Move Networks taas mediassa

Turun käräjäoikeuden tuomittua Move Networks Oy:n vastuuhenkilöt rahankeräysrikoksesta ja markkinointirikoksesta tapaus on ollut esillä useissa lehdissä ja myös televisiossa. Laajimmat jutut Moven toiminnasta ovat tehneet MTV3:n 45 minuuttia -ohjelma, joka on kiitettävästi seurannut tapauksen etenemistä (viimeksi 4.4.2007), sekä Etelä-Suomen Sanomat, jossa ilmestyi tasapainoinen ja hyvin tehty artikkeli 7.4.2007.

MTV3:n sinänsä aiheeseen varsin tarkoin perehtyneessä jutussa ei ollut liiemmin uutta tapausta seuranneille. Tuomitut eivät tuntuneet ymmärtävän, miksi heidät tarkalleen ottaen oli tuomittu. Toisaalta yksi tuomituista jostakin syystä esitti tuomion olleen "askel oikeaan suuntaan".

Haastatellun Moven johtajan mukaan he eivät voi ottaa vastuuta väitteistä, joita yrityksen edustajat esittävät. Markkinaoikeudessa ja nyt myös rikosoikeudessa on kuitenkin katsottu, että emoyrityksen on huolehdittava esitettyjen väitteiden oikeellisuudesta. Edelleen Moven saamien markkinointirikostuomioiden perusteena oli (varmaankin yrityksen johdon ainakin osin järjestämissä) "hurmoshenkisissä event-tapahtumissa" annettu kuva suuria tuloja nauttivista edustajista. Lisäksi yrityksen värväystoiminnassa ei oltu huomioitu sitä, että myytäviä tuotteita oli varsin vähän ja tulot perustuivat tämänkin vuoksi lähinnä uusien maksavien edustajien värväämiseen.

Kuten jo ennakoitiin, jutussa haastateltu syyttäjä mainitsi menettämisseuraamusta koskevan erikoisen ratkaisun aiheena, josta hovioikeuteen mahdollisesti valitetaan myös syyttäjän puolelta. Käräjäoikeuden ratkaisussa ainoa omituinen seikka olikin se, että yritykselle tullutta rikoksella saatua hyötyä ei tuomittu valtiolle menetetyksi.

Moven tapausta kommentoi lisäksi suorassa lähetyksessä Sisäasiainministeriön poliisiosaston hallitusneuvos Jouni Laiho, jonka hankalaksi tehtäväksi tuli pyramidipelin ja sinänsä laillisen verkostomarkkinoinnin rajanvedon helppotajuinen selvittäminen. Laihon lyhyen selvennöksen mukaan mikäli toiminnassa tarkoitus on lähinnä hankkia uusia mukaanlähteviä osallistujia, kyseessä voi olla kielletty pyramidipeli. Pyramidipelissä lopulta valtaosa häviää, koska Laihon sanoin "ihmiset loppuu". Tämä on hyvä värvättävän nyrkkisääntö, vaikka tietysti varsinainen rajanveto vaatii tarkempaa selvitystä järjestelmän toiminnasta.

Edelleen Laiho totesi Move-tapauksessa tulleiden rikostuomioiden olevan merkittävä ennakkotapaus. Aiemmin tällaisesta toiminnasta tuomitut "viritykset" ovat olleet ulkomailta lähtöisin.

Etelä-Suomen Sanomien jutussa on haastateltu Moven toiminnassa matkassa ollutta Robert Tuovista, jota myös MTV3:n aiemmassa jutussa haastateltiin. Robert kertoo siitä, kuinka hän varhaisessa vaiheessa huomasi toiminnan keskiössä olevan uusien edustajien varsin aggressiivinen värvääminen, ja päätti lopettaa toiminnan.

Robertin haastattelun ja käräjäoikeuden päätöksen referoinnin vastapainoksi on haastateltu Moven toiminnassa edelleen mukana ollutta lahtelaismiestä, joka on toiminut vuoden Moven verkostomarkkinoijana, tästä puoli vuotta päätoimisesti irtisanouduttuaan palkkatyöstään. Tämän verkostomarkkinoijan alalinjassa on sadan edustajan verkosto, ja tällä hetkellä hän on omien laskujensa mukaan "muutama sata euroa voiton puolella". Hänen mielestään kuitenkin on täysin mahdollista saada kymmenen viikon aikana kasvatettua noin 1 200 asiakkaan verkosto, jolla saavuttaisi tavoitteena olevan "diamond executive" -tason.

Tässä kuten niin monessa muussa yhteydessä tulee esille se, kuinka suomalaisista nuorista ihmisistä löytyy mahtavasti halua muuttaa elämäänsä, yrittää, ottaa vastuuta ja pyrkiä eteenpäin. Samalla kuitenkin tuntuu, että näin pienillä ansaintamahdollisuuksilla ja toteutuneilla tuloilla aika ja tarmo eivät tule oikein käytettyä. Surkeinta on se, jos melkoisen usein epäonnistuva verkostomarkkinointikokeilu johtaa ihmisen passivoitumiseen ja yrittämisen halun hiipumiseen.

Verkostomarkkinoinnissa on "helppo aloittaa" - sitä tullaan ehkä jopa kotiin asti tyrkyttämään. Samalla "bisnesmiehenä" toimiminen tuntuu mukavammalta ja hauskemmalta kuin vaikkapa sivutoiminen työnteko tai esimerkiksi tiettyihin työskentelyaikoihin sidottu yrittäminen. Näin verkostomarkkinointi houkuttelee - väärin perustein.

Etelä-Suomen Sanomien haastattelussa on myös Moven toimitusjohtaja Vesa Virtanen, joka hämmästelee Turun käräjäoikeuden rikostuomioita. Virtasen mukaan heidät on nyt leimattu rikollisiksi. Lisäksi s2e-verkkokaupan toiminnasta todetaan - tai oikeastaan myönnetään - että kehitystä verkkokaupassa ei ole ollut. Syynä tähän on ollut rikostutkinta ja "vastustajien" toiminta: verkkokauppaan mukaan tulleita kumppaneita on informoitu Movea koskevasta rikosjutusta.

Jos yhteistyöstä on tehty sopimus, sen ei pitäisi mihinkään yhteydenottoihin kaatua, ainakaan päivässä. Jos yhteistyöstä ehtoja ei jostakin syystä ole yhdessä laitettu paperille, kuten Moven vastaukset aiempiin kysymyksiin antavat ymmärtää, toinen osapuoli on varsin hyvin voinut käsittää toisin, mistä oikein on sovittu. Kukaan Moven toimintaa kritisoineista ei ole "kumppaneita" häirinnyt, ja varmasti suuri osa yhteydenotoista on tullut myös epätietoisilta edustajilta.

Ylipäätään on merkillistä, miten "verkkokaupan mullistava konsepti" on nyt kaatunut joihinkin yhteydenottoihin, vaikka niissä olisikin kerrottu toiminnan vastuuhenkilöitä koskevista rikosepäilyistä, -syytteistä tai nyt -tuomioista. Miten ihmeessä median tiiviisti seuraamasta tapauksesta puhuminen voisi olla kiellettyä? Jos Movessa tuntuu, että suurin osa ajasta menee turhanaikaiseen taistelemiseen, ehkä oman toiminnan kehittämiseen kannattaisi panostaa sen sijaan, että paukut tuhlataan kriittisesti suhtautuvien moninaiseen uhkailuun, jota esimerkiksi keskustelupalstoilla riittää.

Linkit:
Rikoksia, verkostoja ja vitamiineja (MTV3 45 minuuttia 4.4.2007)
Rikollisia vai yhteiskunnan tukipilareita (Etelä-Suomen Sanomat 7.7.2007)

Move tuomittiin

Move Networks Oy:n kolme perustajaa ja omistajaa tuomittiin 30.3.2007 rahankeräysrikoksesta ja markkinointirikoksesta Turun käräjäoikeudessa. Lisäksi yksi henkilö sai tuomion avunannosta rahankeräysrikokseen. Tuomio ei ole vielä lainvoimainen, mutta kyseessä on merkittävä ennakkotapaus verkostomarkkinoinnin kannalta. Koko käräjäoikeuden ratkaisun voi lukea tältä sivulta.

Vastaajat

Rikosasioissa vastaajana ovat aina luonnolliset henkilöt, joita pidetään vastuullisina rikoksesta epäillystä toiminnasta. Yritystä ei rikoksesta voi epäillä tai syyttää, mutta myös yritystoiminnassa rikoksella syntyneet tuotot menetetään valtiolle.

Moven tapauksessa syytettyinä olivat yrityksen kolme omistajaa ja sen toiminnan pääasiallista pyörittäjää sekä yksi Moven järjestelmien kehittämiseen alkuvaiheessa osallistunut henkilö, jota syytettiin avunannosta rahankeräysrikokseen.

Rekisterimerkintärikos

Syyttäjän ajama, verkostomarkkinointiin sinänsä täysin liittymätön, yrityksen perustamista ja osakepääoman maksamista koskeva rekisterimerkintärikossyyte hylättiin. Käräjäoikeuden mielestä väärin päivätty tilintarkastajien vakuutus sekä osakepääomaa liittyvien merkintöjen puuttuminen yrityksen kirjanpidosta eivät riittäneet rikoksen tunnusmerkistön täyttymiseen.

Markkinointirikos

Markkinointirikoksen tunnusmerkistö täyttyi käräjäoikeuden ratkaisun mukaan siinä, että yrityksen toimintaa oli markkinoitu edustajaksi värvättäville kaupankäyntinä ja ansaintamahdollisuutena. Tosiasiassa toimintaan liittyneiden tulot olivat tulleet pääosin uusien edustajien maksamista maksuista. Samalla koko ajan oli pyritty pitämään yllä mielikuvaa suuria summia ansaitsevista edustajista kertomatta tarkemmin, mistä tulot syntyvät.

Viikottaisissa info-tilaisuuksissa ja suurissa hurmoshenkisissä Event-tapahtumissa mielikuvaa ansaintamahdollisuuksista oli pidetty yllä palkitsemalla hyvin ansaitsevia edustajia mainitsematta mitään näiden asemasta organisaatiosta ja markkinoiden kyllästymisestä edustajien määrän kasvaessa.

Käräjäoikeus katsoi, että yrityksen perustajat ovat vastuussa yrityksen markkinointitoiminnasta siitä huolimatta, että he eivät ole jokaisessa markkinointitilaisuudessa läsnä. Aiemmin verkostomarkkinointiyrityksiä on tuomittu markkinaoikeudessa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain perusteella uhkasakkoihin. Käräjäoikeuden tuomio on ennakkopäätös sikäli, että siinä katsottiin verkostomarkkinointiyrityksen vastuuhenkilöiden vastaavan myös rikosoikeudessa siitä, mikäli toiminnasta on annettu kohderyhmän kannalta harhaanjohtavia tai valheellisia tietoja.

Rahankeräysrikos

Käräjäoikeuden ratkaisu rahankeräysrikoksen osalta on tuomion merkittävin osuus. Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että Move Networks Oy:n toimintaan liittyvien edustajien on organisaatiota rakentaakseen täytynyt käytännössä ostaa 999 euron hintainen kampanjatuotepaketti. Mikäli toimintaan on ylipäätään ollut mahdollista päästä ostamalla tai myymällä muita tuotteita, käräjäoikeuden mukaan tuomitut ovat myöntäneet, että kampanjatuotepaketti on ollut "helppo tapa" päästä "franchise-edustajaksi".

Kampanjatuotepaketin 999 euron hinnalle ostaja on saanut tietyn verran tuotteita. Erityisen merkittävää on, että käräjäoikeuden ratkaisun mukaan mitä tahansa konkreettista vastiketta ei kuitenkaan voida pitää riittävänä:

Verkostomarkkinointi on sinänsä laillinen tapa markkinoida ja myydä tuotteita ja palveluja. Toimintaan mukaan liittyviltä ei kuitenkaan saa vaatia vastikkeettomia maksuja eivätkä toimintaan osallistuvan edustajan ansaintamahdollisuudet saa osaksikaan muodostua maksuista, jotka myöhemmin mukaan liittyvät edustajat maksavat vastikkeetta liittymisestään, vaan provision tulee perustua tuotteiden ja palvelujen myyntiin.

[V]astaajat toiminnan suunnittelu- ja alkuvaiheessa lähettämissään sähköpostiviesteissä ja alustavassa kirjallisessa suunnitelmassaan keväällä 2005 ovat laskeneet, että yhtiölle koko kampanjatuotepaketista aiheutuvat hankintamenot ovat vain 190 -200 euroa.

Paketin sisältämän polkupyörän sisäänostohinta oli yritykselle noin 100 euroa, ja käräjäoikeus arvioi, että sen markkina-arvo on näin korkeintaan 300 euroa. Edustajasalkku sisältöineen oli käräjäoikeuden mielestä markkina-arvoltaan korkeintaan 100 euroa.

Syytettyjen pakettiin sisältyneistä tuotenäytteistäkään esittämää arviota oikeus ei pitänyt uskottavana. Move magazine -lehteä, jota paketin väitettiin sisältävän 300 euron edestä, käräjäoikeus piti selkeästi yrityksen omana markkinointimateriaalina, jonka valmistuskustannukset yrityksen tulee itse kantaa. Lehden oli lisäksi sen numeroissa todettu olevan "franchise-edustajille" ilmainen.

Tämän vuoksi käräjäoikeus arvioi paketin markkina-arvon olleen maksimissaan 450 euroa, jolloin paketin hinnasta noin 550 euroa on ollut vastikkeetonta suoritusta, eräänlainen osallistumismaksu. Ajanjaksolla, jota syyte käsitteli, tuotepaketteja oli myyty 748 127,13 euron edestä. Tästä summasta käräjäoikeuden arvion mukaan 410 000 euroa on ollut vastikkeetonta rikoksella saatua hyötyä.

Vaikka yritys onkin harjoittanut myös muuta kaupankäyntiä ja pyrkinyt muun kaupan osuutta toiminnastaan lisäämään, sen toiminnassa oli näin tapahtunut rahankeräysrikos. Toimintaan osallistuneen on tullut käytännössä maksaa vastikkeeton 550 euron suuruinen maksu, jonka vastikkeeksi on saanut lähinnä oikeuden osuuteen muiden toimintaan liittyvien maksamista vastaavista maksuista. Kyseessä on ketjukirjeeseen rinnastettavalla tavalla toimeenpantu laiton rahankeräys, pyramidipeli. Edelleen tällä laittomalla rahankeräyksellä on ollut pääpaino yrityksen toiminnassa: kampanjapakettien ja edustajasalkkujen osuus yrityksen myynnistä oli 96 %.

Rangaistukset ja menettämisseuraamukset

Tekoaikana voimassa olleen rahankeräyslain rangaistukset rahankeräysrikoksesta ovat varsin vähäiset. Rangaistuksena syytetyt tuomittiin kukin 70 päiväsakkoon. Avunannosta syytetty jätettiin rangaistukseen tuomitsematta, sillä hänen tekonsa oli vähäinen ja hän oli pyrkinyt auttamaan asian selvittämistä.

Käräjäoikeus katsoi kahden syytetyistä osallistuneen yrityksen palkkiojärjestelmään ja saaneen näin tuloja laittomasta rahankeräyksestä. Heidät tuomittiin menettämään käräjäoikeuden arvioima palkkioiden suuruus, 30 000 euroa rikoksella saatuna hyötynä. Koska nyt rikoksista tuomitut henkilöt omistavat yhdessä koko yrityksen, syyttäjä ei ollut erikseen vaatinut rikoksella saadun hyödyn menettämistä siltä osin kuin se on yrityksen hallussa.

Jostakin syystä käräjäoikeus muutoin hyvin perustellussa tuomiossaan ratkaisi menettämisseuraamuksen niin, että ainoastaan tuomittujen suoraan toiminnasta saamat tulot tuomittiin menetetyiksi valtiolle. Näin suurin osa käräjäoikeuden rikoksella saaduksi hyödyksi katsomasta 410 000 eurosta jäi näin toistaiseksi vielä valtiolle menettämättä, vaikka rikoslaissa hyvin selkeästi säädetään, että hyöty on tuomittava siltä, joka sen on saanut.

Jatko

Käräjäoikeuden tuomio ei ole vielä lainvoimainen, ja tuomitut ovat jo ilmoittaneet valittavansa tuomiosta hovioikeuteen. Näin tekee varsin todennäköisesti myös syyttäjä menettämisseuraamusta koskevan erikoisen ratkaisun vuoksi.

Lähiaikoina selviää myös se, suoritetaanko rikostutkinta myös muilta kuin nyt käsitellyn syytteen koskemalta ajanjaksolta ja/tai muiden toimintaan osallistuneiden henkilöiden osalta. Käytännössä kaikkia käräjäoikeuden tuomitsemaan toimintaan osallistuneita ja siitä tuloja saaneita voidaan epäillä ja syyttää samasta rikoksesta. Ennakkotapauksen perusteella, koska toimintaan osallistuneet eivät ole sen toimeenpanijoita, kyseeseen tulee lievä rahankeräysrikos, josta seurauksena on sakkorangaistus ja rikoksella saadun hyödyn menettäminen valtiolle.

Moven kampanjatuotepaketin syytteiden käsittelemänä aikana ostaneiden on myös mahdollista vaatia vahingonkorvauskanteella oman ostoksensa vastikkeetonta osuutta takaisin yritykseltä. Koska yksittäisen paketin ostaneen menetys on verrattain pieni, nähtäväksi jää, nostaako kukaan tällaista kannetta.

Lisäksi on hieman epäselvää, milloin paketin ostanut pitäisi katsoa pikemminkin rikoksen uhriksi kuin rikolliseen toimintaan osallistuneeksi. Järkevä rajaus tuntuisi olevan siinä, onko paketin ostanut saanut tuloja nyt käräjäoikeuden rahankeräyslain vastaiseksi katsomasta toiminnasta.

Käräjäoikeuden ratkaisu on varsin merkittävä ennakkotapaus, koska se linjaa kysymystä siitä, mitä voidaan pitää riittävänä vastikkeena tai vastasuorituksena järjestelmässä, jossa jonkin tuotteen ostaminen oikeuttaa saamaan tuloja toisten tehdessä vastaavanlaisen ostoksen.

Myös muiden verkostomarkkinointiyritysten toimintatavat ja palkkiojärjestelmät voivat tulla tarkemman tarkastelun alaisiksi, ja poliisin ja muiden viranomaisten on entistä helpompi puuttua tämänkaltaiseen toimintaan.

Uutisia:
Helsingin Sanomat: Verkkokaupan perustajille sakkoja pyramidivedätyksestä
Talous-Sanomat: Verkkokauppahuijareille rapsahti sakkoja
Turun Sanomat: Verkkokaupan perustajille sakkoja laittomasta keräyksestä
MTV3: Verkostomarkkinointibisnes tuomittiin sakkoihin

Muut linkit:
Petteri Haipola: Moven johtajien saamat tuomiot
Turun käräjäoikeuden ratkaisu

Move oikeuteen

Move Networks Oy:n toimintaa koskevien syytteiden käsittely aloitettiin tänään Turun käräjäoikeudessa. Kolmea miestä syytetään rahankeräys-, markkinointi- ja rekisterimerkintärikoksesta, yhtä heidän lisäkseen avunannosta ensimmäiseen mainittuun rikokseen. Aiheesta uutisoivat tänään Satakunnan Kansa ja MTV3 peräti kahdessa eri raportissa.

Uutisoinnin mukaan rahankeräysrikosta koskevat syyttäjän suurimmat rahalliset vaatimukset: rikoksella saatuna hyötynä vaaditaan valtiolle yli 850 000 euroa. Syyttäjän esityksen mukaan Moven edustajien 999 euron hintaan ostaman paketin arvo on noin 200 euroa. Uuden edustajan tekemästä ostoksesta on maksettu provisiota hänen värvääjilleen ja ”ylälinjalleen”, jolloin syyttäjän mukaan käytännössä värvättävät ovat tehneet vastikkeettoman suorituksen ”yläpuolellaan” oleville päästäkseen osallistumaan toimintaan.

Mikäli syyttäjällä on esittää luotettava selvitys paketin arvoa koskevien väitteidensä tueksi, rahankeräysrikosta koskeva kysymys kilpistyy lähinnä siihen, mitä ylipäätään voidaan pitää vastikkeellisena suorituksena. Jo hovioikeudessa tuomiot saaneessa WGI:ssä edustajien ostaman ”aloituspaketin” sisältöä ei lainkaan pidetty riittävänä vastikkeena, vaikka sinänsä jokaiselle sen osalle oli laskettavissa jonkinlainen hinta.

Moven aloituspaketin sisältö on ollut monelta osin konkreettisempi, mutta tämä ei oikeuden mielestä välttämättä riitä. Tässä suhteessa kysymys on ennakkotapauksesta, jonka ratkaisu on monenlaisten arvelujen varassa. Movea vastaan puhuu tähän mennessä ilmenneistä tiedoista se, että MTV3:n mukaan syytteen kohteena olevana toiminta-aikana vuonna 2005 yrityksen liikevaihdosta jopa 96 % on syntynyt uusien edustajien tekemistä aloituspakettiostoksista.

Ratkaisun suhteen yksi mahdollisuus on sekin, että oikeus katsoo verkostojärjestelmän olevan aina pyramidipeli, mikäli aloittamisen edellytyksenä ostettavan paketin hinnassa ylipäätään on jokin kate ja siitä maksetaan provisiota uuden edustajan ylälinjaan tai värvääjille. Monessa suhteessa tällainen rajanveto olisi järkeenkäypää – sen ansiosta käytännössä aloitusostoksiin perustuva pyramidimarkkinointi voisi lopullisesti hävitä Suomesta. Käytännössä pyramidipelin kaltaisella tavalla toimivia järjestelmiä tämä ei kuitenkaan kokonaan poistaisi.

Markkinointirikoksen tunnusmerkistö täyttyy syyttäjän mukaan sekin värväystoiminnassa ja siinä esitetyissä harhaanjohtavissa väitteissä tai katteettomissa lupauksissa. Erikoisena pisti korvaan MTV3:n haastatteleman Manu Rekolan esittämä vastine siitä, kuinka on ”laissa sallittua” antaa esimerkkejä mahdollisista tuloista.

Mistä laista tässä on kysymys? Nimenomaan ansaintamahdollisuutta ja sen mukanaan tuomaa ostovoimaa kuvaavat esimerkit on markkinaoikeuden jo toistakymmentä vuotta vanhassa ratkaisussa selkeästi todettu hyvän liiketavan vastaiseksi, ellei värvättävälle samalla anneta varsin kattavia tietoja odotettavissa olevista tuloista:

Vastaajayhtiöt ovat markkinoinnissaan vedonneet värvättävien taloudellisiin toiveisiin ja väittämiin ansioiden tuomasta ostovoimasta. Markkinoinnissa annettavat tiedot eivät kuitenkaan ole olleet värvättävien taloudellisen turvallisuuden kannalta riittäviä, sillä markkinoinnissa ei ole mm. kerrottu markkinatilanteesta kyseisellä alueella eikä myöskään toiminnan tyypillisistä kuluista. Vastaajien menettely on ollut hyvän liiketavan vastaista. [...]

Vähimmäisvaatimuksena taloudellisesta informaatiosta on pidettävä perustietoja markkinatilanteesta, liikevaihto-odotuksista, todennäköisestä kulurakenteesta ja hinnoittelumahdollisuuksista. Näistä ei uusia jälleenmyyjiä värvättäessä ole annettu riittäviä tietoja. (MT 1994:14.)

Kuten useat markkinaoikeudessa ratkaistut värväystä koskevat tapaukset osoittavat, värväystoiminnan hallitsemisesta ja siinä esitettävistä väitteistä on viime kädessä vastuussa yritys. Syytä ei voi vierittää yksittäisten edustajien niskoille – ainakaan mikäli yrityksellä ei ole näyttää, että edustajia on koulutettu antamaan riittävät tiedot toiminnasta ja toimimaan asianmukaisesti värväystilanteessa.

Rekisterimerkintärikoksesta epäilty toiminta selkiintyi sekin tämänpäiväisessä uutiskatsauksessa hieman. Syyttäjän mukaan yrityksen osakepääoma 8000 euroa oli maksettu yritystä rekisteröitäessä sen pankkitilille, mutta nostettu pois tililtä jo samana päivänä.

MTV3:n jutun mukaan oikeudenkäynti jatkuu (aiemmista tiedoista poiketen) ensi viikolla. Tästä voimme päätellä, että osapuolilla on tarkoituksena esittää varsin laajasti todistelua. Oikeuden ratkaisu saataneen kansliapäätöksenä seuraavien 2-8 viikon kuluessa.

Ihmeidentekijät

Ihmeidentekijöiden verkostoissa suuret, lähes uskomattomat lupaukset keskittyvät usein tulevaisuudennäkymien ohella myytävään tuotteeseen. Näissä verkostoissa on tietysti aina mahdollista rikastua, mutta pääasia on se, että tuote parantaa elämänlaatua merkittävästi.

Tuotevalikoima on yleensä melko suppea ja sisältää esimerkiksi paria eri samasta raaka-aineesta valmistettua tuotetta. Lisäksi yleensä väitetään – ja joskus aivan totuudenmukaisesti – että vastaavaa tuotetta ei mistään muualta saa.

Ihmeidentekijöiden verkostot voidaan karkeasti jakaa kahteen pääryhmään. Ensimmäisen ryhmän verkostoyritykset myyvät varsinaisia ihmeaineita. Tuotteet ovat elintarvikkeita tai vempeleitä, joilla ei useinkaan ole mitään tai vain vähäisiä määriä terveysvaikutuksia, mutta joita myydään ja ostetaan erittäin kalliiseen hintaan ja joiden uskotaan parantavan uskomattoman joukon erilaisia sairauksia. Tuotteissa ja niitä koskevissa väitteissä yhdistyy yleensä kolme asiaa:

• Eksotiikka. Erityisesti elintarvikkeena myytävä ihmetuote on aina peräisin jonkin kaukaisen maan vähän tunnetusta kasvista, hedelmästä tai jopa maaperästä, tai vähintäänkin sellaisesta luonnon ”raaka-aineesta”, jota ei ole tapana arkipäivän elämässä nauttia. Selitys tälle on yksinkertainen. Mikäli tuote olisi yleisesti käytössä, helposti saatavilla kotimaisesta luonnosta tai tavallisesti myynnissä kaupassa, kukaan ei uskoisi väitettyihin terveysvaikutuksiin. Kaikki tietävät, että marjat ovat terveellisiä. Kukaan ei kuitenkaan usko niiden parantavan mitä ihmeellisimpiä sairauksia – eikä kukaan ole varsinkaan valmis maksamaan pienestä pullosta marjamehua kymmeniä tai jopa satoja euroja.
• Vaihtoehtoisuus. Ihmetuote asetetaan usein vastakkain kehittyneen länsimaisen lääketieteen kanssa. Yleensä tuotetta väitetään käytetyn jossakin alkuperäiskulttuurissa parantamiseen jo satojen tai tuhansien vuosien ajan. Parhaassa tapauksessa lääketehtaiden esitetään olevan salaliitossa koko ihmerohtoa vastaan. Mutta jos tuotetta on käytetty jonkin alueen – esimerkiksi Polynesian tai Intian – vaihtoehtolääkinnässä jo niin pitkään, miksi näissä maissa ei vältytä tuotteen ”parantamilta” sairauksilta ja yksinkertaisesti eletä pidempään – vaan pikemminkin päinvastoin? Edelleen jos tuotteella tosiasiassa olisi väitettyjä vaikutuksia, lääketehtaat olisivat jo eristäneet sen vaikuttavan aineen ja ryhtyneet valmistamaan sitä lääkkeenä.
• Anekdootit. Tuotteen myynti ja todisteet sen väitetyistä vaikutuksista perustuvat kokonaisuudessaan kertomuksiin ja tarinoihin parantumisista ja muutoksista, joita se on ”saanut aikaan”. Siinä määrin kuin nämä kertomukset ylipäätään pitävät paikkansa, yleensä niitä selittää yleinen taudinkuva (joka voi sisältää merkittäviä vaihteluita), lääketieteen tarjoama hoito tai joissakin tapauksissa ihmerohdon nauttimisen plasebovaikutus.

Verkostomarkkinointi on oikeastaan ainoa edes jollakin lailla toimiva tapa markkinoida näitä ihmeaineita: niitä ostetaan ainoastaan tuttavien kokemusten ja suosittelun perusteella. Harva ostaa purkillisen epämääräistä töhnää tai pahanmakuista mehua vieraalta ihmiseltä, joka tulee sitä myymään kotiovelle; mutta jos ystävä, sukulainen tai tuttava käy kylässä ja kertoo mahtavista kokemuksistaan ihmeaineen kanssa, tuotteeseen uskominen muuttuu paljon helpommaksi.

Kun tuotteella ei todistettavasti ole merkittävää positiivista vaikutusta terveyteen, varsinaisia terveysvaikutuksia koskevia väitteitä ei saa esittää. Tämä olisi lainvastaista. Kokemuksistaan voi kuitenkin aina pyrkiä puhumaan: niiden totuutta ei voi kukaan tietystikään kiistää. Kokemuksistaan kertonutta on myös vaikea saada vastaamaan markkinaoikeuteen perättömistä väitteistään tai käräjille petoksesta.

Samoin ihmetuotteen markkinoija voi esittää – ja usein esittääkin – retorisia kysymyksiä: ”entäpä jos tämä toimiikin”. Jos vastaavia väitteitä esitettäisiin kirjallisissa esitteissä, nettisivuilla ja pakkauksissa, tuote asetettaisiin todennäköisesti hyvin nopeasti myynti- ja markkinointikieltoon.

Toisen ryhmän verkostomarkkinoijat myyvät tyypillisesti lisäravinteita tai ravinnelisiä, esimerkiksi vitamiinituotteita, joilla todistettavasti on oikeissa määrin nautittuna myönteistä vaikutusta ihmisten terveyteen. Samoja tai vastaavia tuotteita on saatavilla apteekeista ja elintarvikemyymälöistä, jolloin hinnan ja laadun suhde yleensä on tosin parempi.

Netfonet - Pienin puhallus?

Netfonetin perustivat ACN Finlandissa verkostomarkkinointia harjoittanut Johannes Lindén kumppaneineen alkuvuodesta 2004. Yrityksen varsinainen toiminta käynnistyi vuoden 2004 lopulla. ACN:n ongelmat olivat tuossa vaiheessa jo varsin ilmeisiä, ja Netfonetin ensimmäinen bisnesidea oli ACN:n tavoin myydä kännykkäliittymiä monitasoisen verkostomarkkinoinnin keinoin.

Myös Netfonetin alkuperäiset, varsin monimutkaiset palkkiojärjestelmät muistuttivat suuresti ACN:a. Parannuksena aiempaan Netfonet ei vaatinut edustajiltaan suurta lisenssimaksua.

Noin vuodessa kävi ilmeiseksi, ettei Netfonetista ole kännykkäliittymien hintakilpailuun. Yritys lopetti oman palveluoperaattoritoimintansa ja solmi myyntisopimuksen DNA:n kanssa jo lokakuussa 2005.

Pian tämäkin toiminta siirtyi sivualalle, kun joulukuun alusta 2005 voimassa olleen palkkiojärjestelmän mukaisesti yritys kertoi siirtävänsä pääpainoaan nettikauppaansa. Netfonet on alusta asti puhunut liiketoimintansa laajentamisesta ulkomaille, mutta ilmeisesti tässä suhteessa ei mitään ole tapahtunut.

Netfonet on myynyt nettikaupassaan magneettiterapiaa, tyrnimarjatuotteita, julisteita, ledilamppuja, musiikki-instrumentteja ja muita hieman vähemmän tyypillisiä nettikaupan tuotteita. Yleisesti nettikaupasta ostettavien tuotteiden, kuten elektroniikan, hinnat eivät ole tähän asti vaikuttaneet järin edullisilta.

Osaltaan hintoja tässä kuten missä tahansa verkostomarkkinointiyrityksessä selittää se, että jokaisesta myydystä tuotteesta maksetaan palkkioita useille tasoille. Netfonetissa jokaisen nettikaupan tuotteen hintaan sisältyy ”verkosto-osuus”, joka jaetaan ylälinjaan aina kahdeksan tasoa verkkokauppaa pitävän edustajan yläpuolelle tietyissä suhteissa.

Esimerkiksi jos edustajan verkkokaupasta myydään 200 euron verran tavaraa ja näiden tuotteiden verkosto-osuus on 20 euroa, suoraan edustajan yläpuolella verkostossa oleva henkilö saa palkkiona 1 %:n verran verkosto-osuudesta, 0,20 euroa. Viisi tasoa edustajan yläpuolella oleva edustaja saa verkosto-osuudesta suurimman osuuden, 40 % eli esimerkissämme 8 euroa.

Uuden, nyt voimassa olevan palkkiojärjestelmän mukaan edustajan provisioiden saamisen eli ”pätevöitymisen” edellytys on ”nettikaupan vuokra”, tällä hetkellä suuruudeltaan arvonlisäveroineen 24,40 euroa kuukaudessa. Edelleen saadakseen organisaatiosta provisioita nettikaupan kuukausimaksun lisäksi edustajan on saatava aikaan liikevaihtoa 200 euron edestä kuukaudessa. "Pätevöitymisen” edellyttämään kuukausiliikevaihtoon lasketaan myös oman organisaation jäsenten nettikaupan kuukausimaksut.

Erityisen huomattavaa Netfonetissa on se, että edellä kuvatun lisäksi yrityksen edustaja saa palkkiota siitä, että hänen alalinjansa edustajat maksavat nettikaupan kuukausimaksun. Kuukausimaksun verkosto-osuus on ilman arvonlisäveroa 8,20 €. Se jaetaan edustajan ”ylälinjaan”; esimerkiksi suoraan edustajan yläpuolella oleva edustaja saa tästä palkkiona 0,082 euroa.

Entistäkin mielenkiintoisemmaksi tilanteen tekee se, että Netfonetin omilla sivuilla esiintyvässä, verkostotuloja kuvaavassa Excel-kaaviossa on otettu huomioon ainoastaan tulot, joita syntyy alalinjan kuukausimaksuista.

Huomautettakoon, että tässä taulukossa on tiettyä rehellisyyttä, jota verkostomarkkinoinnissa harvoin tapaa. Siinä nimittäin näytetään selvästi, kuinka kahdeksannella täydellä tasolla alapuolellasi olisi tarkoitus olla 1 679 616 edustajaa! (Tällöin yhteensä 2 015 538 edustajan alalinjan kuukausimaksuista syntyvä tulo olisi hieman päälle 832 541 euroa kuukaudessa. Kun saat puoli Suomea mukaan, olet rikas.)

Koska alalinjan edustajien maksama kuukausimaksu luetaan ylälinjan liikevaihtoon, jo noin 20 hengen alalinjan kasvattamalla ei tarvitse saada aikaan omaa liikevaihtoa ja alalinjan kuukausimaksuista tuleva tuotto kattaa suurin piirtein oman kuukausimaksun suuruuden. Tällöin ei käytännössä tarvitse siis enää maksaa mitään. Toisaalta tämä oli tilanne myös ennen edustajaksi ryhtymistä.

Nettikaupan ja verkostomarkkinoinnin liittäminen yhteen tuntuu olevan nyt valtavan suosittua – kenties Internetin ”hohdokkuuden” vuoksi. Eikö olekin mukavampaa kertoa tuttavilleen tekevänsä bisnestä netissä kuin myyvänsä esimerkiksi saippuaa tai magneettiterapiaa?

Verkostomarkkinoinnin yhdistäminen nettikauppaan ei kuitenkaan ole tähän asti osoittautunut hyväksi ideaksi. Varsinkin suosituimmilla aloilla – kuten elektroniikassa – nettikauppa on varsin kilpailtu alue, jossa katteet ovat erittäin pieniä. Netissä on helppo verrata hintoja ja ostaa sieltä, mistä saman tai vastaavan tuotteen halvimmalla saa.

Verkostomarkkinointi ei sovi yhteen tällaisen hintakilpailun kanssa, koska vähäisistä katteista täytyisi vielä maksaa verkoston palkkiot – eikä vain yhdelle myyjälle vaan usealle tasolle hänen ”yläpuolelleen”. Jos kate on pieni, palkkiot ovat häviävän pieniä eikä verkostolle jää tehdystä työstä oikeastaan mitään. Jos kate on suuri, tuotteet ovat hintavampia kuin kilpailijoilla.

Netfonetin liiketoiminnan painotus tuntuu erityisesti mainitun taulukon valossa olevan nettikaupan tuotteiden ohella tai jopa sijasta kuukausimaksuja maksavan alalinjan kasvattamisessa. Voi vain kysyä, miksi verkkokaupan tarvitsee periä kuukausimaksuja myyjiltään – ja miksi kukaan ylipäätään maksaa siitä, että pääsee myymään toisten tarjoamia tuotteita?

Netfonet päättää tällä sivulla esiteltyjen ”puhallusten” sarjan. Puhalluksilla on tarkoitettu yksinkertaisesti sellaisia verkostoyrityksiä, jotka vaativat edustajiltaan lisenssi-, kuukausi- tai vuosimaksuja tai joissa toiminnan aloittamisen edellytyksenä on ostettava yritykseltä jokin hintava ”paketti”. Vuodessa arvonlisäveroineen 292,80 euron maksuja perivä Netfonet on näistä viimeisimpänä ehkä myös vähäisin.

Argumentit verkostomarkkinoinnin puolesta - Osa 6: Kaikilla on mahdollisuus

Verkostomarkkinoijat ovat usein pyrkineet selittämään kasvun huikaisevan rajallisuuden aiheuttaman ongelman pois tavalla tai toisella. Parhaimmat ovat jopa väittäneet, että käytännön verkostomarkkinoinnissa matematiikalla ei ole mitään väliä! (Tämä voi olla totta, sillä ainakin omien tulojen ja menojen vähennyslasku tuntuu olevan monilta verkostomarkkinoijilta tekemättä.)

Alla yleisimmät tekosyyt - sekä selitykset sille, miksi nekään eivät voi matematiikalle mitään.

Verkosto ei todellisuudessa kasva eksponentiaalisesti

Kuten jo edellisessä kirjoituksessa todettiin, näin nimenomaan on asianlaita, ja juuri tämän vuoksi suurin osa jää aina ilman omaa organisaatiotaan matemaattisen pakon edessä.

Kaikki eivät aio rakentaa organisaatiota

Oletko sinä liittynyt verkostoyrityksen edustajaksi, ilman että aiot rakentaa omaa verkostoa? Jos sinulla on ”alalinjaa”, onko siellä joku, joka ei ole liittynyt rakentaakseen omaa verkostoaan? Entä onko ”ylälinjassasi” joku tällainen? Tunnetko ylipäätään ketään, joka on liittynyt mukaan vain myydäkseen vähän tuotteita ja saadakseen siitä pieniä provisioita?

Vaikka tuntisitkin, tämä ei edes riitä. Matemaattisella välttämättömyydellä jokaisessa verkostossa vähintään 50 %:lla edustajista ei ole lainkaan alalinjaa ja yhteensä varmasti yli 80 %:lla on 0-1 hengen alalinja, mikä tahansa tilanne onkaan. Oletko sitä mieltä, että 80 % verkostoon liittyvistä ei pyri rakentamaan suurempaa alalinjaa? Jos noin 90 % verkostoon liittyneistä ei lainkaan pyri rakentamaan alalinjaa, ei ole matemaattisesti välttämätöntä, että verkoston edustajat tulevat pettymään – muutoin on.

Aina tulee uusia ihmisiä

Joka vuosi tuhannet ihmiset tulevat täysi-ikäisiksi, ja juuri tähän ”markkinarakoon” monet verkostoyritykset ovat myös pureutuneet. Verkostomarkkinointifirman kasvu ylittää väestönkasvun kuitenkin hyvin nopeasti. Jos esimerkiksi jokaisen edustajan olisi tarkoitus saada kahdessa viikossa alleen kaksi uutta edustajaa, kahden vuoden kohdalla verkoston olisi tarkoitus kasvaa 4 503 599 627 370 496 edustajalla. Liikaa numeroita.

Siinä missä ihmisiä syntyy, ihmisiä myös kuolee. Osa verkostomarkkinoijista jokaisessa linjassa häviää tämän vuoksi joka vuosi. Koska paikan verkostossa voi "jättää perinnöksi", on todennäköistä, että hyvien paikkojen perijät pitävät paikkansa, huonojen eivät. Tämän vuoksi väestön vaihtuminen voi usein pikemminkin pienentää alalinjaa!

Jos verkostoyrityksen jäsenmäärän pitäisi pysyä väestönkasvun vauhdissa mukana, jokainen voisi keskimäärin korkeintaan värvätä omat lapsensa ja nämä edelleen omansa. Muutoin verkosto kasvaa nopeammin kuin väestö.

Aina on häviäjiä

Kun verkostomarkkinoijille on esitetty, että suurin osa missä tahansa verkostossa mukana olevista lopettaa toiminnan kannattamattomana hyvin lyhyen ajan sisällä, vastauksena kuulee usein, että moni muukin yritys lopetetaan aivan samalla tavalla. On totta, että kymmeniä prosentteja aloittavista yrityksistä lopettaa toimintansa ensimmäisen viiden vuoden sisällä – näiden joukossa tietysti suuri joukko verkostomarkkinoijia.

Tässä on kuitenkin kaksi suurta eroa. Ensinnäkin, yleensä yritysten perustajat eivät aloita toimintaa, joka lähes täysin varmasti ei tule tuottamaan toivottua tulosta. Toiseksi, kukaan ei yleensä ole värvännyt syystä tai toisesta epäonnistuneita yrittäjiä yrittäjiksi; verkostomarkkinoija on kuitenkin yleensä tullut ylipuhutuksi mukaan liiketoimintaan – vieläpä sellaiseen, jossa mitä suurimmalla todennäköisyydellä ei vain saavuta päämääräänsä, jos se on jonkinlaisen tuottavan organisaation rakentaminen.

Parhaat selviytyvät, se on bisnestä

Kaikkein erikoisimpana vasta-argumenttina verkostomarkkinoinnin kasvun ongelmalle on esitetty sitä, että kapitalismi vain yksinkertaisesti toimii näin. Asia on päinvastoin: verkostomarkkinointi nimenomaan ei noudata kapitalismin terveen talouden kysynnän ja tarjonnan lakeja. Verkosto kasvaa – tai ainakin sen on tarkoitus kasvaa – niin nopeasti, ettei tuotteiden kysyntä pysy perässä eikä jäsenistön valtaosalle ole mistään saatavissa toivottua omaa organisaatiota.

Harvojen voitot syntyvät valtaosan tappioista, ainakin jos myös tehdyille työtunneille lasketaan jotakin arvoa. Tätä ei voi mitenkään verrata siihen, että useat ihmiset ovat toisella töissä – työntekijä sentään on palkkansa ansainnut. Verkosto ei tuo toimintaan mitään lisäarvoa, vaan päinvastoin suurin osa edustajista on toiminnan nettomaksajia, unelman ostaneita kuluttajia.

Verkostomarkkinointi ja kasvu

Verkostomarkkinoinnin verkoston kasvua kuvatessa käytetään usein termejä eksponentiaalinen tai geometrinen kasvu. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä poikkeuksetta jokaisessa verkostossa seuraavan tason on tarkoitus olla edellistä useita kertoja, vähintään kaksi kertaa suurempi. Jokaisen verkostomarkkinoijan on tarkoitus saada suoraan ”alapuolelleen” esimerkiksi kolme uutta, näiden edelleen kolme (tasolla yhteensä yhdeksän), näiden edelleen kolme (tasolla yhteensä 27) ja niin edelleen.

Verkostomarkkinoinnin kritiikki perustuu usein siihen tosiseikkaan, että kuvatun kaltaiset kasvuluvut ovat todellisuudessa mahdottomia; kasvu ei tällaisena voi kovin pitkään jatkua. Tämä kritiikki on kuitenkin joskus ymmärretty väärin. Yllättävänkin usein verkostomarkkinoijat esittävät, että todellisuudessa verkoston kasvu ei ole eksponentiaalista, vaan jotkut saavat alleen vain esimerkiksi yhden, jotkut kaksi, jotkut eivät yhtään. Mikään verkosto ei jatkuvasti tuplaa tai triplaa kokoaan.

Mutta tämä nimenomaan on kriitikon koko sanoma! Kukaan ei ajattele, että verkoston koko joskus saavuttaa tai ylittää maailman väkiluvun – koska se olisi täysin mahdotonta. Päinvastoin, nimenomaan kaikki eivät lähde mukaan ja ihmisiä on varsin rajallinen määrä.

Mihin tahansa verkoston kasvu pysähtyykin, aina valtaosa mukaan liittyneistä on kokonaan vailla omaa verkostoaan eikä sitä tule koskaan saamaan. Vaikka verkostoon liittyisi yhteensä 100 tai 10 000 ihmistä, aina suurin osa on ”alimmalla askelmalla”, ja siihen jää – juuri koska verkostoon ei ole liittymässä koko maailma, äärettömästä määrästä ihmisiä puhumattakaan.

Markkinoiden kyllästyminen ei tarkoita sitä, että jokainen vauvasta vaariin on jollakin alueella värvätty mukaan toimintaan. Kyllästyminen tarkoittaa ainoastaan sitä, että kyseisen verkostomarkkinointiyrityksen edustajien kokonaismäärä ei enää kasva tietyllä alueella. Verkostoon voi liittyä uusia edustajia, mutta suurin piirtein saman verran lopettaa toiminnan kannattamattomana.

On helppo nähdä, miten tähän tilanteeseen päästään. Esimerkiksi kuvitellaan verkosto, jossa on yhteensä 2000 jäsentä, joista 1200 on vailla alalinjaa. Jotta näistä 1200 edustajasta jokainen saisi esimerkiksi 10 aktiivisen edustajan alalinjan, josta voisi jo saada jonkinlaista sivutuloa, verkostofirmaan pitäisi liittyä 12 000 uutta edustajaa.

Näin ei yksinkertaisesti tapahdu eikä ole koskaan Suomessa tapahtunut. Sen sijaan pieni osa näistä 1200 edustajasta onnistuu tavalla tai toisella kasvattamaan itselleen alalinjan ja suurin osa näistä 1200 edustajasta lopettaa toiminnan, koska (yhtä tai kahta henkeä suuremman) alalinjan kasvattaminen – johon he toiveensa perustivat – ei onnistunut.

Tämän kyllästymistilanteen jatkuminen riittää ylimmän ylälinjan tulojen takaamiseksi: vaikka suuri osa lopettaakin, yhtä paljon uusia edustajia tulee tilalle – kaikki heidän alapuolelleen. Heidän palkkionsa pysyvät samana. Verkostomarkkinointiin on kuitenkin rakennettu sisään mekanismi, joka tekee sen tässä suhteessa kannattamattomaksi väistämättä valtaosalle mukaan liittyvistä.

Joskus kyllästymistilanne voi jatkua monia vuosia, mutta useimmissa tapauksissa verkosto joko nopeasti tai hitaasti luhistuu, kun kasvu ei enää korvaa tappioita. Jos yrityksen toiminta jatkuu, verkosto voi jälleen kasvaa aiempaan suuruuteensa, ja tämänkaltainen sykli jatkua verrattain pitkäänkin.

Suomi24:n keskustelupalstalla on ilmeisesti jo pidempäänkin käyty väittelyä siitä, voisiko tämän epäkohdan ratkaista muuttamalla paikat verkostossa määräaikaiseksi. Jos aiemmin mukaan liittyneet jossakin vaiheessa menettäisivät paikkansa ja joutuisivat (halutessaan) liittymään mukaan uudestaan alimmalle tasolle, toimisiko järjestelmä paremmin? Vastaus tähän on – kuten keskustelussakin on esitetty – eipä oikeastaan.

Varsinaista ongelmaa keskustelussa ei kuitenkaan liiemmin ole käsitelty. Ongelma ei ole se, että jotkut verkoston alkuvaiheessa mukaan lähteneet saavat ehkä pysyvän, hyvän paikan ja ”suuren alalinjan”. (Päinvastoin, tämähän on useimmille koko verkostomarkkinoinnin houkutus, eikö totta?) Ongelma on se, että verkoston laajennuttua kilpailijoita on yksinkertaisesti liian paljon.

On mahdottomuus, että jokainen alimmalla tasolla oleva saisi vaikkapa 15 hengen alalinjan, ja näistä jokainen 15 hengen alalinjan – ja niin edelleen. Mikäli paikat verkostossa tehtäisiin määräaikaisiksi ja nämä verkostopaikkansa tietyn ajan kuluttua menettäneet verkostomarkkinoijat liittyisivät uudestaan järjestelmään aiemman ”alalinjansa” alle, heitä ei yksinkertaisesti olisi tarpeeksi auttamaan tilannetta.

Aiempi esimerkkimme valaiskoon tätä tilannetta. Jos 2000 verkostomarkkinoijasta 800:lla on alalinja ja 1200:lla ei ole, ylemmän 800 edustajan paikan irtisanominen ei liiemmin näiden 1200 alalinjattoman edustajan tilannetta auta. Vaikka jokainen näistä 800 edustajasta liittyisi uudelleen mukaan verkostoon, tämä ei riitä edes siihen, että jokainen 1200 edustajasta saisi itselleen yhden hengen alalinjan!

Verkostomarkkinoinnissa mahdollisuuksia rajoittaa huomattavasti se yksinkertainen tekijä, että jokainen lopulta kilpailee samasta varsin rajoitetusta joukosta ihmisiä – ja mitä suuremmaksi verkosto kasvaa, sen epätodennäköisemmäksi menestyminen alalinjaa rakentamalla vääjäämättömästi muuttuu. Kun verkosto on jo kasvanut jonkin verran, mahdollisten mukaan lähtevien määrä on vastaavasti pienentynyt ja vuorostaan samoista ”sieluista” kilpailevien verkostomarkkinoijien määrä aivan huomattavasti kasvanut.

Verkostomarkkinoinnissa keskiössä perinteisesti on verkoston kasvattaminen – tuotemyynti on enemmän sivuseikka. Sama kyllästymisen ongelma on kuitenkin myös tuotemyynnin kohdalla. Minkä tahansa tuotteen tai valikoiman kanssa markkinat tietysti kyllästyvät, jos myyjiä on liikaa.

Kuvitellaan, että esimerkiksi Suomen kokoisilla markkinoilla jopa puoli miljoonaa ihmistä ostaisi 20 euron edestä kuukaudessa tuotteita tietyn verkostoyrityksen edustajilta. Tällöin liikevaihtoa syntyisi 10 miljoonan euron verran kuussa. Jos edelleen yksittäisen verkostomarkkinoijan olisi pitääkseen toimintansa kannattavana saatava edes 100 euroa kuussa myyntivoittoa ja tämä edellyttäisi esimerkiksi vain 400 euron myyntiä kuukaudessa, tappiota tekemättömiä verkostomarkkinoijia voisi yrityksellä olla kuvatulla liikevaihdolla yhteensä 25 000. Ei kuitenkaan enempää.

Tämäkin on jo melko utopistinen luku: edellä kuvattu kuukausiliikevaihto vastaa koko suora- ja verkostomarkkinointialan kuukausiliikevaihtoa Suomessa vuonna 2005! (Ja yhtä aikaa suora- ja verkostomarkkinoijia on SSML:n arvion mukaan ollut 76 000!)

Jos verkostomarkkinointiyritys tarjoaa kohtuuhintaisia, hyvälaatuisia, oikeasti tarpeellisia tuotteita, joiden markkinointi ei perustu eriskummallisiin väitteisiin terveysvaikutuksesta tai tulevasta rikastumisesta ”kunhan ostaa omasta kaupasta”, on tietysti aina mahdollista tienata sivutuloja myymällä näitä tuotteita, kunhan kilpailu ei ole täysin mahdotonta - jos kaikkia tuotteista kiinnostuneita ei ole jo värvätty mukaan.

Myös suuren alalinjan kasvattaminen on periaatteessa mahdollista, mutta koska ihmisiä on varsin rajallisesti, siinä onnistuminen on erittäin, erittäin epätodennäköistä. Jos verkostoon haluaa liittyä nimenomaan tienaamaan pieniä sivutuloja tuotemyynnillä, hyvä on. Jos tavoittelee suuria tuloja, kannattaa ehkä kokeilla jotakin ihan muuta.

Linkit:
Petteri Haipola: Markkinoiden kyllästyminen ja verkostomarkkinointi

Laajeneminen ulkomaille

”Me valloitetaan Ruotsi, Viro, Norja, Latvia, Liettua, sitten ehkä Venäjä tai Saksa...”

Näin kuuluvat usein suuret puheet, joita verkostofirmojen kokouksissa ja tapahtumissa esitetään. Ja yleisö hurraa. Mutta mitä hurraamista ulkomaille laajentumisessa oikein tavalliselle suomalaiselle verkostoyrityksen edustajalle oikeastaan on?

Ensinnäkin, verkostoyrityksen tavallisen edustajan on lähes mahdotonta hyötyä tästä laajentumisesta. Hän ei yksinkertaisesti koskaan saa minkäänlaista jalansijaa uudessa maassa, eikä sellaista hänelle ole tietenkään edes luvattu.

Tämän voi todeta yksinkertaisen esimerkin avulla. Ajatellaan esimerkiksi, että verkostoyrityksessä on Suomessa parituhatta aktiivista edustajaa, joista alimmalla tasolla – ilman omaa ”alalinjaa” – on esimerkiksi tuhat. Tämä on täysin mahdollinen tilanne. Jotta jokainen tämän esimerkin suomalainen verkostoyrityksen edustaja saisi edes yhden ”jalan” näihin valloitettaviin maihin, laajenemisen täytyisi alkaa niin, että jokainen alimmalla tasolla olevasta tuhannesta edustajasta saisi yhden edustajan uudesta maasta ”alapuolelleen”. Uudessa maassa pitäisi näin kerralla aloittaa tuhat edustajaa, jotka kaikki kilpailisivat keskenään uusista edustajista.

Uskotko, että näin tapahtuu? Voisivatko ulkomaalaiset olla niin typeriä, että suostuvat tähän – sen sijaan, että parin verkostoyrityksen johtajien kannalta tärkeimmän linjan annetaan yrityksen täydellä tuella levitä toiseen maahan, jossa harvat ja valmiiksi valitut henkilöt saavat parhaat paikat? (Tässä esimerkissä selviää myös se, miksi verkostomarkkinointifirman edustajaksi ei useinkaan kannata liittyä, kun jossakin pienehkössä maassa – kuten Suomessa – on jo tuhat aktiivista edustajaa alimmalla tasolla, ellei sitten halua heittää haavetta verkoston rakentamisesta.)

Joskus verkostoyritys toimii jo toisessa maassa, ja silloin tällöin joku suomalaisista edustajista onnistuu saamaan jalansijaa tässä maassa. Mutta tällöin uudella aloittajalla ja hänen suomalaisella ”ylälinjallaan” on valmiina vastassaan paikalliset kilpailijat omien linjastojensa kanssa. Uskotko, että he ottavat uudet tulokkaat riemulla vastaan vähentämään heidän markkinoitaan?

Toiseksi, verkostomarkkinointiyrityksen leviäminen ulkomaille voi heikentää sen asemaa kotimaassa. Kun yrityksen fokus siirtyy toiseen tai toisiin maihin, aivan uudenlaisten sopimusten ja byrokratian hoitamiseen, kotimaisten edustajien toiminnasta ei juuri ehditä huolta kantaa. Joskus näyttääkin siltä, että uusiin maihin pyritään siirtymään siinä vaiheessa, kun aloitusmaa on jo ”putsattu” – sen markkinat kyllästyneet, verkoston kasvu loppunut tai kääntynyt negatiiviseksi.

Laajentumisesta voi verkostomarkkinoijalle olla pikemminkin haittaa kuin hyötyä, vaikka kuinka sille hurrataankin.

Ponzi-huijaukset

UUTINEN: Sisäministeriö epäilee Winclubia pyramidipelistä. Lue lisää aiheesta.
Toinen uutinen 25.9.2007: Winclub sulki sivunsa.

Palatakseni hetkeksi ensimmäisen tyypin verkostomarkkinointiin - ketjukirjeisiin, Ponzi-huijauksiin ja erilaisiin nettipyramideihin - on syytä esitellä lyhyesti se, millä tavoin Ponzi-huijaus pääperiaatteissaan toimii.

Ponzi-huijaus on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen. Joku perustaa "yrityksen", joka "sijoittaa" ihmisten rahoja erittäin "tuottavasti". Usein saa vielä rahaa siitäkin, kun on saanut jonkun toisen "sijoittamaan tuottavasti" ja edelleen ehkä näiden mukaan saamien "sijoitusten tuotoista" saa jonkinlaista lisää.

Tämä voi kuulostaa järkevältä. Lisäksi useimmiten väitetty sijoituskohde on tarpeeksi erikoinen tai eksoottinen, jotta tavallinen, sijoitustoimintaan perehtymätön ihminen ei tajua sitä, ettei sitä ole olemassa tai etteivät luvatut tuotot ole mahdollisia.

Ponzi-huijauksen yleensä takuuvarma merkki on luvattu tietynsuuruinen, varsin korkea tuotto tietyssä ajassa. Tällaista tuottoa, vaikka sitä joissakin käsittämättömissä tapauksissa olisi mahdollista saadakin, ei voi sijoitustoiminnassa koskaan luvata. Edelleen hyvän sijoituskohteen löytänyt ei yleensä ylipäätään pyri tällaista apajaa jakamaan.

Vertailukohteeksi voidaan ottaa esimerkiksi sijoitusrahastot, joiden toteutunut vuotuinen tuotto yleensä vaihtelee 0-20 % välillä. Jos jokin ”sijoitusmuoto” edes vihjaa tätä suuremman vuotuisen tuoton mahdollisuudesta, kyseessä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä huijaus. Erityisesti jos järjestelmässä ei ole tarkoitus myydä mitään vaan ainoastaan ansaita suuri tuotto omien ja toisten sijoitusten kautta, ei kyseessä oikein voi olla muu kuin vedätys.

Lisäksi usein Ponzi-järjestelmien esittelyissä väitetään esimerkiksi ettei mukaan pääse kuin tietyn ajan sisällä ihmisten päätösten nopeuttamiseksi ja uskon lisäämiseksi. Ihmiset ovat yleensä terveesti epäluottavaisia näiden juttujen suhteen, joten he usein aloittavat "sijoittamalla" vähän, esimerkiksi muutamia kymppejä. Tämän sijoituksen "tuotot" tulevatkin nopeasti korkojen kera tilille. Tämän jälkeen ihminen onkin valmis sekä sijoittamaan enemmän että kertomaan, kuinka "homma toimii" kaikille kavereilleen. Ja tässä vaiheessa kaikki ei välttämättä menekään suunnitelmien mukaan.

Todellisuudessa ainakin 90 % kaikkien Ponzi-huijausten "tuotoista" tulee suoraan uusien mukaan liittyvien maksamista maksuista tai ”sijoituksista”. Järjestelmä on olemassa ja "tuottoja" maksetaan niin kauan kuin uusia ihmisiä saadaan mukaan "sijoittamaan”. Ponzi-huijauksen tulos on kuitenkin lopulta aina se, että yli 90 % häviää käytännössä koko sijoittamansa summan ja korkeintaan muutama prosentti, yleensä ensimmäisenä mukaan lähteneet, pääsevät omilleen, kun kaikki yhtäkkiä viikkojen tai vain päivien sisällä romahtaa.

Keskimäärin voi sanoa, että jos ulkomainen Ponzi-huijaus on leviämässä jo Suomessa, se on varsin lähellä tiensä päätä, ja vaikka rikosoikeudelliseen vastuuseen toiminnasta ei joutuisi, rahansa häviää lähes takuuvarmasti.

Ponzi-huijauksen toimeenpaneminen tai edistäminen Suomessa voi tulla tuomituksi mm. rahankeräysrikoksena tai petoksena. FBI on hyvin kiinnostunut kansainvälisistä ponzeista. FBI pidätti Suomessakin kuuluisaksi tulleen 12DailyPron pyörittäjän (erään kotirouvan jenkkien itärannikolta). Hän oli saanut kerättyä kymmeniä miljoonia näitä "sijoitusvaroja", myös suomalaisilta.

Myös Suomessa levinneiden FX Club- ja Winclub-nimisten järjestelmien luonteesta on käyty jonkin verran keskustelua. Näihin klubeihin sijoitetuille rahoille väitetään syntyvän jopa satojen prosenttien vuosituottoja. Tämä jo sinänsä on omiaan herättämään vakavia epäilyksiä.

Edelleen missään ei ole annettu kovin tarkkaa tietoa siitä, mistä sijoituksista tarkalleen ottaen näistä järjestelmistä syntyväksi väitetty huomattava tuotto tosiasiassa muodostuu, ja ketkä toiminnan taustalla lopulta ovat - edes siitä, mihin rahat tarkalleen ottaen menevät. Lopullinen totuus on ainoastaan järjestelmän pyörittäjien hallussa. Tällaisiin "sijoituskerhoihin" osallistumista harkitsevien kannattaisi miettiä uudemman kerran.

Verkostopyramidin yhteenlasku

Verkostopyramidin osanottajamäärä on helppo laskea kaavalla:

M = (1-(K^T))/(1-K)

Jossa:

M = Verkostopyramidin osanottajien kokonaismäärä
K = Kantaluku eli kuinka monta osallistujaa jokaisen osallistujan on tarkoitus saada suoraan alapuolelleen. Useimmissa verkostopyramideissa tämä on rajattu välille 2-6, joissakin tätä ei ole rajattu lainkaan.
T = Tasojen määrä senhetkisessä tilanteessa.

* kuvaa tässä kertolaskua, ^ potenssilaskua ja / jakolaskua

Esimerkiksi jos pyramidin kantaluku on 3 ja "täysiä" tasoja on 5, osallistujen määrä on:

M = (1-(3^5))/(1-3) = -242/-2 = 121


Todistus

Kun pyramidissa kantaluku on yhtä suurempi kokonaisluku K ja tasojen määrä on T, M voidaan laskea yhteenlaskuna näin:

M = 1+K^1+K^2+...+K^(T-1)

Ensimmäisellä tasolla on aina vain yksi osallistuja (K^0, jos asiaa haluaa niin ajatella), seuraavalla tasolla on kantaluvun verran osallistujia, sitä seuraavalla kantaluku potenssiin kaksi ja niin edelleen. Esimerkiksi jos kantaluku on 2 (nk. binäärinen järjestelmä), ensimmäisellä tasolla on 1, toisella 2 (eli 2 potenssiin 1), sitä seuraavalla 4 (eli 2 potenssiin 2) ja niin edespäin.

Tästä saadaan kertomalla kaavan molemmat puolet K:lla

K*M = K+K^2+K^3+...+K^t

Näistä kahdesta näemme, että

M-(K*M) = 1-(K^T)

koska sarjojen K*M ja M ero on ainoastaan siinä, että sarjassa M on ”alussa” 1, välissä olevat luvut ovat samoja, kunnes sarjassa K*M on viimeisenä K^T, jota sarjassa M ei ole.

Tämän voimme ilmaista toisella tapaa:

M(1-K) = 1-(K^T)

Jakamalla molemmat puolet 1-K:lla saadaan:

M = (1-(K^T))/(1-K)

Verkostopyramidin osanottajamäärä vastaa näin geometrista sarjaa, jonka kertoimena on 1. Geometrisen sarjan kantaluvun on oltava muu kuin 1.

Kokemuksia verkostomarkkinoinnista

Oletko tai oletko ollut mukana verkostomarkkinoinnissa? Tai onko sinua yritetty saada mukaan verkostomarkkinointiin? Tai oletko seurannut läheltä jonkun verkostomarkkinoijan elämää? Jos vastauksesi on kyllä, pyydän sinua jakamaan hyvät ja huonot kokemuksesi toisten kanssa lähettämällä tähän juttuun kommentin.

Tässä kysymyksiä, joihin ei kaikkiin tarvitse vastata yksi kerrallaan, mutta joista voi olla apua oman kokemuksesi kertomisessa:

1. Missä verkostofirmasta tai -firmoista on kysymys?
2. Kuinka kauan olet ollut tai olit mukana? Milloin aloitit tai milloin sinua pyydettiin mukaan?
3. Miksi lähdit mukaan toimintaan? Mitkä olivat tärkeimmät syyt?
4. Mitä sinulle kerrottiin verkostomarkkinoinnista, kun sinua pyydettiin mukaan? Osoittautuiko esittelyssä kerrottu totuudenmukaiseksi?
5. Mitä verkostomarkkinointi sinulle antoi? Tienasitko rahaa? Saitko uusia ystäviä? Hyviä kokemuksia? Onko verkostomarkkinoinnissa opituista asioista ollut muualla hyötyä? Mistä ja missä?
6. Mitä menetit verkostomarkkinoinnin vuoksi? Hävisitkö rahaa tai joutuiko jokin ihmissuhde katkolle? Kärsikö työnteko tai koulunkäynti?
7. Jos olet lopettanut, miksi lopetit? Synnyttikö joku mieleesi epäilyksen, vai oliko toiminta yksinkertaisesti tappiollista?
8. Oletko tyytyväinen siihen, mitä verkostomarkkinointi sinulle antoi? Oletko joutunut häpeämään verkostomarkkinointia sitä harjoittaessasi tai jälkeenpäin?
9. Mitä mieltä olet verkostomarkkinoinnin julkisuuskuvasta? Pitäisikö sitä jollakin tavalla muuttaa?

Kiitos vastauksistasi!

Verkostomarkkinointi mediassa

Verkostomarkkinointi on viimeisen kuukauden ajan saanut huomattavasti mediatilaa, ja kuten niin usein aiemminkin,”ala” on tullut esiin vähemmän myönteisessä valossa. Move Networks Oy:n toiminnasta oli tänään juttu MTV3:n 45-minuuttia -ohjelmassa. Raportti oli lähinnä kertausta viimetalvisesta ohjelmasta. Jutussa otettiin esille se, kuinka tuolloin mainitut rikosepäilyt ovat nyt johtaneet syytteisiin Moven vastuuhenkilöiden sekä neljännen, toiminnan lopettaneen henkilön osalta. Lisäksi jutussa mainittiin Moven toiminnasta toisten (osin) samassa omistuksessa olevien yritysten (S2E Finland Oy ja TMP Invest Oy) kanssa ja siitä, kuinka Moven johto on tällä hetkellä matkoilla Thaimaassa.

Moven tapauksesta on lähiaikoina kerrottu myös syytteiden sisältöä kuvaavien Turun Sanomien ja Satakunnan Kansan artikkelien lisäksi Vasabladetin ja Jakobstadstidnigin sivuilla. Erityisesti viimeksi mainittu artikkeli on sikäli mielenkiintoinen, että siinä haastatellaan sekä syyttäjä Katariina Nikkaria että hallitusneuvos Jouni Laihoa. Syyttäjän mukaan syytteessä ovat nyt yrityksen vastuuhenkilöt, mutta epäilyt ja sitä kautta syytteet voivat jatkossa koskea laajempaa joukkoa. Laiho puolestaan valittelee sitä, että vuodesta toiseen samanlaiset haavekuvat maalaillaan värvättäville ihmisille - ja että toiminnan taustalla on usein samat ihmiset.

Moven tapaus on saanut valtavasti huomiota mediassa, ja varsinkin poliisitutkinnan ja syytteiden vuoksi sitä on ollut tärkeä käsitellä. Tältä sivulta löytyy nyt sekä tietoa syytteistä että Moven vastauksia yritykselle esitettyihin kysymyksiin (kolmessa osassa). Jokainen lukija vetää näistä teksteistä omat johtopäätöksensä, ja Moven toimintaa koskeva oikeuskäsittely on edessä joidenkin kuukausien päästä. Siinä missä käsittelyn varsinainen lopputulos on varsin merkittävä tieto, muutoin juttu alkaa olla kaikin puolin selvä.

Vaikka on hyvä, että verkostomarkkinointi (myös kaikkine ongelmineen) on mediassa runsaasti esillä, aivan toisentyyppisten verkostojen toiminnan tarkastelu on sekä mediassa että tälläkin sivulla jäänyt nyt vähemmälle. Kuten jokainen blogin "sisällysluetteloon" tutustunut tietää, jo pidemmän aikaa tämän kotisivun on ollut tarkoitus esitellä muita verkostoyrityksiä kuin niitä, joita on käsitelty eräänlaisten ”puhallusten” otsikon alla - aina vain jotakin uutta on noussut aiemmista aiheista esille. Seuraavien kirjoitusten jälkeen aihepiiriksi nouseekin ”ihmeidentekijöiden” verkostot. Tässä välissä blogi kuitenkin jää osittaiselle tauolle epämääräiseksi ajaksi.

Verkostomarkkinointia mediassa:
Nätverksföretag utreds av polisen (Vasabladet 30.8.2006)
Turkulaisen verkkokaupan perustajille syytteet (Turun Sanomat 1.9.2006)
Verkkokauppa Move joutuu käräjille (Satakunnan Kansa, pikauutiset 1.9.2006)
Ny nätverksrörelse i stan (Jakobstadstidning 10.9.2006)
Verkostomarkkinoijien ja vastustajien kahakka tutkinnassa (Turun Sanomat 13.9.2006)
Verkostomarkkinointi johti syytteisiin (MTV3 45 minuuttia 20.9.2006)

Tyypillinen esittely

Onko sinua houkuteltu mukaan verkostomarkkinointiin? Oheinen kirjoitus on muokattu kahdesta nimimerkki ”Mouseksen” kirjoituksesta keskustelupalstalla. Kirjoituksessa kuvataan niin hyvin ja lyhyesti erilaisten ”aloituspakettien” myyntiin keskittyvien verkostomarkkinointiyritysten värväystilanteessa käytetty kaava, että se on syytä tallentaa myös tälle sivulle.

Kirjoitus esittelee tilannetta, jossa yhtä värvättävää kohden on kaksi esittelijää: niin kutsuttu ”apu”, eli kokeneempi verkostomarkkinoija, sekä ”luottamus”, eli värvättävän tai ”prospektin” ystävä tai tuttava, joka on kutsunut värvättävän paikalle puhelinsoitolla. Yleensä puhelimessa ei kerrota mitään etukäteen – mutta mitä esittelyssä kerrotaan?

1. Ennakkovalmistelut
Läsnä: Apu + Luottamus
Tehtävät: Luottamus kertoo Avulle prospektin mielenkiinnon kohteet, työpaikan sekä kaiken mahdollisen tiedon, jota voidaan käyttää hyväksi.

2. Aloitus
Läsnä: Luottamus + Prospekti
Tehtävät: Luottamus ”promoaa” prospektille paikalle saapuvaa apua sekä liiketoiminnan mahdollisuuksia. Hän ei vastaile kysymyksiin liiketoiminnasta vedoten siihen, ettei hänellä ole vielä tarpeeksi tietotaitoa alalta. Hän kertoo paikalle tulevan Avun sitten selvittävän kaiken.

3. Liiketoiminnan esittely
Läsnä: Apu + Luottamus + Prospekti
Tehtävät: Luottamus on hiljaa tai korkeintaan elehtii kunnioittavasti Avun suuntaan. Apu luo prospektille mielikuvia käyttäen tarkkaan opittuja kaavoja, kertoo bonusjärjestelmästä päällisin puolin mutta painottaa tulevaisuuden näkymiä sekä sitä ,että prospektin täytyy uskaltaa tavoitella unelmiaan ja tämän kautta saada ne toteutumaan. Apu vähätellee nykytilaa sekä mahdollisia mediassa esiintyneitä ongelmia. Kaikkiin nykyisiin ongelmiin ja väitteisiin on edustajakoulutuksessa kerrottu vastaukset, joita saa ja pitää käyttää.

4. Promotauko
Läsnä: Luottamus + Prospekti
Tehtävät: Apu ilmoittaa että hänen täytyy soittaa / käydä savuilla tms. ja poistuu paikalta n. kymmenen minuutin ajaksi. Luottamus hehkuttaa Apua sekä liiketoimintaa prospektille pyrkien kaikin tavoin saamaan prospektin edustajaksi..

5. Lopetus
Läsnä: Apu + Luottamus + Prospekti
Tehtävät: Käydään hieman avointa keskustelua kaikkien kesken. Pian Apu kuitenkin keskeyttää keskustelun opetellulla repliikillä tai keinolla ja pyrkii lyömään kaupat lukkoon. Mikäli tämä ei onnistu suoraan, käydään läpi pari johdattelevaa kysymystä sekä mahdollisesti käytetään mielenhallintaopista hankittuja keinoja ja erilaisia elämäntilanneskenaarioita. Tämän jälkeen yritetään lyödä kauppa uudelleen lukkoon.

95% tapauksissa Prospektille annetaan kotiin viemisiksi paperimateriaalia, jonka avulla hän voi tutustua toimintaan. Tämä on näppärä tapa sitten sopia uusinnasta ja estää häntä etsimästä tietoa muualta, kuten Internetistä.

6. Promosoitto
Tehtävät: Illalla Luottamus soittaa Prospektille sekä kyselee miltä tuntuu ja kehuu ideaa. Hän kertoo sitten että itseä jännitti ja mietitytti hirveästi, kun lähti mukaan, ja että kaikille käy samoin. Luottamus vastailee kysymyksiin ja muistuttaa huomisesta uusintatapaamisesta.

7. Uusinta
Läsnä: Luottamus + Apu + Prospekti
Tehtävät: Lyödään kauppa lukkoon tai ei. Jos kauppa lyödään lukkoon käydään läpi ”powerstart” (kuittikoulutus) ja aloitetaan hommat.

Kaikissa vaiheissa hankalat kysymykset esittelyn vaikeissa kohdissa voidaan välttää esimerkiksi keskeyttämällä toisen lause opetelluilla metodeilla, kuten pöydän kopautuksella ja innostuneella repliikillä "hei katotaanpa vielä tuo kohta, unohdin kertoa että...". Tämä muuten toimii yllättävän hyvin. Kuuntelijan pää on muutenkin hiukkasen sekaisin kaikesta tiedosta, ja hän harvemmin huomaa, ettei hänen kysymyksiinsä käytännössä edes vastata.

Rikollisuus ja verkostomarkkinointi

Verkostomarkkinoinnin ammattilaisten tapana tuntuu olevan uhkailu sekä oikeustoimilla että väkivallalla. Tätä on tapahtunut runsain mitoin myös Suomessa. Lukuisille keskustelupalstojen kirjoittajille on tullut varsinkin viime kuukausien aikana sellaisia viestejä, joiden mukaan kirjoittajista on tehty rikosilmoitus. Yleensä tällaiset ilmoitukset ja uhkaukset eivät johda mihinkään. Verkostomarkkinointia kritisoidaan joka puolella maailmaa samoista syistä, eikä tuollaisessa kritiikissä ole mitään laitonta eikä mitään moraalitonta, kun se perustuu totuuteen eikä siinä pyritä loukkaamaan kenenkään yksityiselämää.

Jokainen oikeudentuntoinen ja -tajuinen ihminen tämän kyllä ymmärtää. Totuus voi vahingoittaa vain valehtelijaa.

Samoin on laita väkivallalla uhkailun. Jos argumentaatio ei suju, jos kriitikoille ei pärjää, jos tuntee jäävänsä alakynteen, jos kaikki sanottava on herjausta tai typerien korttien heittelyä – mistä tämä kertoo? Voisiko se kertoa siitä, että kaikesta huolimatta ei olekaan oikeassa? Voisiko olla, että omia käsityksiä pitäisi korjata? Voisiko kritiikin tuolloin pyrkiäkin ottamaan vakavasti ja vastaamaan siihen asiallisesti? Voisiko tuota mahdollisuutta harkita, vai onko parasta vain pyrkiä pätkimään kriitikkoa turpaan?

Näköjään joidenkin mielestä on todella parasta ryhtyä rikokseen. Helsingissä 9.9.2006 sattuneessa välikohtauksessa joukko verkostomarkkinointiin liittyviä miehiä suunnitelmallisesti ja vakaalla harkinnalla tunkeutui luvatta yksityiseen ja suljettuun kokoukseen, jonka osallistujien joukossa oli verkostomarkkinointia julkisuudessa kritisoineita henkilöitä. Tunkeutujat uhkasivat ja kuvasivat kokoustilassa olleita sekä pahoinpitelivät useita heistä. Petteri Haipolan kuvauksen tapahtumista voi lukea tältä sivulta. Jutun asianomistajat ovat tehneet tapahtuneesta rikosilmoituksen, ja tunkeutujien toiminta täyttää todennäköisesti lukuisien rikosten tunnusmerkit.

Hyökkääjät olivat erään suomalaisen verkostomarkkinointiyrityksen johtoa sekä edustajia.

On selvää, että tällainen toiminta antaa vain kirkkaan osoituksen siitä, kuinka verkostomarkkinointi on epämääräistä, monissa suhteissa lain rajoilla häilyvää toimintaa, joka tässä muistuttaa lähinnä järjestäytynyttä rikollisuutta. Voiko enää sanoa, että on kyse liiketoiminnasta, kun toisten kunniaan, vapauteen, henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja terveyteen kohdistuvilla rikoksilla ja niillä uhkailulla pyritään vaientamaan asiallista kritiikkiä esittäneet äänet?

Hyvät verkostomarkkinoijat, pyydän teitä kaikessa ystävällisyydessä hetken tosissaan miettimään tätä. Oletteko ihan varmoja, että tällaista on se toiminta, johon ajattelitte liittyvänne ja jossa aiotte pysyä mukana? Haluatteko todella omalla työllänne tukea tällaista toimintaa ja sen johtajia? Onko tämä nyt se vastike, jonka rahoillenne ja ajallenne verkostomarkkinoinnilta halusitte?

Moraalisten näkökohtien ohella kaikkien kriitikoiden yhteinen sanoma on tämä: verkostomarkkinointi ei yksittäiselle edustajalle kerta kaikkiaan kannata. Tämä on todistettu mitä yksinkertaisimmin ja monimutkaisimmin, yleisesti ja yksittäistapauksissa, pyramidi pohjansa päällä ja kärjelleen käännettynä. Jos toiminta ei kannata – jos siinä tulee melkein varmasti takkiin, kuten pienellä laskutoimituksella kuka tahansa osaa ennustaa – turha tuota turhautumista ja epäonnistumisen tunnetta on projisoida kriitikoihin. Emme me sitä tehneet; mehän nimenomaan siitä varoitimme. Jos nyt tämäkin harmittaa, mieti vielä kaksi kertaa, kuka sinua oikein huijasi ja mitä hän siitä sai.

Hyvä verkostomarkkinoija, hyvä kanssaihminen. Hyvin monenlaista liiketoimintaa kritisoidaan monista eri syistä. Oletko joskus kuullut, että minkään vakavasti otettavan yrityksen edustajat pyrkivät edistämään toimintaansa väkivalloin? Oletko varma, ettei verkostomarkkinointi ole lopulta saanut sinutkin kannattamaan sellaista toimintaa, jonka jokainen oikeudentajuinen ihminen ehdottomasti tuomitsee? Jonka sinä itsekin olisit joskus aiemmin tuominnut? Yksinkertaisesti mieti, onko tällainen toiminta sinusta oikein – sillä siinä samassa vastaat tähän kysymykseen: onko sinut aivopesty mukaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen?


Linkit:
Verkostomarkkinoijien ja vastustajien kahakka tutkinnassa (Turun Sanomat 13.9.2006)
Mielen matka verkostoon ja sieltä takaisin (tältä sivustolta)

Move syytteeseen

Move Networks Oy:ä koskeva syyteharkinta on tullut päätökseen ja Move on asetettu syytteeseen kaikista kolmesta rikoksesta, josta sitä on epäilty. Koska Suomessa oikeushenkilöä, kuten yritystä, ei itseään voida syyttää rikoksista, vastaamaan syytteistä joutuvat yrityksen puolesta sen toiminnasta vastuullisiksi katsotut (ja kenties myös toiminnasta rahallista hyötyä saaneet) kolme miestä. Asiasta otsikoi jo Turun Sanomat:

Verkkokaupan perustajille syytteet

Turkulaisen verkkokauppa Move Networksin perustajajäsenet joutuvat Turun käräjäoikeuteen vastaamaan tekemisistään. Turun kihlakunnansyyttäjä nosti syytteet kolmea miestä vastaan rahankeräysrikoksesta, rekisterimerkintärikoksesta ja markkinointirikoksesta. Verkkokauppaa epäillään pyramidihuijauksena tehdystä laittomasta rahankeräyksestä. Pyramidihuijauksessa organisaation jäsenet saavat tuloja uusien jäsenten maksamista liittymismaksuista, eivät aidosta kaupankäynnistä. Myyntiä voi olla, mutta se on vähäistä. Kolme Turun seudulla asuvaa alle kolmekymppistä miestä perusti Move Networksin keväällä 2005.

Rahankeräysrikoksesta tuleva syyte koskee ainakin Moven nk. aloitus- tai kampanjatuotepakettien kauppaa. Verkoston jäseneksi päästäkseen värvättävän on täytynyt ostaa 999 euron hintainen paketti, ja tästä kaupasta on maksettu palkkioita värvääjille sekä "ylälinjalle". Tätä toimintaa on epäilty vanhan rahankeräyslain 3 § 2 momentissa ja uuden rahankeräyslain 9 §:ssä kielletyllä tavalla toimeenpannuksi, pyramidipelin tai pyramidihuijauksen nimellä kulkevaksi rahankeräysrikokseksi.

Tulevassa oikeuskäsittelyssä arvioidaan muun muassa sitä, onko paketin sisältö vastannut siitä maksettua hintaa, vai ovatko värvätyt käytännössä maksaneet värvääjilleen värvätyksi tulemisesta. Tätäkin tiukemmin syyttäjä voi vaatia, että edustajana aloittamisen edellytyksenä ostetuissa tuotteissa ei katetta olisi saanut olla lainkaan. Mikäli Move tuomitaan rahankeräysrikoksesta, myös toimintaan osallistuneita voidaan epäillä ja syyttää samasta rikoksesta. Rangaistuksena tästä epäillystä rikoksesta on kaikkien kielletystä toiminnasta saatujen taloudellisten etujen menettäminen valtiolle sekä suurehkot sakot; lisäksi WGI-ennakkotapauksessa yli 10 000 euroa toiminnasta saaneille tuomittiin vankeusrangaistus. Mitään "ansioiden" alarajaa WGI:n kohdalla ei ollut, vaan kaikki, joiden voitiin näyttää saaneen rahaa toiminnasta, tuomittiin.

Markkinointirikosepäilyn peruste ei ole tässä vaiheessa julkisesti tiedossa. Tällaisen rikoksen tunnusmerkit voi täyttää tuotteita ja palveluita markkinoitaessa esitetyt harhaanjohtavat väitteet sekä kuluttajansuojalain noudattamatta jättäminen. Rekisterimerkintärikoksesta Movea epäillään MTV3:n 45 minuuttia -ohjelman mukaan sen vuoksi, että yhtiön pääoman epäillään tulleen väärin ilmoitetuksi sitä perustettaessa.

Lehtijutut:
Turkulaisen verkkokaupan perustajille syytteet (Turun Sanomat 1.9.2006)
Verkkokauppa Move joutuu käräjille (Satakunnan Kansa, pikauutiset 1.9.2006)

Move vastaa - Osa 1

Move Networks Oy on 31.8.2006 vastannut sille esitettyihin kysymyksiin. Kysymykset ja vastaukset on jaettu kolmeen eri kirjoitukseen tällä sivustolla. Kursiivilla kirjoitettu teksti on kysymys, tavallinen teksti Moven vastaus. Kiitokset Movelle vastauksista!

Kehotamme lukijoita lukemaan huolellisesti sekä kysymykset että vastaukset ja pohtimaan molempia.


Hyvät Move Networks Oy:n edustajat

Ohessa on joukko yrityksenne toimintaa koskevia kysymyksiä, jotka ovat herättäneet keskustelua. Tarkoituksemme on yksinomaan saada kertakaikkinen selvyys kysymysten kohteena oleviin seikkoihin kaikenlaisen spekulaation, epäselvyyden ja turhan kädenväännön lopettamiseksi.

Tiedämme molemmat, että keskustelu tämän asian ympärillä ei koskaan lopu. Kysymyksissä on useita sellaisia, joihin vastaaminen ei ole joko keskeneräisyyden tai liikesalaisuuksien takia mahdollista. Vastaan ohessa niihin joihin se on mahdollista.

Tämän vuoksi aiemmin sovitun mukaisesti pyydämme teitä vastaamaan tarkoin jokaiseen kysymykseen ja huolehtimaan erityisesti siitä, että vastauksessanne vastataan nimenomaan esitettyyn kysymykseen. Pyydämme teiltä avoimuutta ja kärsivällisyyttä kirjoittaa perusteluja niihin vastauksiin, joihin on ilmeistä, että perustelut ovat tarpeen vastauksen ymmärtämisen tai uskottavuuden edellytyksenä. Luonnollisesti mitä tarkemmat ja avoimemmat vastauksenne ovat, sitä selkeämmin kaikki epäselvyys hälvenee ja väliin suureksi paisunut keskustelu yrityksenne toiminnasta siltä osin pääsee laantumaan.

Pyydämme teitä vastaamaan jokaiseen kysymykseen niin, että sekä kysymys että vastaus ovat yhtä aikaa nähtävillä, ja toimittamaan vastauksenne osoitteeseen mikkopa@hotmail.com. Ilmoittakaa lisäksi, kuka tai ketkä yrityksenne puolesta ovat kyselyyn vastanneet. Koska kysymykset ovat valtaosin hyvin yksinkertaisia, toivomme teidän vastaavan viikon kuluessa.

[Kysymyksiin on ilmeisesti vastannut Moven toimitusjohtaja.]


1. Move Networks Oy:ä koskevat rikosepäilyt ja kuluttajansuojakysymykset

1.1 Rahankeräysrikosepäily

(a) 29.9.2005 päivätyssä Moven edustajille suunnatussa tiedotteessa todetaan seuraavaa:

”Mikäli edustajaksi haluava henkilö haluaa kasvattaa liiketoimintaansa siten, että kouluttaa/auttaa uusia edustajia toimimaan myynnissä ja saamaan myös osuuden näiden tuomasta tuoteliikevaihdosta, tulee edustajan ostaa itselleen kulloinkin voimassa oleva kampanjatuotepaketti.”

Miten perustelette sen, että Moven (organisaatiota rakentavaksi) edustajaksi pääseminen on edellyttänyt 999 euron hintaisen, mm. polkupyörän, lehtiön ja pinssin sisältävän paketin ostamista emoyritykseltä? Mitä tarkoitusta tämä edellytys palvelee, ellei sen pyrkimys ole saada aikaan pyramidipeli tai sen kaltainen järjestelmä, jossa käytännössä uudet toimintaan mukaan värvätyt maksavat toimintaan liittymisestä värvääjilleen?

Kysymys perustuu epäilykseen rahankeräysrikoksesta. Käytännössä rahankeräysrikos tarkoittaa sitä, että meitä epäillään laittomasta rahankeräyksestä. Käytännössä laiton rahankeräys tarkoittaa sitä että harjoittaa rahankeräystä ilman lupaa. Rahankeräys laki sanoo: Rahankeräyksellä tarkoitetaan tässä laissa toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään VASTIKEETTA RAHAA. Vastikkeena ei pidetä merkkiä, tarraa tai muuta keräyksen tai sen toimeenpanijan tunnusta, jolla on vähäinen taloudellinen arvo taikka jonka arvo suhteessa lahjoitukseen on alhainen. (5.8.1983/681).

Moven tapauksessa tämä ei voi toteutua koska myymämme kampanjatuote on selvästi vastikkeellinen. Tuotepaketin sisältö on huomattavasti laajempi kuin mitä provosoivasti kysymyksessänne esitätte. Pystymme aukottomasti todistamaan, että tuotteet ovat markkinaehtoisesti hinnoiteltuja. Muu lopputulos olisi vanhan rahankeräyslain 2§ laajentavaa tulkintaa, joka on rikosoikeudessa kielletty. Annetaan kuitenkin tuomioistuimen päättää tämä asia, jotta siihen saadaan kerralla täydellinen ratkaisu.

(b) Moven provisiojärjestelmän eri versioiden perusteella Move Networksin uusille edustajille tarjoaman 999 euron hintaisen aloitus-/kampanja-/tutustumistuotepaketin myynnistä, käytännössä siis paketin myyntikatteesta, on maksettu ja yhä maksetaan kahdelle paketin myyjälle 100 euron suuruinen palkkio sekä, sikäli kuin nämä provisiot ovat muiden sääntöjen
perusteella tulleet maksuun, 30 euroa jokaiselle tasolle uuden edustajan ylälinjassa (kaikki sis. alv). Pitääkö tämä paikkansa? Minkä suuruiset palkkiot Moven/S2E:n tarjoamista nk. tutustumistuotepaketeista tällä hetkellä maksetaan paketin myyjille ja paketin ostajan ns. ylälinjalle?

Verkostomarkkinoinnin lähtökohta on, että kaikesta myynnistä maksetaan palkkio niin myyjälle kuin verkostoonkin.

(c) Em. 29.9.2005 päivätyssä tiedotteessa todetaan myös seuraavaa:

”Eli WGI:n tapauksessa syyte ja tuomio tuli siitä, että edustajille
maksettiin korvausta uusien edustajien värväämisestä. Move Networksillä ei tällaista korvausjärjestelmää ole.”Edustajalle ei makseta korvausta siitä, että hän hankkii uuden edustajan alleen. Korvausta maksetaan ainoastaan kampanjatuotteen myymisestä [...].”

Ennen poliisitutkinnan uutisointia mediassa 29.9.2005 Moven uusille edustajille jakamissa 99 ja 999 euron suuruisissa laskuissa selityksenä oli mainittu hintoja vastaavasti ”Myyntiedustaja – Lisenssi” ja ”Franchise Edustaja –Lisenssi”. Samoin edustussopimuksessa puhuttiin nimenomaan lisenssistä. Myös samaisessa tiedotteessa kuvataan Moven 999 euron hintaisen paketin sisältävän muun ohella myös ”liiketoimintakonseptin”.

Eikö 999 euron hintaisen ostoksen kohteena ole siis ollut lisenssi tai liiketoimintakonsepti, jonka ohessa on toimitettu kampanjatuotepaketti?

Viittaan edelliseen vastaukseen.

(d) Edelleen Moven organisaatioon rekisteröityneille (eli ”paikan
varanneille”) on heidän kertomansa mukaan kesällä ja syksyllä 2005 lähetetty sähköpostiviesti, jossa todetaan mm. seuraavaa:

”Provisiota saadaksesi tarvitset viisi henkilökohtaista asiakasta
(sähkö/gsm) ja franchise-edustajalisenssin. Mukana saat myös kampanjatuotteen.” ”Voit maksaa franchise-edustajalisenssin myös osissa alkaen 50€/kk. Lisätietoja saat henkilöiltä, joilta kuulit MOVEsta.” ”HUOM! Kannattaa muistaa, että franchise-lisenssi kampanjatuotteineen ovat myös verovähennyskelpoisia, kuten kaikki muutkin liiketoiminnastasi koituneet kulut.”
”Ansaitset myös jokaisesta omasta sponsoroinnista 100€ eli aina kun oma kontaktisi ryhtyy franchise-edustajaksi.”
”Kun sinulla on molemmissa linjoissa yksi franchise-edustaja, nouset tasolle Team Builder. Tämä on hyvä ensimmäinen tavoite, sillä mikäli olet sponsoroinut molemmat edustajat, olet ansainnut n. 400€ ja tehtäväsi on auttaa organisaatiotasi samanlaiseen alkuun.”
”Team Builderinä saat pitää itse lyhytesitelmiä ja olet oikeutettu saamaan Helper-Bonuksia, 100€ aina kun joku ryhtyy franchise-edustajaksi sinun esittelysi ansiosta.”

Väitättekö, ettei näissä esityksissä kuvata lisenssimaksun lisäksi nimenomaan tapaa, jolla edustaja saa korvausta siitä, että hän hankkii uuden tai uusia edustajia organisaatioonsa?

Voisitko kertoa keneltä tällainen viesti on lähtenyt.

(e) Kuvitellaan tilanne, että yritys edellyttäisi edustajakseen ryhtyvältä 100 euron hintaisen paketin ostamista. Edustaja saisi tämän jälkeen 10 euroa jokaisen alapuolelleen liittyvän edustajan vastaavasta ostoksesta 10 euroa sanokaamme yhdeksänteen tasoon asti. Paketin sisältö olisi kaksi paperiliitintä kirjekuoressa.

Eikö teidän mielestänne tämä toiminta vastaisi Hallituksen esityksen 102/2005 uudeksi rahankeräyslaiksi sisältämää kuvausta pyramidipeleistä, joissa edustajien värväämisestä maksetaan palkkiota, jonka edelleen käytännössä maksaa värvättävä itse ja toiminta näin täyttäisi vanhan rahankeräyslain 3 §:n 2 momentissa määritellyn ketjukirjeellä tai sitä vastaavalla tavalla toimeenpannun ja uuden rahankeräyslain 9 §:ssä määritellyn pyramidipelinä toimeenpannun kielletyn rahankeräyksen tunnusmerkit? Pitäisittekö tätä toimintaa eettisesti ja hyvän tavan kannalta epäilyttävänä? Mikäli pitäisitte tällaista toimintaa jossakin suhteessa arveluttavana, mikä mielestänne olisi riittävä vastike, jotta toiminta teistä ei olisi lain hengen, hyvän liiketoimintatavan kannalta ja moraalisessa katsannossa arveluttavaa, vai pitäisikö toimintaa muuttaa jollakin muulla tavalla? Vaikka ette kenties koe olevanne täysin päteviä arvioimaan kysymystä erityisesti laillisuusnäkökulmasta, pyydämme teitä silti vastaamaan näihin kysymyksiin ja kertomaan oman kantanne.

Esittämäsi hypoteettinen kuvio mitä todennäköisemmin johtaisi tukintaan. Vastikkeen suuruutta en pysty arvioimaan, mutta äkkiseltään kuulostaa siltä, että suorituksen ja vastasuorituksen arvo eivät tässä tapauksessa kohtaa.

1.2 Markkinointirikosepäily

Mikä on Move Networks Oy:öön kohdistuvan markkinointirikosepäilyn peruste? Liittyykö epäily esimerkiksi tuotteista tai palveluista markkinoitaessa annettuihin tietoihin, liiketoimintaa esitellessä esitettyihin väitteisiin tai kuluttajansuojalain säädösten noudattamiseen? Onko rikosepäily nähdäksenne perusteeton ja minkä vuoksi?

Esitukintamateriaalissa ei puhuta aiheesta mitään. En tiedä, mitä kantaa syyttäjä hakee. Annetaan tuomioistuimen päättää tämä asia, jotta siihen saadaan kerralla täydellinen ratkaisu. Luonnollisesti rikosepäily on perusteeton. Jo Move:n säännöt kieltävät virheellisen tiedon levittämisen.

1.3 Rekisterimerkintärikosepäily

MTV3:n 45 minuuttia -ohjelman Move Networksia koskevassa reportaasissa yritykseen kohdistuvan rekisterimerkintärikosepäilyn perusteeksi mainittiin yhtiötä perustettaessa väärin ilmoitettu osakepääoma. Tiedot osakeyhtiöiden tilinpäätöksistä ja taseista ovat julkisia. Paljonko Move Networks Oy:n osakepääoma oli yritystä perustettaessa? Maksettiinko osakepääoma rahana vai sisälsikö se apporttiomaisuutta? Maksettiinko osakepääoma ajallaan ja oikeansuuruisena? Onko rikosepäily nähdäksenne perusteeton ja minkä vuoksi?

Osakepääoma on 8000€. Osakepääoma maksettiin rahana ja ajallaan. Rikosepäily on perusteeton.

1.4 Movea koskeva poliisitutkinta ja esitetyt väitteet

(a) Move Networksiä koskeva poliisitutkinta päättyi helmikuussa 2006 ja siinä nousi epäily kolmesta eri rikoksesta. Eri keskusteluissa erityisesti syksyllä 2005 on väitetty lähes koko poliisitutkinnan ajan, että tutkinta on päättynyt tuloksettomana tai että siinä ei ole noussut rikosepäilyä. Näiden tietojenväitettiin olevan peräisin Moven ”ylälinjasta” ja jopa toimitusjohtajalta. Onko Move levittänyt tällaisia tietoja? Lopetettiinko tutkinta jossakin vaiheessa tai ilmoittiko tutkinnanjohtaja rikoskomisario Lönnroth, ettei tutkinnassa ole ilmennyt mitään rikosepäilyn aihetta ja sitä ei näin jatketa?

Tutkinnan johtaja Lönnroth ilmoitti puhelinkeskustelussa, että tutkinta on päättynyt ja mitään syytä asian jatkamiselle ei löytynyt. Samaisessa keskustelussa tutkinnanjohtaja ilmoitti toimittaneensa materiaalin Jouni Laiholle. Pian tämän jälkeen kävi ilmi, että Jouni Laihon vaati tutkinnan jatkamista. Tämä kaikki on myös esitutkintamateriaalissa dokumentoitu. Huomionarvoista on että rikostutkinnan päättyessä tukinnanjohtaja kirjoittaa niin sanotun ”rikoksen teonkuvauksen”, eli mikä ja miten. Move:n rikostutkintamateriaalissa ei tällaista teonkuvausta ole. Tämän kaiken olemme luonnollisesti kentälle uutisoineet. Se miten asia on sen jälkeen keskusteluissa levinnyt ei ole meistä kiinni. Muistathan, että kuka tahansa voi esiintyä ”ylälinjana” sitä kuitenkaan olematta. Myös omalla nimelläni on lukuisia kirjoituksia, joita en kuitenkaan ole kirjoittanut.

(b) Eri keskusteluista ja Moven omista tiedotteista on saanut sen käsityksen, että yritys on pyrkinyt kaikin keinoin nopeuttamaan poliisitutkintaa, jotta se saataisiin pikaisesti päätökseen. Miksi Move Networks kuitenkin tammikuussa 2006 pyysi ja sai poliisilta tutkintaan lisäaikaa?

Emme ole pyytäneet lisäaikaa tutkinnalle, olemme pyytäneet lisäaikaa vastineen antamiselle, joka oli alunperin 9-päivää. Ymmärrät varmasti, että yhdeksässä päivässä ei anneta vastinetta satojen sivujen tutkinnalle. Pyrimme siihen, että syyttäjä olisi saanut harkintansa valmiiksi jo ennen kesää. Ymmärrät varmasti, että mitä pidemmälle asia venyy, sitä enemmän siitä on meille haittaa.

(c) Hallituksen esityksessä 102/2005 uudeksi rahankeräyslaiksi kuvataan pyramidipelejä myös seuraavin sanoin:

”Ominaista näille toiminnoille on se, että niissä käytetään julkisuuden henkilöiden nimiä apuna markkinoinnissa ilman heidän suostumustaan. Myös viranomaisten kannanottoja pyritään vääristelemään ja esimerkiksi erilaisilla internetin keskustelupalstoilla esitetään hyvin aggressiivisesti kannanottoja toiminnan laillisuuden puolesta.”

Move Networks on omassa tiedotteessaan 9.8.2006 todennut seuraavaa:

”Lopuksi on siis todettava, että sama taho (sisäasiainministeriö), joka teki tutkintapyynnön toteaa omassa lausunnossaan, ettei toiminnassamme ole mitään laitonta.”

Sisäasiainministeriö ei ole lausunnossaan todennut Move Networksin / MMC:n toiminnan olevan laillista. Päinvastoin, Sisäasiainministeriön 8.8.2006 päiväämän lausunnon viimeinen kappale kuuluu:

”[J]os liiketoimintaan mukaan liittyvän henkilön ansainta- tai
voittomahdollisuudet osaksi tai kokonaan muodostuvat vastikkeetta niistä maksuista, joita toimintaan myöhemmin mukaan liittyvät maksavat osallistumismaksuina tai muuna kerta- tai toistuvaissuorituksina, toiminta saattaa olla rahankeräyslain 9 §:n mukaan kiellettyä.”

Eikö mielestänne ole valheellista väittää, että Sisäasiainministeriön mukaan Moven / MMC:n toiminnassa ei ole mitään laitonta?

Laiho on samaisessa lausunnossaan todennut myös: Pyydettynä lausuntonaan sisäministeriö toteaa, että liiketoimintakuvauksen perusteella kuvatussa ei ole rahankeräyslain 3§:ssä tarkoitettu rahankeräystoiminta, jolla tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa.” Lisäksi lanaamasi lause alkaa sanalla ”jos”. MOVE/MMC- liiketoimintaan tuo lause ei liity, sillä ansainta perustuu tavarakauppaan.

(d) Move Networks Oy:n hallituksen jäsen on lähettänyt useille keskustelupalstoilla Move Networks Oy:n toiminnasta keskustelleille ja yhteistyökumppaneihin yhteyttä ottaneille henkilöille sähköpostiviestejä, joiden mukaan näistä henkilöistä on tehty tai ollaan seuraavana päivänä tekemässä rikosilmoitus tai tutkintapyyntö liiketoiminnan häirinnästä, vahingonteosta ja/tai kunnianloukkauksesta. Onko tällaisia rikosilmoituksia tai tutkintapyyntöjä tehty? Missä toiminnassa tarkalleen ottaen näiden väitettyjen rikosten tunnusmerkistö on mielestänne täyttynyt? Uskotteko, että tällaiset viestit koetaan pikemminkin turhaksi uhkailuksi kuin mielekkääksi tavaksi vastata liiketoimintaa kohtaan esitettyyn kritiikkiin ja kysymyksiin?

Tiedät itsekin, että asia on viety eteenpäin. Antaa poliisin tutkivana viranomaisena tehdä päätös, viedäänkö asiaa eteenpäin. Minulla on asiasta oma näkemykseni niin kuin sinullakin.

(e) Useissa keskusteluissa Move Networksin edustajat ovat väittäneet, että yrityksenne johdon sanomaa on vääristelty mediassa eri tavoin. Pitääkö tämä paikkansa? Millä tavoin tämä vääristely on tapahtunut?

Vääristelyä isompi ongelma on se, että emme ole päässeet esittämään omaa näkemystämme asioista. Vääriä väittämiä vastaan on olemassa julkisensananlautakunta, joka tehkööt omat päätöksensä.

1.5 Kuluttajansuojakysymykset

(a) Move Networks Oy ei ole enää maaliskuun 2006 jälkeen suostunut purkamaan kampanjapakettien kauppoja ostajan vedotessa kuluttajansuojalain 6 luvun säädöksiin kotimyyntiasiakirjasta. Tämän vuoksi Moven toiminnasta on tehty yli 20 valitusta Kuluttajavalituslautakunnalle. Moven oma selitys tälle toiminnalle on vaihdellut. Joillekin on kerrottu, että kampanjapaketin kaupassa on ollut kyseessä etämyynti; joskus on sanottu, ettei kotimyyntiasiakirjaa tarvitse kotimyynnissäkään toimittaa; toisille taas on päinvastoin väitetty, että kyseessä on yritysten välinen kauppa. Moforus-luotosta on edelleen väitetty, että sen voi perua ainoastaan 14 vuorokauden aikana luoton ottamisesta.

Paketin sisällön ja polkupyörän suuren roolin vuoksi paketti on selkeästi ostettu pääosin muuta kuin elinkeinotoimintaa varten, ja kauppaa tulisi tällöin ainakin Kuluttajaviraston kotimyyntiä koskevan ohjeistuksen mukaan pitää kuluttajakauppana. Ohjeen mukaan kuluttajansuojalain valmistelussa on myös ”ansaintamahdollisuuden sisältävän” paketin kauppaa pidetty kuluttajakauppana, kun ostajana on yksityishenkilö. Useimmissa verkostomarkkinointitapauksissa näin selkeästi on, koska aloittava edustaja ei ole tehnyt ostosta yrityksensä nimissä – yritystä ei usein ole edes vielä ollut olemassa. Koska paketin markkinointi on poikkeuksetta tapahtunut osin henkilökohtaisesti verkostomarkkinoinnin keinoin, kyseessä ei voi olla etämyynti vaan kotimyynti. Tällöin myös kaupan rahoittamiseksi otettu, myyjän puolelta tarjottu luotto peruuntuu ilman eri ilmoitusta tai kustannuksia kaupan peruuntuessa.

Minkä vuoksi Move Networks ei enää pura tehtyjä kampanjapakettikauppoja sekä niiden rahoittamiseksi tehtyjä myyjän puolelta tarjottuja luottoja, kun ostaja vetoaa kuluttajansuojalain 6 luvun säädöksiin? Miksi Move Networks ei toimita pakettien ostajille Kauppa- ja teollisuusministeriön vahvistaman kaavan mukaista kotimyyntiasiakirjaa?

1. Kysymyksessä on kahden elinkeinonharjoittajan välinen kauppa, joka käy selkeästi ilmi sopimusehdoista.
2. Kotimyyntiasiakirja toimitetaan kun kyseessä on yrityksen ja yksityisen välinen kauppa –näin meilläkin toimitaan.
3. Moforus Oy on yksityislainoja, ei ostoluottoja tarjoava yritys.

Koska Suomessa on kuluttajavalituslautakunta, niin annetaan heidän kuitenkin tehdä päätöksensä asiassa. On totta, että valituksia on tehty, joten aika näyttää mikä on heidän kantansa.

(b) S2E Storen toimitusehdoissa todetaan:

”Tavara katsotaan toimitetuksi, kun se on luovutettu rahdinkuljettajalle ostajalle toimittamista varten.” ”Tuotteen määrää, lajia ja/tai toimituksen viivästymistä koskevat reklamaatiot on tehtävä 14 (neljäntoista) vuorokauden kuluessa tavaran toimituksesta.”

Kuluttajansuojalain säädösten mukainen 14 vuorokauden peruutusaika lasketaan siitä, kun tavara on tullut perille ostajalle. Miksi toimitusehdoissanne peruutusaika lasketaan siitä, kun tavara on luovutettu rahdinkuljettajalle?

Pitää paikkansa. Olemme asian korjanneet huomattuamme toimineemme vanhan lainsäädännön mukaisesti. Haluan myös kiittää sinua ja Mursista sitä, että sivuillamme mahdollisesti olleet virheet tulee korjattua.

(c) S2E Travel ilmoitti touko-kesäkuussa 2006 sivustollaan olevansa myymiensä matkojen vastuullinen matkanjärjestäjä. Valmismatkalain mukaan kumpikin näistä edellyttää, että S2E Travel on rekisteröitynyt vastuulliseksi matkanjärjestäjäksi ja asettanut vakuuden Kuluttajavirastoon. S2E Travel on Kuluttajaviraston rekisterissä matkanvälittäjä eikä ole asettanut lainkaan vakuutta. Miksi näin on?

Kuluttajaviraston kanssa asiat ovat kunnossa. Travelin asioita hoitaminen ulkopuolinen taho, jonka vastuulla tämä on ollut. Mainitsemasi tilanne ei ole heikentänyt asiakkaiden asemaa.

[Jatkuu osassa 2.]