Verkostomarkkinointiin liittyy monia ei-toivottuja lieveilmiöitä markkinointitapojen, markkinoidessa esitettävien väitteiden ja esimerkiksi ”koulutuksella” tai motivointimateriaalilla rahastamisen suhteen. Verkostomarkkinoinnin lopulta pahin ongelma ja yleisin sitä vastaan esitetty syytös on kuitenkin se, että verkoston toiminnassa on tosiasiallisesti kyse pyramidipelistä, johon liitytään ja maksetaan tuotekauppaan naamioituja maksuja toisten vastaavanlaisista maksuista syntyvien tulojen toivossa. Esitän tässä kirjoituksessa yhden mahdollisen säädöksen, jonka tosiasiallinen toteuttaminen verkostomarkkinoinnissa voisi tehokkaasti estää pyramidipelin syntymisen.
Joidenkin Yhdysvaltain osavaltioiden oikeuskäytäntö edellyttää, että tietty osuus verkostomarkkinointiyrityksen myynnistä tapahtuu edustajien pyramidiverkoston ulkopuolelle. Prosenttilukuihin perustuvat rajoitukset muuttuvat kuitenkin helposti tehottomiksi säädöksiksi. On hyvin vaikea määritellä, mikä todellisuudessa on pyramidin ulkopuolelle tapahtuvaa myyntiä, tällaisen säännön noudattamista on käytännössä mahdotonta valvoa ja sitä on naurettavan helppoa kiertää vaikkapa ostamalla tuotteet oman puolison nimellä.
Suomalainen lainsäädäntö tai oikeuskäytäntö ei tällaisia rajoituksia tunne, vaan harvojen ylipäätään tutkittujen tapausten arviointi on perustunut tähän asti terveeseen järkeen. Oikeuskäytäntö on kuitenkin koko ajan muuttunut tiukempaan suuntaan. Vuosituhannen vaihteen kova talousbuumi samoin kuin Internetin yleistyminen ovat johtaneet myös erilaisten pyramidipelien määrän valtavaan kasvuun ja kansainvälistymiseen. Tuotekauppaan tai nettipeleihin verhottu pyramidipeli on korvannut 1980-luvulla ja 90-luvun alkupuolella vielä varsin yleiset, perinteisemmät ketjukirjeet. Samalla varsinkin pohjoismaissa on pyritty ottamaan tiukempi linja tällaisten toimintojen suhteen.
Kuten edellisissä kirjoituksissani esitin, pyramidipeleiksi tai niiden kaltaisiksi järjestelyiksi muodostuvat sellaiset verkostot, joissa:
- Verkostoyrityksen edustajista muodostuu tasoittainen organisaatio, jossa myös palkkiot nousevat tasolta toiselle
- Edustajan on ”alalinjansa” tekemien ostojen/myyntien aiheuttamien palkkioiden saamisen edellytyksenä itse ostettava tai myytävä tietty määrä tuotteita tietyssä ajanjaksossa
- Edustajien määrää ei ole käytännössä rajoitettu
Verkostomarkkinoinnin pyramidipeliluonnetta voisi pyrkiä rajoittamaan rajoittamalla nämä ehdot täyttävän verkoston toimintaa. Kolmannen ehdon rajoittaminen esimerkiksi lailla sotisi osittain elinkeinonvapautta vastaan, ja mielekkään rajoitteen löytäminen olisi ylipäätään miltei mahdotonta. Vuorostaan ensimmäisen ehdon rajoittaminen voisi olla järkevääkin, mutta minkä tahansa rajoittavan säännön kiertäminen vaikuttaa mahdolliselta.
Toisen ehdon, edustajalta palkkioiden saamiseksi edellytettävän oman ostoksen/myynnin rajoittaminen näyttäisi kuitenkin mahdollistavan ainakin teoriassa verkostomarkkinoinnin ja pyramidipelin välisen rajan vetämisen. Tämä tapahtuisi käytännössä kieltämällä kokonaan palkkioiden saamisen edellytyksenä täytettävä ”myyntikriteeri” tai tällaisen kriteerin täyttämisestä syntyvien tuottojen maksaminen ylälinjaan. Säädöksen voisi muotoilla esimerkiksi näin:
Ketjussa tai tasoittain järjestetyssä markkinoinnissa, jossa myyjä saa taloudellista hyötyä toisten ketjuun osallistuvien myynnistä tai ostoksista, myyjälle ei saa vastikkeeksi oman ostoksen tai myynnin määrästä tai niihin liittyvän ehdon täyttämisestä tarjota muiden ketjun osanottajien vastaavista tai vastaavanlaisista ostoista tai myynnistä syntyvää tuottoa.
Suomeksi siis verkostomarkkinoinnin voisi pyrkiä puhdistamaan pyramidipeleistä sillä, ettei verkostopyramidissa mukana olevalta saisi vaatia tiettyä liikevaihtoa (tuotteen ostamista/myymistä, ”aktivoitumista”, ”myyntikriteerin täyttämistä”) toisten edustajien (oman ”alalinjan”) vastaavista tai vastaavankaltaisista ostoista tai myynneistä syntyvän palkkion tai provision saamisen edellytyksenä. Vastaavasti mikäli verkostomarkkinointiyritys vaatii edustajaltaan jonkin ostoksen/myynnin tekemistä edustajana aloittamisen tai palkkioiden saamisen edellytyksenä, tällaisesta kaupasta ei saisi maksaa palkkioita edustajan ylälinjaan.
Mikäli tätä sääntöä käytännössä noudatettaisiin, verkostomarkkinoijan alalinjastaan saamat tulot perustuisivat ainoastaan sellaiseen alalinjassa tapahtuvaan myyntiin tai tuotteiden ostamiseen itselle, joka ei tapahtuisi palkkioihin ”pätevöitymisen” edellytyksenä. Edelleen verkostomarkkinoija ei tätä sääntöä tarkoin noudattavassa verkostossa itse ostaisi (tai käyttäisi rahanarvoista aikaansa myydäkseen) tuotteita ainoastaan tai lähinnä ”pätevöityäkseen” muiden vastaavanlaisista ostoksista syntyvään palkkioon.
Jos sääntöä noudatettaisiin tarkalleen, tällainen verkosto ei näin olisi pyramidipeliä: verkostopyramidin jäsenet eivät maksaisi tuotteiden myymiseen tai ostamiseen kätkettyä maksua palkkioiden saamisen edellytyksenä tai saisi tuloja ”alapuolellaan” olevien tämänkaltaisista ostoksista/myynneistä/maksuista.
Tällainenkaan säädös ei sinänsä voi estää sitä, etteikö tuotteita käytännössä ostettaisi ja myytäisi ansiotoiveiden vuoksi ilman todellista tarvetta:
- Jokaisessa ketjukirjeessä ja myös useimmissa tuotekauppaan verhotuissa pyramidipeleissä myös sellaiset osallistujat, joilla ei ole vielä ”alalinjaa” (eivätkä useimmiten sitä saakaan) maksavat maksuja tai ostavat tuotteita oman ”ylälinjansa” kehotusten ja sosiaalisen paineen vuoksi.
- Säädöstä on käytännöstä mahdollista myös pyrkiä kiertämään järjestelemällä palkkiojärjestelmä sellaiseksi, että tosiasiassa tuotteen ostaminen on edellytys organisaatiosta tulevien palkkioiden saamiselle.
Mutta mikäli verkostomarkkinointiyritys todellisuudessa pyrkii noudattamaan uuden rahankeräyslain säädöstä kielletyistä pyramidipeleistä, sillä ei pitäisi olla mitään tällaista sääntöä ja sen tarkkaa noudattamista vastaan. Jos tuotteelle tosiasiassa on markkinoita verkoston ulkopuolella tai verkostomyyjät todella haluavat ostaa sitä itse, eikä sitä näin osteta käytännössä palkkioihin ”pätevöitymisen” edellytyksenä, tällaisen säädöksen lisäämisen ei pitäisi vaikuttaa verkostomarkkinointiyrityksen toimintaan mitenkään.
Puolestaan mikäli verkostoyrityksessä tuotteita ostetaan/myydään valtaosin lähinnä tai ainoastaan alalinjasta saatavan palkkion toivossa ja käytännössä verkosto muodostaa näin pyramidipelin tai sen kaltaisen järjestelmän, säädös varmastikin vaikuttaisi sen toimintaan. Mielenkiintoinen seikka on se, että Suomessa ei näytä olevan yhtäkään sellaista verkostomarkkinointiyhtiötä, jonka edustajilta ei tavalla tai toisella vaadittaisi tiettyä ostosta/myyntiä esimerkiksi kuukaudessa palkkioiden saamisen edellytyksenä. Miksi näin on?
4 kommenttia:
Kuulostaa hyvältä. Olisin melkein heti valmis hyväksymään tuota säädöstä noudattavan verkostomarkkinointiyhtiön. Harmi ettei sellaista ole, ainakaan Suomessa. Mistäköhän se johtuu...olisiko perustjien ahneudesta? Osto/myyntikriteerien täyttämiseen painostaminen on hyvä saada organisaatioon. Perustajat tekevät rahaa painostamisella. Hyvä esimerkki sosiaalisen paineen tuloksista on Team Infinityn toiminta lyhytesitelmässä ja sen jälkeen jotta prospekti ostaisi tutustumistuoteet. Tämä toiminta löytyy kirjallisena Rekolan kirjasta.
Teksti oli kohtuullisen vaikeaselkoista paikoittain kun sen ekan kerran luin. Esim. "Edelleen verkostomarkkinoija ei tätä sääntöä tarkoin noudattavassa verkostossa itse ostaisi (tai myisi) tuotteita ainoastaan tai lähinnä ”pätevöityäkseen” muiden vastaavanlaisista ostoksista syntyvään palkkioon." tämä lause oli hieman vaikeahko lukea. Ehkä sanonnat kuten "provisioon tai palkkioon" tai "valtaosin lähinnä tai ainoastaan" muiden sulkujen ja kauttaviivojen keskellä eivät oikein avaudu tavalliselle lukijalle helposti.
Toisen sanan voisi näistä jättää mielestäni pois, kun kyse on kansankielisestä tekstistä.
Sori, jos menee liikaa nipottamiseksi...
Ei kai myyntikriteeritöntä verkostoa ole olemassakaan, Ainakin keskustelupalstalla nähtyjen tunnustusten mukaan ilman myyntikriteeriä kauppa loppuisi siihen.
Aika erikoista, jos myyntikriteerin täyttäminen tapahtuu vain harvassa tapauksessa ja harva sitä edes tarvitsee!
Eikä siinä näin ole rahan (tai ajan) muodossa tapahtuva osallistumismaksu.
Kyllä nipotus on tässä asiassa minun puolellani. Käytän rutkasti kauttaviivoja ja sulkeissa olevia selvennyksiä, koska muuten joku neropatti kertoo minulle esimerkiksi, kuinka "meidän verkostossa ei ole myyntikriteeriä, koska tuotteet ostetaan itselle" ja "meidän verkosto on parempi, kun myyntikriteeri on niin helppo täyttää".
Pyrin tekstissä kattavuuteen ja välttämään sitä, ettei minua ymmärretä väärin pelkän sanankäytön takia. Toisaalta on selvää, että suurin osa ei jaksa juttuja lukea.
Mielestäni yksi oiva keino kitkeä verkostomarkkinoinnista sen pahimmat puolet pois, olisi säätää laki joka määrittelee alalinjoista tulevat provisiot.
Eli nythän suurimpana ongelmana mielestäni on nämä unelmien kauppaajat jotka kauppaavat rikastumista. Tämä rikastumis mahdollisuus on erittäin vähäinen ja perustuu joko "oikeaan aikaan liittymiseen" tai puhtaasti tuuriin. Lähes arpajaisiin siis.
Suurimmat rahat pitäisi kuitenkin kertyä omasta myynnistä ja alalinjoista kertyvä lisä pitäisi olla mielestäni jollakin tavalla rajoitettua. Esimerkiksi niin, että 85% verkostoon jaettavasta katteesta tulisi itse myyjälle ja loput voisi jakaa ylöspäin.
Kun tällainen sääntö olisi lisättynä siihen pätevöitymis eli pakollisten kk ostojen kieltoon, voisi jokainen helpommin laskea mahdollisuutensa. Tai ainakin havainnoisi nopeammin mitä todellisuudessa voi tienata ja mistä ne rahat tulevat.
Hiekkalaatikko, olen tässä mietiskellyt juuri samankaltaista rajoitusta, syystä että: jos kenenkään tekemästä oston/myynnin aiheuttamasta kokonaisprovisiosta selvästi suurin osa maksettaisiin myyjälle itselleen ja pienempi osa yhteensä hänen ylälinjalleen, palkkiojärjestelmä muuttuisi sellaiseksi, että se palkitsisi värväämisen sijaan nimenomaan tuotemyynnin. (Petterikin on tällaisista rajoitteista joskus puhunut.) Tällöin voisi olla, että verkostosta ei syntyisi pyramidipeliä tai sen kaltaista järjestelyä.
Näin on ilmeisesti esimerkiksi Tupperwaren tapauksessa, jossa (paitsi että palkkioiden nousua on rajoitettu tasoon) ei kannata värvätä omaan myyntiryhmään liikaa väkeä, sillä varsinaisesta myynnistä saa tuolloin lopulta vähemmän kilpailun vuoksi.
Käytännön ongelmia tulee vastaan pari:
(1) Tätäkin sääntöä voidaan jälleen pyrkiä kiertämään kaikenlaisten palkkiojärjestelmän lisäsääntöjen avulla. Verkostomarkkinoijien on lisäksi hirvittävän vaikea laskea, kuinka paljon provisiota lopulta kokonaisuudessaan maksetaan kaikenlaisten sitä rajoittavien sääntöjen vuoksi. Tärkeintä tietysti olisikin, että esimerkiksi tuo 85 % kokonaisprovisiosta maksettaisiin myyjälle ja maksimissaan 15 % voisi tulla maksuun ylälinjalle, jos he täyttävät kaikki ehdot. Tuolloin rajoite voisi toimia.
(2) Ilman myyntikriteerin rajoittamista voi silti olla, että pyramidipeli jatkuu. Tuote voi olla niin kovakatteinen, että provision jakautuminen näissä suhteissa ei haittaa. Sen voi ostaa itselle, firma maksaa katteesta esimerkiksi 60 % verkostoon, itse voi saada vaikka tuon 85 % kokonaisprovisiosta takaisin itselle ja sen jälkeen vielä iso summa jäisi jaettavaksi ylälinjalle. (Liititkin ehdottamani kaltaisen kriteerin vielä ehdoksi.)
(3) Jonkin verran ongelmaa tuottaisi myös rajanveto muun kuin verkostokaupan ja verkostokaupan välille tässä suhteessa. Pitäisikö sitten provisiopalkalla olevan myyjän saada myös samansuuruinen osuus kokonaisprovisiosta, jos esimerkiksi myyntijohtaja saa myös provisiota koko ryhmän myynnistä? No, käytännössä melko harvassa oikeassa yrityksessä on niin, että tuotteiden myynnistä myyjille maksettavasta kokonaisprovisiosta yli esimerkiksi tuo 15 % maksetaan bonuksena johtoportaalle, sillä oikeasti paljon myytäessä syntyvä summa olisi todella suuri.
Tätä pitää miettiä lisää!
Lähetä kommentti