Nykyisen rahankeräyslain säädökset ovat valtaosin peräisin vuosilta 1980 ja 1983. Laki on koko lailla vanhentunut, ja tämän vuoksi Eduskunnan käsittelyssä onkin esitys uudeksi rahankeräyslaiksi. Tällä hetkellä vielä voimassa olevassa, ”vanhassa” rahankeräyslaissa ei ole määritelty pyramidipeliä lainkaan, mutta oikeuskäytännössä pyramidipelin tapaan järjestetty rahankeräys tai ”tuotekauppa” on rinnastettu rahankeräyslaissa erikseen kiellettyihin ketjukirjeisiin.
Verkostomarkkinoinnin, pyramidipelin ja ketjukirjeiden yhteneväisyydet ovat ilmeiset. Kaikissa näissä on yleensä tarkoitus saada uusia liittymään mukaan toimintaan ”tasoittain” niin, että alemmilla tasoilla olevien toimintaan käyttämää rahaa nousee ylemmille tasoille; ketjukirjeiden kohdalla oikeastaan koko tämä raha jakautuu ”ylälinjaan”, verkostoissa ja pyramidipeleissä usein osa rahasta menee toimintaa pyörittävälle pääyritykselle. Jokaisen uuden tason on näissä kaikissa tarkoitus olla edellistä suurempi. Lisäksi yleensä toiminnassa ollaan mukana nimenomaan rahan ansaitsemisen uskossa ja toivossa.
Mikä sitten on ratkaiseva ero laittoman pyramidipelin ja tuomiot varmasti välttävän verkostomarkkinoinnin välillä? Pyramidipelejä ja niiden suhdetta ”monitasomarkkinointiin” (multi-level marketing, MLM) nyt vielä voimassa olevan ”vanhan” rahankeräyslain aikana kuvataan Hallituksen esityksen 102/2005 sivuilla seuraavasti:
Ketjukirjeen tavoin pyramidipeleinä toimeenpannut rahankeräykset voidaan tulkita jo nykyisellään kielletyiksi. Olennaista näissä toimeenpanotavoissa on, vastaako uusien myyjien värväämisestä saatavaa palkkiota jakelutavalle luonnostaan kuuluva kustannushyöty vai maksavatko sen uudet myyjät. Sellainen maksu voi olla suorassa muodossa osanottaja-, ilmoittautumis- tai liittymismaksu tai vastaava.
Kuten näkyy, nykyinen rahankeräyslaki ja oikeuskäytäntö keskittyvät lähinnä uusien mukaan liittyvien edustajien, myyjien tai vastaavien toimijoiden mukaan liittymisen yhteydessä suorittamaan maksuun tai ostokseen, joka edelleen oikeuttaa hänet palkkioihin muiden mukaan liittyneiden vastaavanlaisista maksuista tai ostoksista. Olennainen ero laillisen ja laittoman ”pyramidin” välillä on siis se, että laittomassa pyramidissa osanottajan toiminnan aloittamiseen oikeuttavasta maksusta tai ostoksesta maksetaan hänen värvääjilleen palkkio, jonka käytännössä maksaa värvättävä itse. Mikäli toimintaan liittyvältä peritään joko suoraan tai välillisesti niin suuri rahasumma, että käytännössä hän maksaa itse värvääjilleen värvätyksi tulemisesta, toiminta voi tulla tuomituksi laittomana rahankeräyksenä.
Vuoden 2005 elokuussa Lahden käräjäoikeudessa WGI-tapaus osoittaa, että tullakseen tuomituksi laittomana rahankeräyksenä järjestelmän uusien aloittajien maksaman liittymismaksun ei tarvitse olla täysin vastikkeeton. WGI:n toimintaan liittynyt ei maksanut liittymismaksuaan täysin tyhjästä vaan sai sen vastikkeeksi arpoja ja nettikasinon muita palveluita sekä toimintaansa tarvittavia välineitä. Kyseenalaista oli kuitenkin, vastaako maksettu hinta lainkaan vastikkeen todellista arvoa. Käräjäoikeus totesi, että WGI-toiminnassa raha kertyi kokonaan tai osittain vastikkeetta uusien aloittajien maksamista maksuista, sillä maksut olivat niin suuria saatuun vastikkeeseen nähden. WGI-juttu on tällä hetkellä vireillä hovioikeudessa sekä syyttäjän että vastaajien vaatimuksesta.
Lyhyesti: mikäli toimintaan mukaan liittyvän on – yleensä toiminnan aloittamisen edellytyksenä – maksettava suorassa tai epäsuorassa muodossa jokin sellainen maksu, josta osa annetaan hänen ”värvääjilleen” eli toimintaan mukaan saaneille, tällainen toiminta voi tulla tuomituksi ketjukirjeeseen rinnastettavana, laittomana pyramidipelinä. Maksun ei tarvitse olla täysin vastikkeeton vaan se voi tapahtua myös epäsuorassa muodossa esimerkiksi tuotteiden ja palveluiden kauppaan verhottuna.
Linkit:Hallituksen esitys uudeksi rahankeräyslaiksi (102/2005)
WGI Suomessa
Move Networks Oy ja pyramidipelit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti