Laajeneminen ulkomaille

”Me valloitetaan Ruotsi, Viro, Norja, Latvia, Liettua, sitten ehkä Venäjä tai Saksa...”

Näin kuuluvat usein suuret puheet, joita verkostofirmojen kokouksissa ja tapahtumissa esitetään. Ja yleisö hurraa. Mutta mitä hurraamista ulkomaille laajentumisessa oikein tavalliselle suomalaiselle verkostoyrityksen edustajalle oikeastaan on?

Ensinnäkin, verkostoyrityksen tavallisen edustajan on lähes mahdotonta hyötyä tästä laajentumisesta. Hän ei yksinkertaisesti koskaan saa minkäänlaista jalansijaa uudessa maassa, eikä sellaista hänelle ole tietenkään edes luvattu.

Tämän voi todeta yksinkertaisen esimerkin avulla. Ajatellaan esimerkiksi, että verkostoyrityksessä on Suomessa parituhatta aktiivista edustajaa, joista alimmalla tasolla – ilman omaa ”alalinjaa” – on esimerkiksi tuhat. Tämä on täysin mahdollinen tilanne. Jotta jokainen tämän esimerkin suomalainen verkostoyrityksen edustaja saisi edes yhden ”jalan” näihin valloitettaviin maihin, laajenemisen täytyisi alkaa niin, että jokainen alimmalla tasolla olevasta tuhannesta edustajasta saisi yhden edustajan uudesta maasta ”alapuolelleen”. Uudessa maassa pitäisi näin kerralla aloittaa tuhat edustajaa, jotka kaikki kilpailisivat keskenään uusista edustajista.

Uskotko, että näin tapahtuu? Voisivatko ulkomaalaiset olla niin typeriä, että suostuvat tähän – sen sijaan, että parin verkostoyrityksen johtajien kannalta tärkeimmän linjan annetaan yrityksen täydellä tuella levitä toiseen maahan, jossa harvat ja valmiiksi valitut henkilöt saavat parhaat paikat? (Tässä esimerkissä selviää myös se, miksi verkostomarkkinointifirman edustajaksi ei useinkaan kannata liittyä, kun jossakin pienehkössä maassa – kuten Suomessa – on jo tuhat aktiivista edustajaa alimmalla tasolla, ellei sitten halua heittää haavetta verkoston rakentamisesta.)

Joskus verkostoyritys toimii jo toisessa maassa, ja silloin tällöin joku suomalaisista edustajista onnistuu saamaan jalansijaa tässä maassa. Mutta tällöin uudella aloittajalla ja hänen suomalaisella ”ylälinjallaan” on valmiina vastassaan paikalliset kilpailijat omien linjastojensa kanssa. Uskotko, että he ottavat uudet tulokkaat riemulla vastaan vähentämään heidän markkinoitaan?

Toiseksi, verkostomarkkinointiyrityksen leviäminen ulkomaille voi heikentää sen asemaa kotimaassa. Kun yrityksen fokus siirtyy toiseen tai toisiin maihin, aivan uudenlaisten sopimusten ja byrokratian hoitamiseen, kotimaisten edustajien toiminnasta ei juuri ehditä huolta kantaa. Joskus näyttääkin siltä, että uusiin maihin pyritään siirtymään siinä vaiheessa, kun aloitusmaa on jo ”putsattu” – sen markkinat kyllästyneet, verkoston kasvu loppunut tai kääntynyt negatiiviseksi.

Laajentumisesta voi verkostomarkkinoijalle olla pikemminkin haittaa kuin hyötyä, vaikka kuinka sille hurrataankin.