perjantaina, kesäkuuta 09, 2006

Vähän uutta, paljon vanhaa

Verkostomarkkinoijilla on tapana kertoa, kuinka heidän markkinointitapansa joutuu uutuutensa vuoksi kritiikin kohteeksi. Usein verkostomarkkinointi esitetään lentämisen tai Internetin kaltaisena ihmeellisyytenä, jota ensin vieroksutaan ja sitten hyväksytään. Mutta onko verkostomarkkinointi tosiasiassa uutuus vai tarkoittaako se pikemminkin paluuta menneisyyden myyntitapoihin? Alla nimimerkki Hiekkalaatikon erinomaisen osuva kuvaus verkostomarkkinoinnin ihmeellisyydestä.


Kaikenlaista uutta on läpi historian vieroksuttu, mutta verkostomarkkinoinnissa merkillinen pyrkimys onkin palata ajassa taaksepäin. Jotenkin sen ymmärtää näiltä kaupunkikettutytöiltä jotka ihailevat sitä kun torilla haisi hevosen lanta ja paikasta toiseen ajeltiin kärryillä. Minäkin pidän maalaiselämästä.

Ennen ei ollut utopiaa se, että jokainen vei aamulla kojunsa torinlaitaan ja alkoi kaupata kirnuttua piimää. Naapuri myi tuohikoreja ja serkku ajoi kärryillä hakemassa kaupungista sokeria. Mutta sitten tuli se pirullinen kapitalisti, joka keksi laittaa pystyyn kaupan, jossa oli varasto. Hän keräsi lähitienoon tuohipurkit, kirnupiimät ja sokerit kauppaansa ja myi ne sieltä. No naapurin Matin ja Väinö-serkun ei tarvinnut viettää päiväänsä torilla, vaan he pystyivät tekemään tuplaten tuohipurkkeja. Kun Väinö ja Matti sitten saivat enemmän aikaiseksi, he pystyivät myymään halvemmalla. Peräkylän Tildallakin oli tuohipurkkeihin varaa.

Eräänä päivänä tuli kuitenkin torille Mauno, joka kertoi kaikille, kuinka kauppias on typerä. Kuulemma jos kaikki lopettavat tuohipurkkien teon ja menevät torille myymään toisilleen tuohipurkkeja, niin kaikki saavat tuohipurkit edullisesti ja vielä tienaavat, sillä silloin ei ole typerää kauppiasta joka vetää välistä.

Maunohan ei heti tiedä mistä niitä tuohikoreja saa ja kertoo torikokouksessa olijoille Väinön luvanneen myydä niitä. Väinöhän ei tiedä asiasta mitään, eikä tyhmänä haluakaan Maunon myydä. Seuraavaksi Mauno arpoo Pekan ja niin edelleen. Kukaan ei ymmärrä Maunon visiota ja niinpä hän joutuu ostamaan kavereidensa Osmon ja Villen tavaroita. Koska kaikki tulevat tienaamaan hyvin, voidaan tuohikorin hinnaksi laittaa kymmenkertainen hinta, jotta kaikki saisivat osansa.

On palattu vanhaan hyvään aikaan jolloin kaikki myyvät samoja tuotteita toisilleen ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Eskon lehmät kyllä jäi lypsämättä, mutta mitä väliä. Joku tolvana kyllä yrittää Eskolle sanoa että lehmä kannattaisi ehkä lypsää ja tuohikoreja toisilleen myymällä ei raha monistu. Hän on kuitenkin väärässä, sillä onhan Maunon idea aivan mahtava ja ennen kaikkea uusi.

Ei kommentteja: