tiistaina, maaliskuuta 14, 2006

Verkostomarkkinointi ja pyramidipelit - Osa II

Pyramidipelit uuden rahankeräyslain valossa

"Uusi" rahankeräyslaki ja siihen liittyvät muutokset (HE 102/2005) tulivat hyväksytyiksi muutettuina Eduskunnan toisessa käsittelyssä 12.12.2005.

Uusi laki poikkeaa vanhasta siinä, että siinä on erikseen ja suoraan pyritty määrittelemään pyramidipeli (4 §), joka on esimerkiksi ketjukirjeen ohella kielletty rahankeräyksen toimeenpanon muoto (9 § kohta 4). Pyramidipelin toimeenpaneminen ja edistäminen täyttää rahankeräysrikoksen tunnusmerkit.

Pyramidipeli määritellään laissa näin:
[Tässä laissa tarkoitetaan] pyramidipelillä toimintaa, jossa mukaan liittyvän henkilön ansainta- tai voittomahdollisuudet osaksi tai kokonaan muodostuvat vastikkeetta niistä maksuista, joita toimintaan myöhemmin mukaan liittyvät maksavat osallistumismaksuina tai muina kerta- tai toistuvaissuorituksina. [4 § kohta 5.]
Selvää lienee, että pyramidipelinä tämän määritelmän perusteella tulee useimmiten tarkastella erilaisia sijoitus- ja vakuutushuijauksia, joissa osallistujille luvatut tuotot syntyvät tosiasiassa toimintaan myöhemmin liittyvien maksamista maksuista ja sijoituksista. Tällaisia järjestelmiä nimitetään usein Ponzi-huijauksiksi.

Erityisesti netissä leviää tälläkin hetkellä lukuisia järjestelmiä, jotka palkitsevat erilaisilla "lisäansioilla" uusien sijoittajien tai vakuutuksenottajien mukaan tuomisesta. Kaikkia verkostomarkkinoinnille tyypilliseen "suosittelupalkkiojärjestelmään" perustuvia sijoitusmahdollisuuksia on syytä tarkastella erittäin kriittisesti, koska varsin todennäköisesti kyseessä on Ponzi-huijaus.

Hankalampaa on vetää raja pyramidipelin ja "laillisen", tuotteiden kauppaan perustuvan verkostomarkkinoinnin välille. Lakiesitys ottaa kyllä kantaa myös pyramidipelien ja verkostomarkkinoinnin suhteeseen seuraavin sanankääntein:

Erilaisten tuotteiden, tavaroiden tai palveluiden markkinointia voidaan harjoittaa luvallisesti siten, että markkinointi on järjestetty ketjun muodossa. Tällöin olennaista on, että tuotteiden tai palveluiden kauppa on todellista ja myyjien tulot kertyvät tuotteiden tai palvelujen kaupasta bonusten tai selkeästi määritellyn tuotto-osuuden muodossa, eikä mahdollinen tuotto perustu yksinomaan uusien jäsenten tai osallistujien liittymismaksuihin.

Vaikka tämä lakiesityksen kohta yhäkin keskittyy lähinnä pyramidipeliin mukaan lähtevien maksamiin liittymismaksuihin, se viittaa myös ”henkilön jälkeen liittyvien henkilöiden maksusuorituksiin”. Tällä on oma merkityksensä myös verkostomarkkinoinnin kannalta. Varsinaisen lakitekstin sisältämässä pyramidipelin määritelmässä sanotaankin aivan suoraan, että kyseeseen voi tulla myös muut kuin varsinaisen liittymisen yhteydessä tai sen edellytyksenä suoritetut maksut.

Huomio kiinnittyy seuraavaksi kohdan kuvaukseen maksujen vastikkeettomuudesta. Kuten edellisessä osassa käsitellyssä WGI-tapauksessa, vastikkeettomuus ei tarkoita sitä, että rahojen vastikkeeksi ei saa yhtikäs mitään, vaan myös esimerkiksi päivänselvä ylihinta voidaan katsoa osittain vastikkeettomaksi. Lakiesityksessä suoritetun maksun ja vastikkeen suhdetta kuvataankin seuraavasti:

Kaupankäynnille ominaisten suorituksen ja vastasuorituksen tulee kohdata ajallisesti, määrällisesti ja laadullisesti oikeasuhteisina. Käytännössä pyramidipelin muodossa tapahtuvassa toiminnassa pyritään toiminta kuvaamaan sellaiseksi, että siihen osallistuva saa vastikkeen. Vastikkeeksi kuvataan esimerkiksi mahdollisuus saada myöhemmin joitakin taloudellisia etuja. Tyypillistä näille luvatuille eduille on, että ne on mahdollista saada huomattavan pitkän ajan kuluttua ja niiden saaminen on riippuvainen henkilön jälkeen liittyvien henkilöiden maksusuorituksista.

Mikäli esimerkiksi ketjussa järjestetyssä markkinoinnissa tuoteostoksen hinta ja rahalle saatu vastike eivät kaiken järjen mukaan kohtaa, vaan hinta on selkeästi liian korkea ja ”ylihinnan” vastikkeeksi luvataan kenties pikemminkin suuria tuloja, kyse voi olla laittomasta pyramidipelistä – etenkin silloin kuin nuo suuret tulot syntyvät toisten mukana olevien maksamista samankaltaisista maksuista.

Mutta mihin lopulta vedetään ”laillisen” verkostopyramidin ja lainvastaisen pyramidipelin välinen raja? Lakiesitys ei sisällä mitään suoraa ratkaisua tähän kysymykseen. Voi vain todeta, että mikäli selvälle ylihinnalle saa vastikkeeksi lupauksen sellaisista tuloista, jotka kertyvät toisten vastaavalla tavalla ylihintaa maksaneiden suorituksista, voi toiminnassa olla kyseessä uuden rahankeräyslain tarkoittama pyramidipeli. Seuraavat vuodet ja niiden aikana käsittelyyn tulevat, uuden rahankeräyslain mukaiset oikeustapaukset linjaavat, minkälainen maksetun suorituksen ja sille saadun vastikkeen tulee olla, jotta toiminta ei tulisi tuomituksi pyramidipelinä.

Uusi rahankeräyslaki sisältää viittauksen rikoslakiin, jonka sisältämät tuomiot ovat aiempaa kovemmat. Rahankeräysrikoksesta, jollainen esimerkiksi kielletyn pyramidipelin toimeenpano tai aktiivinen toiminta sellaisessa voi olla, on määrätty rangaistukseksi sakkoa tai maksimissaan kahden vuoden vankeustuomio.

Edit 3.4.2006: Uusi rahankeräyslaki vahvistettiin 31.3.2006 ja se astuu voimaan 1.7.2006.

Linkit:
Finlex: Hallituksen esitys 102/2005 uudeksi rahankeräyslaiksi
Eduskunta: Uuden rahankeräyslain käsittely
Petteri Haipola: Riittämätön lakiesitys

1 kommentti:

voivala kirjoitti...

Hyvää työtä arvostan vaivannäköänne. ps jatka samaa rataa...