ACN - Mobiilipuhallus

Amerikkalaisperäinen ACN Communications aloitti toimintansa Suomessa marraskuussa 2003 ensimmäisenä varsinaisesti matkapuhelinliittymiä tarjoavana verkostomarkkinointiyhtiönä. Kasvu oli räjähdysmäistä: muutamissa viikoissa mukaan oli ainakin yhtiön omien tietojen mukaan liittynyt 4 000 edustajaa, jotka olivat saaneet kaupaksi 15 000 liittymää. Suomen Suoramarkkinointiliiton jäseneksi yritys hyväksyttiin helmikuussa 2004. Vuoden 2005 puoliväliin mennessä yritys oli lopettanut toimintansa Suomessa ja mukaan liittyneet jopa 10 000 verkostomarkkinoijaa jäivät suurimmalta osaltaan vaille odottamiaan tuloja. Mitä oikein tapahtui?

ACN:n toimintaidea oli yksinkertainen: yritys toimii palveluoperaattorina suomalaisessa verkossa ja myy kännykkäliittymiä verkostomarkkinoinnin keinoin. Palkkiojärjestelmässä vuorostaan ei mitään yksinkertaista ollutkaan. Vaikka järjestelmän kuvaus sinänsä ei ole kaikkein käsittämättömin, edustajuutta harkitsevan oli järjestelmästä annettujen tietojen pohjalta lähes mahdotonta päätellä mitään omista ansaintamahdollisuuksistaan. Järjestelmän pääpiirteet olivat:

1. Uusi edustaja maksoi lisenssimaksuna yritykselle 549 € + alv 22% = 669.78 €
2. Edustaja sai itse myymiensä liittymien laskuista joidenkin prosenttien suuruista palkkiota
3. Edustajan saadessa uuden edustajan alalinjaansa, hän ja koko ylälinja sai kertaluontoisen palkkion uuden edustajan myymistä ensimmäisestä kuudesta liittymästä. Palkkion suuruus oli pääsääntöisesti 40 euroa ensimmäisille ylälinjan tasoille; tämän jälkeen palkkio vaihteli 20 ja 80 euron välillä.
4. Edustaja sai alalinjan edustajien myymien liittymien laskuista pientä prosenttimääräistä palkkiota.

Ellei edustaja onnistunut hankkimaan huomattavaa määrää asiakkaita itselleen tai suurta alalinjaa, jolla edelleen oli suuri määrä asiakkaita, pääasiallinen ansaintakeino oli värvätä omaan alalinjaan uusia edustajia, joiden tekemistä ensimmäisistä asiakkaista saatiin nopeasti kertaluontoinen palkkio. Järjestelmän pyramidivaikutus on näin selvä: vaikka palkkiot maksettiinkin (ainakin nimellisesti) liittymämyynnistä, ei edustajan lisenssimaksusta, käytännössä jokaisen uuden edustajan toiminnan aloittamisen edellytyksenä maksamasta maksusta riitti hänen myymistään liittymistä ylälinjaan ja hänelle itselleenkin maksettavaan provisioon.

Lyhyesti alkuvuoden 2004 ajaksi ACN:n palkkiojärjestelmään lisättiin joitakin bonuksia, jotka jossakin määrin myös helpottivat alalinjattomien edustajien tilannetta, mikäli melko korkeiden bonuskriteerien täyttäminen vain oli mahdollista. Tästäkin huolimatta tilanne säilyi koko ajan käytännössä samana: käytännössä edustaja itse tuli lisenssimaksunsa hinnassa maksaneeksi sen summan, joka hänen myymistään liittymistä maksettiin. Vaikka jotkin ylimmät tasot varmasti tienasivat hyvät rahat alalinjan liittymäkaupalla, tämä tapahtui alimpien tasojen, jotka eivät koskaan saaneet katettua lisenssin hintaa, kustannuksella. ACN itse sai liittymät niiden käyttökorvauksista maksettuja provisioita lukuun ottamatta ”ilmaiseksi”.

Ongelmat eivät rajoittuneet kuitenkaan lisenssimaksujen korkeaan hintaan ja palkkiojärjestelmän pyramidivaikutukseen, joka lopulta yleensä johtaa verkoston kaatumiseen. ACN:n liittymien hintoihin, palveluihin, sopimuksiin ja laskutuksiin liittyi lähes käsittämätön määrä erilaisia epäselvyyksiä.

ACN:n liittymien tärkein myyntivaltti olivat ilmaiset puhelut liittymien välillä. Samalla ACN kuitenkin pidätti sopimusehdoissaan oikeuden käytännössä rajoittaa ilmaisten puheluiden tarjoamista. Kuluttaja-asiamies puuttui peliin jo maaliskuussa 2004, sillä ehto oli hänen mukaansa lainvastainen:

Kuluttaja-asiamies puuttui alun perin ACN:n toimintaan, koska yritys markkinoi liittymänsä puheaikaa rajattomaksi, mutta pidätti samalla toimitusehdoissa itsellään oikeuden määritellä, mitä liittymän hyväksyttävä käyttö tarkoittaa. Kuluttaja-asiamies piti tätä ehtoa kohtuuttomana ja kuluttajansuojalain vastaisena. Ehto oli myös ristiriidassa markkinoinnissa annettujen tietojen kanssa.

Kuluttaja-asiamies vaati ehdon poistamista kokonaan tai sen täsmentämistä kohtuulliseksi. ACN on nyt sitoutunut siihen, että se ei sovella kyseistä toimitusehtojen kohtaa nykyisten asiakkaidensa sopimuksiin.

Hyvin nopeasti ACN tämän neuvottelutuloksen vastaisesti silti rajoitti ilmaisten puheluiden määrää 1 000 minuuttiin kuussa. Yhtä aikaa liittymien markkinointia ”ilmaisina” jatkettiin; kaiken kukkuraksi ilmeisesti ACN:n puolelta levitettiin käsitystä, jonka mukaan liittymien välisen ilmaisen puheajan rajoittaminen olisi tapahtunut kuluttaja-asiamiehen vaatimuksesta. Kesäkuussa 2004 kuluttaja-asiamies suositteli liittymän ostaneille jo valituksen tekemistä kuluttajavalituslautakuntaan.

Tämän lisäksi ACN:n asiakaspalvelun toiminnassa ja laskutuksessa oli jo aiemmin ilmennyt huomattavia puutteita ja epäselvyyksiä. ACN lähetti perusteettomia ja peri jo maksettuja laskuja sekä pyrki laskuttamaan ”ilmaisistakin” puheluista. Kun kuluttaja-asiamiehen toistuvista huomautuksista tilanne ei merkittävästi parantunut, lopulta 14.10.2004 televiestintää valvova Viestintäministeriö teki saamiensa lukuisien valitusten vuoksi päätöksen, jolla ACN velvoitettiin peräti kahden suurehkon sakon uhalla korjaamaan laskutuksensa puutteet, hinnastonsa ja puhelujen määrää koskevat rajoitukset sekä koko joukon liittymien avaamiseen, irtisanomiseen, estopalveluihin ja siirtosopimuksiin liittyviä ongelmia. Yhteenvetona Viestintäviraston päätöksessä todetaan:

ACN:ää koskevat valitukset alkoivat lähes välittömästi yhtiön aloitettua toimintansa Suomessa ja valituksia yhtiöstä tehdään edelleen. Valitukset ovat koskeneet liittymien avaamista, asiakaspalvelua, veloitusta, liittymien sulkemista ja irtisanomista eli käytännössä koko liittymäsopimuksen elinkaarta. ACN:ään liittyvät tapaukset eivät ole olleet yksittäistapauksia, vaan kyse on ollut kunkin ongelmakohdan perusrakenteissa ja lähtökohdissa, joista jokainen kohta jo yksistään on televiestinnän laadun ja toimintavarmuuden sekä asiakkaiden oikeuksien kannalta merkittävä.

Vaikka laskutuksen epäselvyydet jatkuivat, Viestintäviraston asettamat uhkasakot eivät lopulta ehtineet tulla maksettaviksi. ACN Communicationsin toiminta Suomessa päättyi 3.2.2005, jolloin kaikki ACN:n liittymät myytiin TeliaSoneran tytäryhtiö Tele Finlandille. ACN:n liittymämyyjät pystyivät jatkamaan toimintaansa Tele Finlandin liittymien kauppaajana vielä lyhyen aikaa, mutta hyvin nopeasti tämäkin markkinointi tyrehtyi.

Kenties tämän enempää ACN ei Suomessa pyrkinyt tekemäänkään ennen siirtymistään taas seuraavaan maahan. Hieman toista vuotta kestäneen toiminnan aikana lisenssimaksunsa maksoi jopa 10 000 edustajaa, ja jo näillä maksuilla saatiin todennäköisesti katettua suuri osuus ellei peräti kaikki liittymien myyjille maksetuista provisioista sekä myyntiin ja asiakaspalveluun liittyvistä kustannuksista. Lopulta koko toiminta muuttui isoksi rahaksi ehkä siinä vaiheessa, kun jopa satoja tuhansia ACN:n liittymiä myytiin niiden seuraavalle palveluoperaattorille. Tätä on jo hyvällä syyllä pidettävänä melkoisen suurena puhalluksena.

ACN:n laskutusfarssin haamut kummittelevat nekin yhä. Vielä vuosi toiminnan päättymisen jälkeen sen entisistä asiakkaista peräti 16 000:lle lähetettiin perintäkirjeitä ”maksamattomista puhelinlaskuista”. Jälleen kerran kuluttaja-asiamies joutui toteamaan, että perinnässä on – epäselvyyksiä ja lainvastaisuuksia.

Linkit:
ACN velvoitetaan korjaamaan toimintansa (Viestintävirasto)
ACN:n asiakkaiden tuskan kuukaudet (YLE Kuningaskuluttaja)
ACN:n laskujen perintää selvitetään (Kuluttajavirasto 13.3.2006)