Kuluttajavirasto verkostomarkkinoinnista

Kuluttajaviraston verkkosivuilla on kaksi ohjetta, jotka jokaisen verkostomarkkinointia harjoittavan tai tällaiseen toimintaan mukaan ryhtymistä harkitsevan olisi syytä lukea. Vaikka esitteet ovat erittäin onnistuneita, ne eivät sisällä jokaista olennaista tosiasiaa verkostomarkkinoinnista - paljon jää vielä sanomatta. Ohjeet ovat kuitenkin asiallisia ja ymmärrettäviä - ja niiden laatija on lakisääteinen valtiollinen instanssi eikä minkään tietyn ryhmän etuja ajava organisaatio.

Ensimmäinen näistä esitteistä on syyskuulta 2002 peräisin oleva Tietoa verkostomarkkinoinnista. Esite on hyvä lukea esimerkiksi sen jälkeen, kun on käynyt yrityksen toimintaa esittelevässä tilaisuudessa. Siinä korostetaan verkostomarkkinoinnin tarjoaman ansaintamahdollisuuden suhteellista luonnetta sekä niitä kysymyksiä, joita jokaisen toiminnan aloittamista harkitsevan tulisi esittää sekä itselleen että yritykselle. Esite sisältää myös pohdittavaa yrittäjän lakisääteisten velvollisuuksien, työttömyysturvan ja markkinoinnin sekä kaupankäynnin oikeellisuuden suhteen.

Toinen erittäin tärkeä ja varsin selkeä Kuluttajaviraston esitys koskee kuluttajansuojalain tarkoittamaa kotimyyntiä, jota suurin osa verkostomarkkinoijan kaupankäynnistä on. Aina, kun tuotteita tarjotaan suoraan ihmiselle ilman teknisiä apuvälineitä (kuten puhelinta) varsinaisen liiketilan ulkopuolella - esimerkiksi kotona, kadulla tai kahvilassa - kyseessä on kotimyynti, ellei ostaja itse ole pyytänyt juuri tuon nimenomaisen tuotteen esittelyä tai tapahtumasta ole ilmoitettu etukäteen lehdissä. Poikkeuksia tästä säännöstä ovat lähinnä ostoskeskusten tai markettien aulatilat, joissa tyypillisesti on kaupan erilaisia tuotteita.

Kotimyyntinä tehdystä kaupasta on viimeistään ensimmäisen tuote-erän yhteydessä aina annettava ostajalle Kauppa- ja teollisuusministeriön vahvistaman kaavan mukainen kotimyyntiasiakirja, joka sisältää tiedot myyjästä sekä ohjeet kaupan purkamista varten. Kun tavaran tai palvelun kauppa tapahtuu kotimyynnillä, ostajalla on aina ensimmäisen tuote-erän saapumista seuraavasta päivästä lukien 14 vuorokautta aikaa perua kauppa ilmoittamalla siitä myyjälle. Mikäli kotimyyntiasiakirja jostakin syystä toimitetaan ensimmäisen tuote-erän jälkeen, perumisaika lasketaan sen toimittamisesta. Mikäli kotimyyntiasiakirjaa ei ole toimitettu asianmukaisesti, kuluttajalla on vuosi aikaa purkaa kauppa vetoamalla sen sitomattomuuteen.

Kuluttajaviraston ohje ottaa suoraan kantaa verkostomarkkinoinnin kotimyyntiluonteeseen. Myös verkostossa mukana olevan itselleen ostaman tuotteen kauppa on kuluttajakauppaa; näin se voi olla kaupanteon tilanteesta ja luonteesta riippuen myös kotimyyntiä. Samalla ohje esittää varsin tiiviisti ja ymmärrettävästi myös uusia edustajia värväävän myyjän sekä yrityksen vastuun esitettyjen väitteiden oikeellisuudesta.

Myös myyjäverkoston jäseniä pidetään kuluttajina silloin, kun he hankkivat tuotteita omaan käyttöönsä. Joskus myyjän voi katsoa olevan kuluttajan asemassa silloinkin, kun hän on hankkinut itselleen tuotteita myös myyntitarkoitukseen. Näin on, jos verkostomarkkinointiyritys ei ole sitoutunut ostamaan myymättä jääneitä tuotteita takaisin kohtuullisilla ehdoilla siinä tapauksessa, että myyjä päättääkin irrottautua järjestelmästä.

Verkostomarkkinoinnin tavoitteena on tuotteiden myynnin lisäksi hankkia uusia myyjiä organisaatioon. Kuluttajansuojalaki koskee myös muun muassa sellaisen liikeidean markkinointia yksityishenkilöille, jonka nimenomaisena tarkoituksena on antaa edellytyksiä elinkeino-toiminnan aloittamiseen (HE 360/1992). Markkinoinnissa myyjäehdokkaille annettujen tietojen pitää olla oikeita ja riittäviä. Niiden paikkansapitävyys pitää tarvittaessa voida näyttää toteen. Markkinoinnin oikeellisuudesta on vastuussa sekä markkinoinnin toteuttaja (edellisen portaan myyjä) että sen suunnittelija (verkostomarkkinointiyritys). Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1994:14 pitänyt hyvän liiketavan vastaisena sitä, että uusia myyjiä värvättäessä ei anneta riittäviä tietoja muun muassa markkinatilanteesta, liikevaihto-odotuksista, todennäköisestä kulurakenteesta ja hinnoittelumahdollisuuksista.

Mielenkiintoista olisi tietää, kuinka moni verkostomarkkinoija on lopulta perillä omasta vastuustaan ja velvotteistaan myyjänä. Toimitetaanko ostajille esimerkiksi lain edellyttämä kotimyyntiasiakirja - tai annetaanko uudelle värvättävälle riittäviä tietoja markkinatilanteesta, kuten kilpailevien edustajien määrästä lähialueella ja heidän aikaansaamastaan myynnistä?