Seven International Ab Suomessa

Ruotsalainen verkostomarkkinointifirma Seven International Ab rantautui Suomeen loppukesällä 2003. Suurten puhallusten tyyliin verkostofirmalla oli suuret aloitusmaksut tai -ostokset, muttei aluksi lähes lainkaan myytäviä tuotteita vaan ainoastaan lupauksia tulevasta tuotevalikoimasta. Sevenin oli tarkoitus myydä aiempaa halvempia PGFree-nimisiä matkapuhelinliittymiä sekä myöhemmin myös sähkösopimuksia. Seveniin siirtyi suurehko joukko Nature’s Own –verkoston edustajia, ja toiminta levisi nopeasti lähes koko maahan.

Mukaan lähtevältä ”partnerilta” perittiin 400 euron liittymismaksu, jonka vastikkeeksi sai jonkin verran yrityksen materiaalia. Tämän lisäksi tuli ostaa Sevenin osakkeita 300 euron hintaan. Kenties siksi, että kaikkein pahinta pyramidipelivaikutelmaa vältettäisiin, Sevenin järjestelmä oli rakennettu niin, että ylälinja sai 30 euron korvauksen nimellisesti uuden edustajan välttämättömistä ensimmäisistä asiakkuuksista – käytännössä viidestä PGFree-liittymästä, joita edustajalta edellytettiin – ei siis uuden edustajan liittymisestä sinänsä. Omista sekä alalinjan tekemistä asiakkuuksista edustaja sai korvauksen Sevenin osakkeiden muodossa. Lopulta käytännössä ainoa tulonlähde edustajille oli uusien ”partnereiden” värvääminen.

Mikäli Sevenistä olisi tehty laitonta rahankeräystä koskeva tutkintapyyntö, se olisi voinut johtaa pidemmälle, jos olisi katsottu, että 30 euron provision ylälinjalle maksaa käytännössä uusi edustaja aloitusmaksussaan tai ”aloitusostoksessaan” ja että Seven näin voi täyttää kielletyn pyramidipelin tunnusmerkit.

Sevenin toiminta ei kuitenkaan joutunut vastatuuleen poliisitutkinnan vuoksi, vaan toiminnan epäuskottavuus alkoi pian olla ilmeistä. Lupaukset olivat suuria. PGFree-liittymien välisten puheluiden oli tarkoitus olla ilmaisia ja verkostossa kerrottiin, että suomalaiset matkapuhelinoperaattorit suorastaan kilpailivat siitä, kuka saa Sevenin liittymät itselleen. Samaan aikaan syksyllä 2003 kerrottiin Elisan ryhtyneen PGFree-liittymien operaattoriksi, mutta väite kumottiin miltei heti esimerkiksi Helsingin Sanomissa.

Loppujen lopuksi syyskuussa 2003 jo valmiiksi myytyjen liittymien operaattoriksi tuli Finnet (DNA:n operaattori) ja liittymät alkoivat hiljalleen avautua. Hinnat eivät olleet kasvavassa kilpailussa halvimmat, asiakaspalvelu ei toiminut, sim-korttien toimittamisessa, laskutuksessa ja liittymien aukeamisessa oli ongelmia.

Toinen suuri ongelma oli yrityksen uusille edustajille sekä myös ulkopuolisille suuntaama osakeanti, jota ei ollut arvopaperimarkkinalain edellyttämällä tavalla hyväksytetty Rahoitustarkastuksella. Osakeanti jouduttiin keskeyttämään. Rahoitustarkastus hyväksyi lopulta Sevenin osakeannin, mutta edellytti, että siihen mennessä tehdyt merkinnät voidaan perua ja että Sevenin tarjousesitteeseen lisätään teksti, jossa muun ohessa todetaan:

Osakkeita tarjotaan verkostomarkkinoinnin keinoin, eikä myyntiorganisaatiolla ole kokemusta arvopaperien markkinoinnista ja siihen liittyvistä säädöksistä. Tästä syystä arvopaperien markkinoinnissa on saatettu kiinnittää huomiota pikemminkin verkostomarkkinoinnin kautta saataviin tuottomahdollisuuksiin kuin arvopaperien ja niiden liikkeeseenlaskijan ominaisuuksiin ja riskeihin.

Pieni osa verkostossa mukana olleista onnistui saamaan tässä yhteydessä takaisin osakkeisiin ”sijoittamansa” rahat. Päinvastaisista lupauksista huolimatta Seven ei koskaan listautunut pörssiin ja osakkeiden arvo käytännössä mitätöityi lupaillun ”tuhatkertaistumisen” sijaan.

Samaan aikaan verkostolle kuitenkin kerrottiin Sevenin uusista suunnitelmista. Yritys esitti perustavansa uuden kaupallisen tv-kanavan, SevenTV:n, jonka lähetyksen oli tarkoitus levitä nopeasti useisiin maihin, sekä Internet-pelisivuston nimeltään Gamepox. Mitään järin varteenotettavaa ei kuitenkaan syntynyt, ja kun näidenkin suurten lupausten toteutuminen alkoi vaikuttaa varsin epätodennäköiseltä, vuoden 2004 aikana Sevenin pyramidi hiljalleen romahti ja viimeisetkin edustajat lopettivat aktiivisen toiminnan. Sevenistä oli lyhyen aikaa mahdollisuus saada takaisin myös satojen eurojen aloitusmaksu, mutta harvat edustajat onnistuivat käyttämään tätä tilaisuutta hyväkseen tai ylipäätään tiesivät siitä. DNA osti myydyt liittymät lopulta kesäkuussa 2005.

Sevenin tarina ei kuitenkaan pääty tähän. Suuri osaa Sevenin verkostoa siirtyi vuoden 2005 alussa Move Networks Oy:n edustajiksi tämän uuden verkostoyrityksen aloittaessa Suomessa. Verkostoilla on myös palkkiojärjestelmässään ja ”pätevöitymisehdoissaan” runsaasti samankaltaisuuksia. Tämän lisäksi vuoden 2006 helmikuussa Seven tuli uudestaan Suomen markkinoille uudella toimintanimellään Zinzino.

Zinzinon idea on myydä yksinomaan kahvia verkostomarkkinoinnin keinoin. Yrityksen edustajaksi ryhtyvä saa ilmaisen kahvikoneen ja sitoutuu samalla pitkäaikaiseen ja verrattain varsin kalliiseen kahvitilaukseen, jossa yhden kupin hinnaksi tulee toimituskuluineen noin kaksi euroa. Zinzinon palkkiojärjestelmä näyttäisi olevan pääpiirteissään samankaltainen kuin Sevenin aiempi järjestelmä; tällä kertaa tosin tuote on konkreettinen. Nähtäväksi jää, kuinka paljon edustajia tähän toimintaan saadaan liittymään ja kuinka moni lopulta vaihtaa juhlamokkansa verkostokahviin.

Linkit:
Uutinen Sevenin maihinnoususta ja suunnitelmista (Kaleva 16.8.2003)
FST:n Spotlight –ohjelma Sevenistä (sisältää suomenkielisenä osiona Manu Rekolan haastattelun)
Sevenissä mukana olleen kokemuksia (Radikaali.net:n keskustelualue)