Pois pyramidipeleistä

Verkostomarkkinoinnin keskeisin ongelma on siinä, että monissa tapauksissa verkostopyramidissa ei olla mukana niinkään myymisen ja siitä saatavan palkkion tai verkostoyrityksen tarjoamien tuotteiden kuin käytännön pyramidipelin vuoksi. Tuotteita ei pääsääntöisesti osteta tai myydä muutoin kuin toisten vastaavanlaisista ostoksista syntyviin tuloihin pätevöitymiseksi tai tulevia tällaisia tuloja koskevien lupausten vuoksi.

Verkostopyramidissa mukana olevat ostavat verkostonsa tuotteita alalinjasta saatavan palkkion toivossa. Usein tämä palkkio syntyy lopulta ”alapuolella” olevien vastaavanlaisista maksuista tai ”ostoksista”. Siinäkin tilanteessa, että verkoston myynti tapahtuisi oikeasti pyramidin ulkopuolelle, myyntiin ei käytetä aikaa siitä itsestään saatavan palkkion toivossa (verrattuna myös siitä syntyviin kuluihin) vaan toisten vastaavanlaisesta, vastaavaa ehtoa täyttämään tehdystä myynnistä syntyvän palkkion toivossa. Tosiasiallisesti syntyy näin pyramidipeli, jossa ihmiset ostavat tuotteita tai myyvät työaikaansa halvalla tai ilmaiseksi saadakseen taloudellista hyötyä toisten, ”alapuolellaan” olevien täyttäessä vastaavat ehdot.

Ainoana toteuttamiskelpoisena ratkaisuna tähän ongelmaan olen esittänyt, että verkostomarkkinoinnissa ei saisi alalinjasta nousevien palkkioiden saamisena edellyttää myyntiä koskevan kiintiön tai ”kriteerin” täyttämistä. Vaihtoehtoisesti kiintiön täyttämistä voidaan edellyttää, mutta kiintiömyynnistä ei saa nousta ylälinjaan palkkiota.

Oman myyntiä koskevan kiintiön tai ”kriteerin” olemassaololle alalinjasta nousevien palkkioiden edellytyksenä ei näytä olevan järkeviä perusteluja – ellei sitten pyramidipelin toimivuutta itseään oteta huomioon. Verkostomarkkinointi on ainoa ala, jossa palkkioiden saamiseksi edellytetään niiden todelliseen syntyperustaan täysin liittymätöntä työtä. Perusteluksi toisaalta alalinjasta nousevalle provisiolle, toisaalta myyntikiintiölle itselleen tarjotaan yleensä seuraavaa:

• Koulutusperustelu – Verkostomarkkinointiyritysten ja niiden edustajien ”alalinjasta” nouseville palkkioille esittämä perustelu on yleensä se, että ”ylälinjalainen” on ”kouluttanut” nämä edustajat verkostotoimintaan auttamalla heidät alkuun ja on näin oikeutettu osuuteen heidän palkkioistaan. Tällä toiminnalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, täyttääkö ”ylälinjalainen” myyntikiintiönsä tai -kriteerinsä. Mikäli koulutus on todellista ja verkostomarkkinoija on näin oikeutettu siitä saatavaan palkkioon, myyntikiintiö rajoittaa turhaan hänelle kuuluvaa etua.
• Esimerkkiperustelu – Usein esitetään puolestaan, että myyntikiintiö tai -kriteeri on tärkeä siksi, että ”ylälinjalainen” täyttäessään myyntikriteerin antaa toisille myyjille esimerkin myymisestä. Tämä perustelu ontuu pahasti: pelkkää kiintiötä täyttämällä ei varmasti anna hyvää esimerkkiä – päinvastoin.
• Myyntiperustelu – Verkostomarkkinointiyritykset usein perustelevat erilaisia myyntikiintiöitään sillä, että edustajien on tarkoitus saada nimenomaan verkoston ulkopuolisia asiakkaita. Yrityksen markkinoinnin järjestämisessä verkostomarkkinoinnin keinoin on kuitenkin jotakin vikaa, mikäli ilman kiintiötä verkostossa ei ostettaisi tai edes yritettäisi myydä tuotteita.

Jos verkoston toiminta perustuu tuotemyyntiin sen ulkopuolelle sekä edustajien omiin ostoksiin omasta halustaan, koska tuotteet ovat oikeasti hyviä, tuotteilla on oikeasti kysyntää, hinta on kohtuullinen ja verkostomarkkinointi ylipäätään on järkevä markkinointitapa, myyntikriteerin poistamisen ei pitäisi vaikuttaa verkoston myyntiin mitenkään. Edelleen verkostofirma voi esittämäni ehdon puitteissa edellyttää esimerkiksi verrattain pienen myyntikiintiön täyttämistä, jos tämän kiintiön täyttävästä myynnistä ei makseta palkkiota ylälinjaan.

Verkostomarkkinoinnille ehdottamani ehdon käytännön toteuttamisesta pitäisi olla ainoastaan etua. Verrattuna myynnin prosentuaalista osuutta koskeviin rajoituksiin esittämäni säännön ottaminen käyttöön pikemminkin vapauttaisi verkostomarkkinoijat ostamaan verkoston tuotteita: heidän ei lainkaan tarvitsisi huolehtia siitä, menevätkö tuotteet pikemminkin pyramidin sisäpuolelle kuin ulkopuolelle, vaan saisivat rauhassa hankkia tuotteita myös itselleen haluamansa määrän.

Tätäkin merkittävämmin ehdon tosiasiallisesti täyttävät verkostomarkkinointiyritykset välttyisivät pyramidipelisyytöksiltä ja niiden julkisuuskuva muuttuisi huomattavasti parempaan suuntaan. Samalla yrityksen edustajien joukosta poistuisivat ne, jotka pyrkivät pelkästään pelaamaan pyramidipeliä. Tämä todennäköisesti johtaisi edelleen värvätessä esitettyjen väitteiden puhdistumiseen kaikkein törkeimmästä liioittelusta ja harhaanjohtavista esimerkeistä.