Argumentit verkostomarkkinoinnin puolesta - Osa 2: Franchise-yrittäjyyttä

Verkostomarkkinointia on joskus puolustettu sanomalla, että se on vain yksi franchise-yrittäjyyden muoto.

Yhteinen nimittäjä verkostomarkkinoinnin ja franchise-yrittäjyyden välillä on uuden yrittäjän maksu franchisen antajalle tai ketjulle. On totta, että aloittava franchise-yrittäjä usein maksaa tuhansien eurojen maksun emoyritykselle omaa ketjuun kuuluvaa yritystä perustaessaan. Vastineeksi uusi yrittäjä saa yksinoikeuden toimintaan tietyllä maantieteellisellä tai taloudellisella alueella tai alalla, yrityksen tunnettuuden ja tuotemerkin, koko ketjun markkinoinnin ja mainonnan, liiketoimintasuunnitelman, usein valmiiksi suunnitellun liikepaikan ja asiakaskunnan tai tarkoin jo selvitetyn markkina-alueen sekä ainakin jonkin verran ilmaista koulutusta ja apua.

Verkostomarkkinoijan tilanne on radikaalisti toinen. Mitään erityistä liikeideaa verkostofirma ei yleensä sisällä vaan pikemminkin tuotteen ja palkkiojärjestelmän, mitään valmista suunnitelmaa tai selvitystä markkinatilanteesta ei ole tehty ja mainonta ja markkinointi on täysin yksittäisten edustajien harteilla. Yksinoikeutta tiettyyn alueeseen tai toimintaan verkostomyyjä ei saa: päinvastoin hänen pääasiallinen tehtävänsä on tosiasiassa värvätä itselleen niin paljon kilpailijoita kuin vain mahdollista. Ja vaikka hän ei itse värväisikään, joku muu sen varmasti tekee – kaikki taistelevat alalinjastaan.

Lyhyesti:

1. Franchise-yrittäjä maksaa liikemerkin konseptista, tunnettuudesta ja markkinoinnista. Verkostomarkkinoija maksaa päästäkseen tekemään verkostofirman nimeä tunnetuksi edes tuttavapiirissään
2. Franchise-yrittäjä maksaa myös valmiista markkinatutkimuksesta ja yleensä tietystä hänelle varatusta markkina-alueesta. Verkostomarkkinoija maksaa siitä hyvästä, että saa värvätä toisia mukaan ja romuttaa täysin mahdollisuutensa myydä mitään verkoston ulkopuolelle.

Eroja voisi vielä valaista parin esimerkin avulla. Suurin osa franchise-ketjuista on kuluttajien yleisessä tiedossa niiden tehokkaan markkinoinnin ja laajalle levittäytyneen, näkyvän toiminnan vuoksi (joskin usein kuluttaja ei edes tiedä, että kyseessä on franchise-yritys). Jokainen tuntee R-kioskit tai Kotipizzan. Vuorostaan verkostomarkkinointiyritykset ovat yleisesti erittäin huonosti tunnettuja.

R-kioskin pitäjälle ei myöskään ole edullista se, että hän kaikin keinoin yrittää saada jokaiseen lähitaloon toisen R-kioskin. Vaikka hän saisi itselleen esimerkiksi 20 % naapurikulman R-kioskin myynnistä, hän menettäisi kilpailutilanteessa huomattavat tuotot ja todennäköisesti yksikään näistä kioskeista ei pysyisi pystyssä. Verkostomarkkinoinnissa tilanne on käännetty päälaelleen. Verkosto-R-kioskin asiakas on sen yrittäjä itse, ja tuotto syntyy hänen omista ostoksistaan: yrittäjä on yhtä kuin kuluttaja.

Linkit:
Petteri Haipolan kirjoitus verkostojen ja franchisen eroista
Suomen Yrittäjät Ry:n esitys franchise-yrittäjyydestä
Kauppa- ja teollisuusministeriön selvitys franchise-sopimuksista