneelta - sitten aimo asiakas muistaakin, että Perähikiän Pentti myy navetassaan näitä samoja tavaroita ja samalla hinnalla. Muutenkin harmittaa, kun Storesta ostama videokamera olikin paljon kalliimpi, kuin täällä electronics-liikkeessä - vaikka tiskin takana on sama mies!

3. Info: Krediitit ja säännöt

Asiakkaalla on kaksi teoreettista tapaa saada yhteys kauppakeskuksen ylläpitoon: Matka Turkuun, ja lähettämällä kilokaupalla postia inva@s2e.fi-osoitteeseen. Mainittu osoite ei tietenkään ole oikea, mutta paluuposti sieltä on yhtä todennäköistä kuin oikeasta osoitteesta. Edes viikoittainen tiedote ei kerro mitään uutta: sitä ei nimittäin tule vaikka tilaisi. Ketään henkilöä ei myöskään sivuilla mainita.

Seuraavaksi asiakkaan täytyy vilkaista usein kysytyt kysymykset. Siellä puhutaan "Crediteistä", vaikka Storessa puhuttiin Krediteistä. Oikeaoppisesti nimi pisteytykselle olisi tietenkin krediitti. Muutenkin UKK:n kysymyksiin vastataan lyhyesti, ilman perusteluja.

Koko homman kantavana ideana pidetty krediittijärjestelmä suorastaan kusee: krediiteillä ei ole suoraa prosentuaalista suhdetta ostoksen hintaan, vaan vaikuttaisi, että mitä enemmän tuotteen hinnassa on ilmaa, sitä enemmän siitä saa krediittejä. Eli periaatteessa asiakas sumutetaan vaihtamaan rahansa s2e:n pisteiksi, joita ei ole mahdollista lunastaa rahaksi ja joka käyvät vain s2e:ssä itsessään - jos sielläkään. Se siitä alennuksesta. Sitä paitsi, krediittijärjestelmä ei näyttäisi toimivan ollenkaan! Missään ei ensinnäkään kerrota asiakkaalle, kuinka nämä pisteet saa lunastettua rahoiksi. Toisekseen, pisteiden rekisteröityminen toimii käytännössä erittäin epämääräisesti

S2E:n säännöt eivät jätä asiakkaille suojaa: S2e nimittäin pidättää ylipäätään oikeuden tehdä sääntöihin muutoksia. Itse säännöissä mainitaan s2e:n oikeus muuttaa toimintaformaattiaan milloin vain, ja lopettaa kanta-asiakas-krediittijärjestelmä, tai muuttaa sitä milloin vain. Säännöissä mainitaan, ettei krediiteillä ostettua voi palauttaa. Toisaalta etämyyntiin kuuluu 14 päivän palautusoikeus. Eihän tälläkään ole mitään merkitystä.

Tottahan toki asiakas haluaa tietää, mitä tietoja nyt jo ei-niin-hienoksi paljastunut kauppakeskus säilyttää hänestä. Totuus raapaisee taas karmivasti. Yli 40-sanainen virke, ja erittäin sekava kohta rekisteriselosteessa antaa s2e:lle oikeuden levittää asiakkaidensa tietoja kaikille, jotka se asianomaisiksi katsoo - mutta ei ulkopuolisille!